”Tässä vaiheessa kautta väsymys on sitä luokkaa, et se ei lähe niinku nukkumallakaan”, kertoo työntekijä kausiluonteisessa matkailutyössä. Matkailualalla menee lujaa, mutta miten voivat alan työntekijät hektisessä sesonkityössä? Matkailuala on niin Suomessa, Euroopassa kuin maailmanlaajuisesti merkittävä ja kasvava työllisyyden ala. Se on myös työvoimavaltainen ala ja eritysiesti sesonkityö kuormittaa sekä fyysisesti että henkisesti. Matkailualaa vaivaa henkilöstön suuri vaihtuvuus, matala palkkaus ja osaamisen puute. Miten matkailualan erityispiirteet näyttäytyvät työhyvinvoinnin ja hyvinvoinnin johtamisen näkökulmasta? Työhyvinvointi ja hyvinvointijohtaminen Tutkin pro gradu -tutkielmassani mitä hyvinvointi tarkoittaa koettuna ilmiönä matkailualan lähijohtajan työssä ja miten näiden kokemusten avulla lähijohtaja voi löytää keinoja itse johtaa hyvinvointia työyhteisössä. Tutkimukseni lähijohtajat työskentelivät hiihtokeskuksissa edustaen kattavasti hiihtokeskusorganisaation työtehtäviä. Tutkielmani tarkasteli työhyvinvointiin vaikuttavia tekijöitä sekä hyvinvoinnin johtamista matkailualan sesonkiluonteisen työn näkökulmasta. Hyvinvointi on käsitteenä moniulotteinen ja osin hajanainen. Hyvinvointi kokemuksena on myös hyvin voimakkaasti yksilöllinen. Työhyvinvointi ja hyvinvoinnin johtaminen saavat sesonkiluonteisessa hiihtokeskustyössä omat erityispiirteensä johtuen työn epäsäännöllisyydestä, määräaikaisuudesta ja henkilöstön suuresta vaihtuvuudesta. Matkailuala on maailmanlaajuisesti kasvava sekä työvoimavaltainen ala, joten työhyvinvoinnista huolehtiminen on tärkeää ja sillä on omat erityispiirteensä. Lähijohtajien asema ylimmän johdon ja työntekijöiden välissä on hyvinvoinnin tukemisen kannalta merkityksellinen. Työhyvinvointia tarkastellaan nykyisin yhä enemmän hyvinvoinnin – ei pahoinvoinnin- näkökulmasta ja se sisältää myös yhä enemmän vuorovaikutussuhteiden, sosiaalisen ympäristön ja johtamisen näkökulmia. Koettuun työhyvinvointiin vaikuttavia ja suhteellisen pysyviä tekijöitä ovat vaikutusmahdollisuudet omaan työhön, työn mielekkyys, työn hallinta ja kiire. Hiihtokeskustyössä vaikutusta hyvinvointiin on myös esimerkiksi työaikamuodoilla, vuorotyöllä ja työympäristön fysikaalisilla haitoilla. Huomioitavaa on, että vaikuttavat asiat tulee huomioida kokonaisuutena ja esimerkiksi silloin kun työn hallinta on oikealla tasolla ei kiire aiheuta niin suurta estettä työssä jaksamiselle. Hyvinvoinnin johtamisessa olennaisina asioina nähdään henkilöstön psyykkinen ja fyysinen terveys, henkilöstön osaaminen ja kompetenssi, työympäristö, työyhteisö, työn ja vapaa-ajan tasapaino sekä ikäjohtaminen. Hyvinvointijohtajuutta tukevat myös hyvä itsetuntemus sekä ymmärrys ihmisten käyttäytymisestä sekä siihen vaikuttavista tekijöistä. Hyvinvointijohtamisen taitoina tarvitaan myös aitoa kiinnostusta työhyvinvointiin sekä johtajan oman arvomaailman tunnistamista, luottamusta, toisten kunnioittamista, tunneälyä sekä itsensä johtamisen taitoja.
Matkailualalla työhyvinvointiin vaikuttavat tekijät liittyvät työyhteisöön, asiakkaisiin, työn luonteeseen ja johtamiseen. Sesonkiluonteisuus on hiihtokeskusalan työn ominaisuus eikä sitä voida kokonaan koskaan poistaa. Hyvinvointi sesonkityössä tarvitseekin työn ja henkilökohtaisen elämän tasapainoa. Matkailualalla tällä nähdään olevan erityistä merkitystä, sillä työvuorot ovat usein pitkiä, kiertäviä ja työtä tehdään paljon myös viikonloppuisin ja loma-aikoina sekä työtä varjostaa pätkätyön luonne, häiriötekijät työvoimassa ja suuri vaihtuvuus. Hyvinvointi koettuna ilmiönä matkailualan lähijohtajan työssä Tutkimukseni oli laadullinen tutkimus, jonka lähtökohta on fenomenologinen kokemuksen tutkimus. Aineistoni koostui vuosina 2016-2017 hiihtokeskuksissa toteutetun tutkimuksen lähijohtajien haastatteluaineistoista. Analyysin avulla tavoittelin lähijohtajien yksilöllisten hyvinvoinnin kokemusten esille tuomista ja miten näiden kokemusten avulla lähijohtaja voi löytää keinoja itse johtaa hyvinvointia työyhteisössä. Käytin Juha Perttulan fenomenologisen psykologian metodia, jonka lopputuloksena tutkimuksessani syntyi sesonkityön lähijohtajan työhyvinvoinnin yleinen merkitysverkosto. Yleisen merkitysverkoston keskeisiksi asioiksi nousevat hyvinvointiin vaikuttavat tekijät: työn mielekkyys ja työyhteisö, omasta hyvinvoinnista huolehtiminen ja palautuminen, johtamisen kehittäminen ja hyvinvoinnista huolehtiminen organisaatiossa. Merkitysverkoston pohjalta koostin niitä hyvinvoinnin johtamisen keinoja, jotka lähijohtajien kokemuksissa nousivat esiin hyvinvointiin vaikuttavina asioina. Yläteemat olivat työyhteisö, työn mielekkyys, johtaminen, oma hyvinvointi ja työnantajan keinot hyvinvoinnin huolehtimisessa. Nämä yläteemat sisälsivät useita tarkemmin kuvattuja asioita. Tulosten perusteella nostin esiin kaksi merkittävää teoriaa, joiden perusteella hyvinvointia voidaan tarkastella ja jotka synnyttävät hyvinvointia yksilölle, mutta vaativat onnistuakseen myös työyhteisössä ja johtajuudessa huomioitavia asioita, jotka edellä mainitussa hyvinvoinnin johtamisen keinoissa tulevat esille. Karasekin & Theorellin (1990) mallin mukaisesti mitä enemmän työntekijä pääsee vaikuttamaan omaan työhönsä, sitä enemmän työllä on positiivisia vaikutuksia, vaikkakin työ on kuormittavaa. Mielekäs työ on yksi hyvinvointia synnyttävistä osa-alueista. Mihaly Csikszentmihalyi (2005) puhuu flowsta, jolla hän tarkoittaa kokemuksien myönteisiä puolia; iloa, luovuutta, kokonaisvaltaista elämän kokemusta. Työstään flow kokemuksen voi saada, kun työ on monipuolista, tarpeeksi haastavaa ja sillä on selkeät päämäärät ja tavoitteet. Csikszentmihalyin tutkimusten mukaan, mikäli yksilö kokee työssä iloa ja flow’ta, pienenee tarve palautua tai toipua työstä. Tämän perusteella voitaisiin siis sanoa, että mitä enemmän sesonkityössä voi kokea flow’n kaltaisia kokemuksia sitä vähemmän painetta on vapaa-ajan aikaiselle palautumiselle työstä. Yhteisöllisyys ja työyhteisön ilmapiiri nousivat tutkimukseni yhdeksi hyvinvointia tukevaksi teemaksi. Ilmapiiri on tärkeä asia työyhteisössä, jotta avoin keskustelu on mahdollista, mutta olemme silti jokainen yksilöinä osa organisaatioita. Työyhteisöissä yhteisöllisyys on trendi-ilmiö. Odotukset sille ovat jopa ylisuuria tai vääriä. Korostetaan yhteistä vastuuta ja toiminnan kuvitellaan toimivan ilman lähijohtajuutta. Tutkimuksessa esiin tulleet työhyvinvointia tukevat asiat sekä hyvinvoinnin johtamisen keinot syntyvät organisaatioissa itsessään, kun niihin kiinnitetään huomiota jo silloin, kun suunnitellaan arvoja, strategioita ja tulevaisuutta. Hyvinvointi lisääntyy hyvällä ja selkeällä johtamisella, joka kumpuaa organisaation arvoista ja toimintatavoista, riittävillä resursseilla ja osaamisella sekä yhteisölliseen työyhteisöön, terveelliseen ja turvalliseen työympäristöön huomiota kiinnittämällä. Kaisamarja Vihanta Lapin yliopisto, Yhteiskuntatieteiden tiedekunta Kirjoitus perustuu hallintotieteen, erityisesti johtamisen psykologian pro gradu -tutkielmaan ”Hyvinvoinnin johtaminen matkailualan sesonkiluonteisessa työssä”matkailualan sesonkiluonteisessa työssä” Comments are closed.
|
Yhteisillä tulillaLapin yliopiston yhteiskuntatieteellisen tiedekunnan tutkimusyhteisön blogi. Categories |
Yhteisillä tulilla | Yhteisillä tulilla |