Urheiluvalmentajan tehtävä on vastuun kantaminen urheilijasta ja lajin kehityksestä, mikä liittää valmentajat osaksi urheiluorganisaatioiden tuloksellisuutta. Millaisiksi valmentajat itse kokevat työsuhteensa, ja miten valmentajien näkemyksiä tulisi työsuhteiden johtamisessa huomioida? Kokemukset kerrostuvat omista taustoista Usealla ammattivalmentajalla on historia lajin parissa tai valmentaminen on aloitettu oman työn ohessa. Omat taustat muotoilevat urheiluvalmentajien valmennusfilosofiaa, mutta ne asettavat myös odotuksia työlle ja työympäristölle. Aiemmat kokemukset valmennustyöstä tai lajin parista näyttäytyvät valmentajien nykyisissä työsuhteissa erityisesti vertailuna uran alkuvaiheilla. Aiempien kokemuksien heijastuminen uuteen työsuhteeseen asettaa johtamiselle ja henkilöstöhallinnolle haasteellisen tehtävän. Esimerkiksi rekrytointiprosessin aikana viestinnän tulevasta tehtävänkuvasta tulee olla selkeää, jotta ikäviltä yllätyksiltä vältytään työsuhteen alkaessa, kun valmentajat vertailevat kokemustaan nykytilasta aiempaan. Ainoastaan työnantajan omalla viestinnällä ei kuitenkaan kokemusta uudesta työsuhteesta muotoilla, sillä muu sosiaalinen ympäristö on osana valmentajien kokemuksissa. Kuva: Pixabay, RoboMichalec
Kehittämistyötä ja tasapainottelua Urheiluvalmentajien työsuhteiden kantavia teemoja ovat kehittäminen ja tasapainottelu. Kehittäminen kuvaa sekä valmennustyön ydintä että valmentajien halua kehittyä ammatillisesti. Kehittämisen teema on työsuhteiden johtamisen kannalta tärkeää huomioida esimerkiksi työtehtävien suunnittelussa ja koulutusmahdollisuuksien tarjoamisessa, jotta valmentajien työhyvinvointia voidaan tukea. Tasapainottelun teema näyttäytyy työn arjessa kenttätyön ja hallinnollisen työn välillä, mutta tasapainottelua tapahtuu myös toimiessa useamman työnantajan verkostossa. Tasapainottelu on valmentajille osin kuormittavaa, mutta samalla esimerkiksi useamman työnantajan tarjoama verkosto tuo mahdollisuuksia. Työsuhteiden johtamisen kannalta tulisikin syventyä siihen, millaisen merkityksen valmentajat antavat tasapainottelun kohteina oleville asioille. Henkilökohtaisten tavoitteiden ja toiveiden tunnistaminen on tärkeää Joistain yhtenäisistä teemoista huolimatta, on valmentajien henkilökohtaisten tavoitteiden kirjo laaja työuran aikana, mutta myös yksilöllä tavoiteltavat ja toivotut asiat muuttuvat. Tavoitteiden ja toiveiden muutokset asettavat työsuhteiden johtamiselle tarpeen aktiiviseen läsnäoloon ja kuunteluun valmentajien arjessa, jolloin toiveet ja tavoitteet sekä niiden muutokset konkretisoituvat paremmin kuin satunnaisissa kehityskeskusteluissa. Valmentajat voivat lisäksi itse saada intoa omien tavoitteidensa sanoittamisesta. Henkilökohtaiset tavoitteet ja niiden muuttuminen työsuhteen eri vaiheissa korostavat kunkin valmentajan yksilöllistä urapolkua. Täten työsuhteiden johtamisessa valmiita malleja ja ylhäältä johdettuja päätöksiä merkityksellisemmäksi muodostuu yksilön tuntemus ja hänen näkemystensä huomiointi. Riikka Ritola Lapin Yliopisto, Yhteiskuntatieteiden tiedekunta Kirjoitelma perustuu johtamisen psykologian pro gradu -tutkielmaan Työsuhteet koettuna ilmiönä päätoimisen urheiluvalmennuksen kontekstissa. Comments are closed.
|
Yhteisillä tulillaLapin yliopiston yhteiskuntatieteellisen tiedekunnan tutkimusyhteisön blogi. Categories |
Yhteisillä tulilla | Yhteisillä tulilla |