Säädösvalmistelu perustuu hyvin pitkälti tiedon varaan ja edellyttää, että monimuotoisesta tietoa osataan hyödyntää älykkäästi. Hankkeiden ja tiedon luonne sekä prosessin poliittinen luonne kuitenkin vaikuttavat tiedon merkitykseen. Lainvalmistelu voidaan ymmärtää perusluonteeltaan yhteiskuntapoliittiseksi suunnitteluksi, jossa lainvalmistelijoiden tehtävänä on suunnitella ja valmistella lainsäädännöllä toteutettavia uudistuksia. Julkinen päätöksentekijä voi siten käyttää oikeussääntelyä keinona, jolla edistetään tavoitteita, korjataan epäkohtia tai pyritään ohjaamaan eri toimijoiden käyttäytymistä. Lainvalmistelu voi käynnistyä ministeriössä usean eri aloitteen kautta ja sitä seuraa monivaiheinen prosessi päättyen eduskuntakäsittelyyn ja lain vahvistamiseen, unohtamatta kuitenkaan lain täytäntöönpanoa ja seurantaa. Lainvalmisteluprosessin esi- ja perusvalmisteluvaihe ovat keskeisiä hankkeen tietopohjan kokoamisen näkökulmasta. Tietopohjalla tarkoitetaan sitä tietojen kokonaisuutta, jota tarvitaan säädösehdotusten muotoilemiseksi. Pro gradu -tutkielmassani tutkimuksen kohteena olivat eduskunnalle annetut hallituksen esitykset syysistuntokaudella 2017 ja näistä vielä tarkemmin ne hallituksen esitykset, jotka liittyivät hallituksen painopistealueisiin ja sitä kautta kärkihankkeisiin. Tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää kyseisten lainvalmisteluhankkeiden esi- ja perusvalmistelun tietotarpeet, tiedon arvo ja merkitys sekä tietoon liittyvät haasteet ja kehittämiskohteet näissä vaiheissa. Säädösvalmistelun moninaiset tietotarpeet Säädösvalmistelussa tarvittava tieto on monipuolista. Tarvittavaa tietoa ovat erilainen data ja informaatio, kuten tilastotiedot sekä erilaiset kustannus- ja resurssitiedot. Tutkimustiedon merkitystä säädösvalmistelulle korostetaan paljon ja sen käyttöä on myös pyritty kehittämään, koska ongelmaksi on koettu säädösvalmistelun tarpeiden ja tutkimustiedon sisällöllinen ja ajallinen kohtaamattomuus. Keskeinen merkitys on myös oikeudellisella tiedolla, kuten aiemmilla hallituksen esityksillä, oikeuskäytännöllä sekä kansainvälisillä lainsäädäntövertailuilla. Lausunto- ja kuulemispalautetta kerätään laajemmassa määrin vasta perusvalmistelun jälkeen, mutta joissakin haastattelun kohteena olleissa hankkeissa lausuntokierroksia ja kuulemistilaisuuksia järjestettiin jo aiemmissa vaiheissa. Inhimillisellä tiedolla on myös oma keskeinen roolinsa säädösvalmistelussa. Sidosryhmien osalta tämä nousi esille erityisesti työryhmätyöskentelyn kautta ilmeten siten kokemusperäisenä tietona ja osaamisena. Hankkeissa oli hieman eroja siinä, kuinka paljon sidosryhmien kokemusta, tietoa ja osaamista hyödynnettiin. Monessa kohtaa se kuitenkin nousi esille arvokkaana tietolähteenä, jolla voidaan saada aikaan parempaa ja tarkoituksenmukaisempaa lainsäädäntöä. Säädösvalmistelussa hyödynnetään paljon myös valtioneuvoston omaa inhimillistä pääomaa. Tätä ovat esimerkiksi asiantuntemus ja osaaminen tiedon kokoamiseen, analysointiin sekä hyödyntämiseen liittyen. Tiedon merkitys säädösvalmistelulle
Tiedon ja erityisesti tutkitun tiedon arvo pääomana valtioneuvoston toiminnassa ja lain- valmistelussa selkeästi ymmärretään ja tunnustetaan. Erilaisia painotuksia tiedon arvon suhteen on kuitenkin löydettävissä. Tutkitun tiedon keskeinen arvo nousi esille niin tässä tutkimuksessa, kuin monissa aiemmissakin tutkimuksissa ja selvityksissä. Sen sijaan kokemusperäisen tiedon tai hiljaisen tiedon merkitys suhteessa tutkittuun tietoon on vielä vähemmän tunnustettu, vaikka sillä on keskeinen merkitys säädösvalmistelussa. Erot tiedon merkityksessä tulevat esille myös säädösvalmisteluhankkeen luonteesta riippuen. Rutiiniluonteisissa tai toimeenpanevissa hankkeissa (esimerkiksi säädöshuolto ja kansainväliset sitoumukset) tiedon tarve ei ole välttämättä yhtä suuri kuin hankkeissa, joissa tavoitellaan merkittävää yhteiskunnallista muutosta. Myös poliittinen ohjaus vaikuttaa tiedon arvoon. Tietoa ei välttämättä voida hyödyntää täysimääräisesti, mikäli ratkaisu on muotoiltu jo hallitusohjelmassa. Tietoon liittyvät kehitystarpeet Säädösvalmistelua ja tiedon käyttöä valtioneuvoston päätöksenteossa on pyritty kehittämään vuosien ajan erilaisissa selvityksissä ja kehittämishankkeissa. Joitakin asioita on saatu vietyä eteenpäin, mutta tietyt huomiot ja ongelmakohdat toistuvat selvityksestä toiseen. Aiemmin jo mainittujen tutkimustiedon haasteiden sekä poliittisen luonteen vaikutuksen ohella nousi esille mm. uudet ja ilkeät ongelmat. Monien säädösvalmisteluun tulevien tavoitteiden ja ongelmien taustalla voi nähdä olevan kompleksisen toimintaympäristön ja sitä kautta pirullisten ongelmien. Monista keskeisistä yhteiskunnan ongelmista, niiden syistä ja korjaamismahdollisuuksista vallitsee aidosti eriäviä käsityksiä ja osin tästä syystä myös säädösvalmistelussa saatavilla oleva tieto voi olla monella tavalla aukollista, epävarmaa ja kiistanalaista. Outi Örn, Lapin yliopisto, Yhteiskuntatieteiden tiedekunta Kirjoitelma perustuu hallintotieteen Pro gradu -tutkielmaan ”Tieto säädösvalmistelun pääomana”. Kuvat: Pixabay ja Valtioneuvoston kuvapankki Comments are closed.
|
Yhteisillä tulillaLapin yliopiston yhteiskuntatieteellisen tiedekunnan tutkimusyhteisön blogi. Categories |
Yhteisillä tulilla | Yhteisillä tulilla |