Uupumusta on tutkittu ilmiönä jo vuosikymmeniä, ja vallitsevat käsitykset sen syistä ja seurauksista ovat pitkään rajautuneet tietynlaisiin raameihin. Uupumus yhdistetään usein opintoihin ja työelämään liittyvään kuormitukseen, ja tämä näkyy myös aiheen tutkimuksessa. Uupumuksen koskettaessa yhä useampia nuoria vuosittain, on kuitenkin ajankohtaista tarkastella uupumusta entistä monipuolisemmin ja yksilöllisemmin. Nuoren elämän tunnistaminen myös työn ja koulun ulkopuolelle ulottuvana kokonaisuutena mahdollistaa uupumuksen tutkimisen entistä laajemmin. Nuorten uupumuksen moninaisuus Nuorten uupumus on kasvava sosiaalinen ongelma, joka on nostanut yhteiskunnallisessa keskustelussa ja tutkimuksessa päätään runsaasti viime vuosina. Erityisesti koronapandemian vaikutukset nuorten hyvinvointiin herättivät huomion nuorten jaksamista kuormittaviin tekijöihin. [1] Uupumus voi vaikuttaa merkittävästi yksilön voimavaroihin ja terveyteen niin psyykkisillä, fyysisillä kuin sosiaalisillakin elämän alueilla [2]. Myös pitkäaikaiset seuraukset voivat olla hyvin haastavia, ja uupumus voi johtaa esimerkiksi syrjäytymiseen ja yhteiskunnan ulkopuolelle jäämiseen. Yhteiskuntatieteellisessä tutkimuksessa onkin paneuduttu erityisesti nuorten uupumukseen viime vuosina [1] ja aihe on noussut ajankohtaiseksi myös sosiaalityössä. Huomioidaanko nuorten uupumusta kuitenkaan tarpeeksi kokonaisvaltaisesti tämänhetkisessä tutkimuksessa? Tunnistetaanko uupumuksen prosessien moninaisuus sekä uupumuksen syyt, ilmenemismuodot ja seuraukset riittävän hyvin nyky-yhteiskunnassa? Uupuneiden nuorten kasvava määrä voi viitata uupumusta aiheuttavien tekijöiden kasvuun ja toisaalta siihen, etteivät tämänhetkiset keinot uupumuksen ehkäisemisessä ole riittäviä. Jotta nuorten jaksamista voidaan parantaa, on tarpeen ymmärtää koko uupumuksen prosessia sekä sitä, mitkä tekijät siihen tällä hetkellä vaikuttavat. Uupumuksen laaja kytkeytyminen ihmisen elämään Nuorten uupumuksen tutkimus keskittyy laajalti työhön ja koulutukseen liittyviin asioihin ja ympäristöihin. Usein tutkimusten lähtökohtainen asettelu on, että työ- ja koulumaailman haasteet kuormittavat nuorten jaksamista. Tutkimuksissa on osoitettu, että opiskelussa erityisesti vaatimusten ja voimavarojen välinen suhde vaikuttaa nuorten hyvinvointiin ja uupumuksen kehittymiseen [3]. Työelämässä uupumusta aiheuttavat esimerkiksi liian suuri työmäärä ja vastuu yksilön osaamiseen nähden [4]. Nuorten ikävaiheeseen liittyy lapsuuteen verrattuna uudenlainen kytkeytyminen yhteiskuntaan ja ulkomaailmaan, ja tämä voi useissa tapauksissa lisätä nuoren kohtaamia paineita uudenlaisiin rooleihin ja vastuualueisiin liittyen. Yksilön elämässä on kuitenkin myös paljon muita osa-alueita, kuten perhe, ystävät ja koti. Erityisesti nuoruuden ikävaiheeseen kytkeytyy merkittävästi nuoren lapsuudenaikainen perhe ja luotettavan aikuisen tuen tarve. Nuorten uupumusta tarkastellessa onkin tärkeää havaita, että yhteiskuntatieteiden tutkimuksessa yksilön elämän sisäisten tilojen, kuten läheissuhteiden ja vapaa-ajan merkitystä ei olla huomioitu yhtä merkittävästi kuin koulu- ja työelämän tekijöitä. Mikä auttaa? Nuorten uupumuksen ehkäisemiseksi uupumuksen prosessia tulee ymmärtää sen monimuotoisuuden ja kompleksisuuden kautta. On myös huomioitava, että jokaisen nuoren kokemus on yksilöllinen. Sen lisäksi, että jaksamisen edistämiseen puututaan opiskelu- ja työympäristöihin vaikuttamalla, on tärkeää paneutua myös nuoren yksityisen elämän tiloihin ja siihen vaikuttaviin tekijöihin. Se, että nuorille tarjotaan hyväksyntää, kuuntelua ja luotettavan aikuisen tukea, voi vaikuttaa merkittävästi nuoren voimavaroihin ja kokemukseen omasta itsestään. Sara Rinne
Yhteiskuntatieteiden tiedekunta, Lapin yliopisto Kirjoitus perustuu sosiaalityön pro gradu –tutkielmaan ” Nuorten kokemuksia uupumisesta ja toivosta: ulkoisen ja sisäisen tilan näkökulma”. Tutkielman ohjaajana toimi Mari Kivistö. Lähteet: Mattila, Juhani (2021). Uupumuksesta Takaisin Elämään. Helsinki: Kirjapaja. Mieli Ry. Työuupumus. https://mieli.fi/materiaalit-ja-koulutukset/tietoa-mielenterveyden-vahvistamisesta/tyoelamanmielenterveys/tyopaikan-kriisit-ja-muutokset2/tyouupumus/ Viitattu 2.12.2023. Salmela-Aro, Katariina (2022). Nuorten hätähuuto – Uupuneiksi itsensä koskevien määrä on kaksinkertaistunut pandemian aikana. Helsingin yliopisto. Yliopistolehti 10/2021. Salmela-Aro, Katariina (2023). Nuorissa on tulevaisuus, mutta masennus ja uupumus kalvavat heitä useammin kuin koskaan. Tieteessä Tapahtuu. Comments are closed.
|
Yhteisillä tulillaLapin yliopiston yhteiskuntatieteellisen tiedekunnan tutkimusyhteisön blogi. Categories |
Yhteisillä tulilla | Yhteisillä tulilla |