Työn merkityksellisyys ja mielekkyys määrittävät työhyvinvointia. Y-sukupolven opettajien mukaan työn pitää antaa jotakin tekijälleen eikä olla pelkästään itseisarvo. Opetus- ja kasvatustyötä leimaavat jatkuvat rakenteelliset ja kulttuuriset muutokset, perheiden muutokset, yhteiskunnan monikulttuurisuus ja -arvostus, tiedon uudistuminen, keskeneräisyys, epävarmuus ja taloudellisten paineiden keskellä toimiminen opettajan arkityössä. Odotukset ja vaatimukset opettajan osaamisen suhteen kasvavat jatkuvasti aiheuttaen psyykkistä kuormitusta. (Husu & Toom 2016; Niemi & Siljander 2013.) Suomessa opettajankoulutuksen hakijamäärät ovat olleet laskussa ja monet nuoret opettajat harkitsevat siirtymistä muihin töihin. Muualla maailmassa opettajakato on jo tosiasia. Opetustyö on haastavaa asiantuntijatyötä ja Y-sukupolven opettajien mukaan siinä kuormittaa erityisesti kokemus siitä, ettei voi tehdä työtään toivomallaan tavalla johtuen heikoista valmiuksista vastata erityistä tukea tarvitsevien oppilaiden tarpeisiin, riittämättömistä resursseista ryhmäkokoihin ja koulunkäynninohjaajien tarpeisiin ja laajentuneeseen työnkuvaan liittyen. Tämä saa nuoret opettajat miettimään muita vaihtoehtoja. Pro gradu -tutkielmassani vastasin seuraaviin tutkimuskysymyksiin: 1) Miten Y-sukupolven opettajat määrittävät työhyvinvointia ja siihen vaikuttavia tekijöitä? 2) Millä keinoin Y-sukupolven opettajien työhyvinvointia ja työssä jatkamista voitaisiin tukea? Kysymyksiin vastatakseni tein teemahaastatteluja (N=8), joissa haastattelin Y-sukupolven opettajia työhyvinvoinnin tematiikasta. Y-sukupolvi työelämässä Suomessa on meneillään sukupolvimurros, jonka seurauksena Y-sukupolvi on nousemassa suurimmaksi sukupolveksi työelämässä. Tämä tarkoittaa työhyvinvoinnin johtamisen uudelleen määrittelyä. Kultalahden (2015) väitöskirjan mukaan Y-sukupolvi arvostaa kivaa työilmapiiriä, kuuntelemista, valmentavaa johtamistapaa, uralla etenemisen mahdollisuuksia, joustavuutta ja työn ja perheen yhteensovittamista. Opettajien työhyvinvoinnista huolehtiminen on tärkeää oppilaiden hyvinvoinnin, kouluviihtyisyyden ja opetuksen laadun vuoksi (Onnismaa 2010). Aikaisempiin sukupolviin verrattuna Y-sukupolvi eroaa näkemyksiltään työn merkityksellisyydestä. Yksi haastattelemani opettaja kertoo omin sanoin omasta sukupolvestaan: ”No ehkä niin ne 10 vuotta tai sitäkin vanhemmat näkee ja kokee, että työ on vaan tehtävä, mutta mun sukupolvi miettii onko se työ mielekästä ja kannattaako tämmöstä työtä tehä jos se ei anna tai siitä ei jää hyvä mieli ja ne 10-20 vuotta vanhemmat iloitsevat siitä, että heillä on se työ ja he ei ehkä niin paljon mieti sitä onko tämä nyt minun juttu ja pitäs olla niin extraa ja hienoo se homma.” Työhyvinvoinnin edistäminen Työhyvinvoinnin edistämisessä keskeistä on voimavaralähtöisen ajattelun kautta löytyvät työn voimavaratekijät, jotka kannattelevat ja auttavat puskuroimaan koettuja työn vaatimuksia. Haastateltujen Y-sukupolven opettajien mukaan opetustyössä motivoi, kun saa olla monenlaisten ihmisten kanssa tekemisissä, voi hyödyntää omia vahvuuksiaan ja työnkuvan ollessa monipuolinen. Palkitsevinta on oppilaiden, joskus vasta vuosien päästä näkyvät oppimistulokset. Erityisen merkityksellisiä voimavaroja Y-sukupolven opettajille ovat työyhteisö ja sen mahdollistama vuorovaikutus, sosiaalinen tuki, jaettu asiantuntemus ja vertaistuki. Kiinnostavaa oli, että työyhteisö nähtiin ehdottomasti esimiestukea tärkeämpänä. Kouluissa kannattaakin satsata yhteisöllisyyteen ja sosiaalisen pääoman kehittämiseen. Tulokset ja johtopäätökset
Tutkielman tulosten mukaan perusopetuksen arki näyttäytyy hektisenä ja työntäytteisenä. Y-sukupolven opettajien työhyvinvointia voidaan kouluissa lisätä erityisesti osaamista ja valmiuksia kehittämällä. Opettajankoulutukseen tulee lisätä erityispedagogisia valmiuksia tuottavia opintoja ja ihmisten kohtaamisen taitoja, joita tarvitaan erityistä tukea tarvitsevien oppilaiden tukemisessa ja vanhempien kohtaamisessa. Perusopetukseen tulee jatkossa kohdistaa merkittävästi enemmän resursseja, jotta ryhmäkoot voidaan pitää pieninä ja varmistaa erityistä tukea tarvitsevien oppilaiden tuen saanti moniammatillisen yhteistyön tuloksena. Mentorijärjestelmä tulee ottaa kouluissa toimintatavaksi ja varmistaa opettajien täydennyskoulutus läpi työuran. Näillä toimenpiteillä vahvistetaan uuden opettajan urapolun käynnistymistä ja työhön kiinnittymistä. Työn yksilöllisiä voimavaroja tulee vahvistaa ja koulujen yhteisöllisyyttä kehittää voimavarana. Johtamisen näkökulmasta Y-sukupolven opettajien työssä jatkamista voidaan parhaiten edistää työn tekemisen edellytyksiä ja työolosuhteita parantamalla, virkoja vakinaistamalla ja palkkausta kehittämällä. Edelleen Y-sukupolven opettajat peräänkuuluttavat opettajan työn arvostusta. Pitkällä tähtäimellä koulujen työhyvinvointiin panostaminen kunnissa maksaa itsensä takaisin. Tiina Kangas Lapin yliopisto, yhteiskuntatieteiden tiedekunta Kirjoitelma perustuu hallintotieteen pro gradu –tutkielmaan ”Y-sukupolven opettajien näkemyksiä työstä, työhyvinvoinnista ja työhyvinvoinnin johtamisesta”. Kuvat: Pixabay Comments are closed.
|
Yhteisillä tulillaLapin yliopiston yhteiskuntatieteellisen tiedekunnan tutkimusyhteisön blogi. Categories |
Yhteisillä tulilla | Yhteisillä tulilla |