Yksinäisyys näyttäytyy yksinäisyyttä kokevan henkilön elämässä kokonaisvaltaisesti, ja sen vaikutukset heijastelevat moniin elämän osa-alueisiin aina tunteista, toimintakykyyn ja terveyteen. Yksinäisyys Yksinäisyys on yksilöllinen kokemus, johon vaikuttaa erityisesti se, vastaavatko sosiaaliset suhteet niihin odotuksiin, joita yksilöllä on. Yksinäisyyttä voidaan myös kokea isommissa yhteisöissä sekä erilaisissa sosiaalisissa suhteissa. [1.] Yksinäisyyden kokemukseen vaikuttavat lisäksi aika, paikka, kulttuuri ja elämäntilanteet [2]. Yksinäisyys on ongelmana globaali, ja sen vaikutukset heijastuvat yksilöiden terveyteen ja hyvinvointiin [3]. Kuva: Sasin Tipchai, Pixabay Naisten kokemukset yksinäisyydestä Tarkastelin pro gradu -tutkielmassani aikuisten naisten kokemaa sosiaalisiin suhteisiin liittyvää yksinäisyyttä eri elämänvaiheissa. Lisäksi tarkastelin tutkielmassani sitä, liittyykö naisten kokemaan yksinäisyyteen jotain naiserityistä sukupuolen kautta tarkasteltuna. Naisten kokemuksissa yksinäisyys näyttäytyi tunteisiin ja toimintaan vaikuttavana kokemuksena sekä eri tavoin sosiaalisiin suhteisiin liittyvänä kokemuksena. Tunteet ja toiminta Tunteisiin ja toimintaan liittyvänä kokemuksena naisten yksinäisyydessä näyttäytyivät aiemmat elämänkokemukset ja aiemmat yksinäisyyskokemukset. Yksinäisyyskokemukset aiheuttivat erilaisia negatiivisia tunnekokemuksia ja rajoittivat toimintaa. Joidenkin kohdalla tunteet olivat kuitenkin myös myönteisiä ja yksinäisyys rohkaisi toimimaan erilaisissa tilanteissa yksin. Aiemmat yksinäisyyskokemukset toivat osalla lohtua siitä, että kokemuksesta tiesi tunteiden ja hetkien olevan ohimeneviä. Toisaalta aiemmat yksinäisyyskokemukset loivat myös epätoivoa ja pelkoa tulevaisuuden yksinäisyydestä. Sosiaaliset suhteet Sosiaalisiin suhteisiin liittyvät yksinäisyyskokemukset liittyivät joukkoon kuulumattomuuden kokemukseen, yksin jäämiseen sosiaalisesta suhteesta sekä tuen ja sosiaalisen suhteen puutteeseen. Naisten kokemukset joukkoon kuulumattomuudesta liittyivät sekä läheisiin ihmissuhteisiin kuin myös isommissa ihmisjoukoissa olemiseen. Siihen liittyivät myös aika, paikka ja erilaisuuden sekä ulkopuolisuuden kokemukset. Sosiaalisista suhteista yksin jäämiseen taas liittyivät hylkäämiset, menetykset, jätetyksi tuleminen ja syrjintä. Tuen puutteesta johtuva yksinäisyys näyttäytyi naisilla tilanteissa, joissa vaikean asian käsittelyyn olisi ollut tarve saada tukea toiselta ihmiseltä, mutta tätä ei ollut saatavilla. Yksinäisyyden tunteeseen liittyi myös toiveita sosiaalisista suhteista. Naiserityisyys Naiserityisiä yksinäisyyskokemuksia, joita tutkielmassani havaitsin, liittyivät sukupuoleen liitettyihin rooleihin, odotuksiin, normeihin ja diskursseihin. Naiserityisissä kokemuksissa naiseus oli yhteydessä yksinäisyyden kokemukseen. Lopuksi Yksinäisyys vaikuttaa monella tavalla negatiivisesti yksinäisyyttä kokevan henkilön elämään. Yhteiskunnassa oleva eriarvoisuus aiheuttaa yksinäisyyttä ja yksinäisyys taas aiheuttaa eriarvoisuutta, koska yksinäisyys heikentää yksilön toimintakykyä ja elämänmahdollisuuksia [4]. Yksinäisyys on vakava ongelma, johon yksinäisyyttä kokevat henkilöt liittävät vahvasti häpeää ja itsensä syyllistämistä. Onkin tärkeää, että yksinäisyys ja sen vaikutukset tunnistetaan yhteiskunnallisella tasolla entistä vahvemmin. Emilia Pörhölä
Yhteiskuntatieteiden tiedekunta, Lapin yliopisto Kirjoitus perustuu sosiaalityön pro gradu -tutkielmaan Aikuisten naisten kokema sosiaalisiin suhteisiin liittyvä yksinäisyys eri elämänvaiheissa. Tutkielman ohjaajana toimi ensin Marjo Romakkaniemi ja myöhemmin Pirjo Oinas. Lähteet: [1] Dahlberg, Karin 2007: The enigmatic phenomenon of loneliness. International journal of qualitative studies on health and well-being. Volume 2 (4). 195–207. [1] Cacioppo, Stephanie & Grippo, Angela J. & London, Sarah & Goossens, Luc & Cacioppo, John T. 2015: Loneliness: Clinical Import and Interventions. Perspectives on Psychological Science. Volume 10. [1] Junttila, Niina 2016: Yksinäisyyden ulottuvuudet. Teoksessa Saari, Juho (toim.): Yksinäisten Suomi. Gaudeamus Oy. Tallinna. 52–69. [1] Maes, Marlies & Qualter, Pamela & Vanhalst, Janne & Van den Noortgate, Wim & Goossens, Luc 2019: Gender Differences in Loneliness across the Lifespan: A Meta-Analysis. Sage Journals. Volume 33, Issue 6. [2] Tiilikainen, Elisa 2019: Jakamattomat hetket. Yksinäisyyden kokemus ja elämänkulku. Gaudeamus Oy. Tallinna. [2] Rahikka, Anne & Annaniemi, Virpi & Suutari, Saini 2020: Ikääntyvien naisten kokema yksinäisyys. Gerontologia 34 (2). 103–116. [3], [4] Saari, Juho 2016: Aluksi: Matkalla yksinäisyyteen. Teoksessa Saari, Juho (toim.): Yksinäisten Suomi. Gaudeamus Oy. Tallinna. 9–29. Muuta kirjallisuutta: Butler, Judith 2006: Hankala sukupuoli. Suom. Tuija Pulkkinen ja Leena-Maija Rossi. Gaudeamus Oy. Helsinki. Juvonen, Tuula 2016: Irtiottoja sukupuolen luonnollisuudesta. Teoksessa Husso, Marita & Heiskala, Risto (toim.): Sukupuolikysymys. Gaudeamus Oy. Helsinki. 33–53. Venäläinen pehmeä valta vaikuttaa pohtivan samaa kysymystä kuin tanskalainen prinssi 1600-luvun alussa Shakespearen teoksessa, ”Ollako vai eikö, siinä pulma”. Tähän pulmaan olen yrittänyt löytää vastauksia Venäjän järjestämien jalkapallon maailmanmestaruuskilpailuiden avulla. Venäjän pehmeä valta ei näytä kaksiselta kokonaiskuvaa katsoessa. Venäjä on autoritäärinen valtio, sen konservatiivisten arvojen avulla on kavennettu esimerkiksi seksuaalivähemmistöjen asemaa ja ulkopolitiikassa sitä on syytetty omien kansalaistensa murhaamisesta Iso-Britanniassa, asioita, jotka nähdään pehmeää valtaa heikentävänä [1]. Tilanne johti diplomaattikriisiin ja Iso-Britannian valtiojohtokin boikotoi MM-kisoja. Pehmeän vallan käsitteen kehittäjä Joseph S. Nye on arvioinut, että Venäjä ei ymmärrä pehmeää valtaa [2]. Kuva: Unsplash.com
Samaan aikaan on selvää, että Venäjä on halunnut päästä esille. Urheilun megatapahtumia järjestettiin 2010-luvulla kahdesti. Sotshissa järjestettiin vuonna 2014 historian kalliimmat talviolympialaiset ja neljä vuotta myöhemmin Venäjä isännöi jalkapallon maailmanmestaruuskisoja. Urheilutapahtumat suuntasivat maailman valokeilan vahvasti Venäjälle. Näyttääkseen mahdollisimman edustavalta Venäjä rakensi kisavieraita ja televisiokameroita varten historiastaan tutut Poteminkin kylät. Kylien hinta oli kallis monessakin mielessä, sillä kansainvälinen jalkapalloliitto ymmärtää jalkapallon arvon pehmeästä vallasta ja käyttää valtapositiotaan hyväksi luodakseen itselleen optimaaliset olosuhteet saadakseen suuren taloudellisen voiton. Kylät jättävät jälkeensä muistoksi rapistuvia stadioneita eli ”valkoisia elefantteja”, jotka toimivat epätasa-arvoisuuden symbolina pitkään. Urheilussa tiivistyy paljon Venäjän pehmeästä vallasta. Venäjä on edeltäjänsä Neuvostoliiton tavoin urheilun mahtimaa, ja se on yksi Venäjän vahvimmista pehmeän vallan resursseista. Samaan aikaan urheilu sopii Venäjän pehmeän vallan doktriiniin, että sitä voidaan johtaa keskusjohtoisesti toisin kuin muita kulttuurin muotoja. Menestyminen ja suurkisojen isännöinti tarvitsee taakseen julkista rahaa eli politiikoilta myönteisen päätöksen – Venäjällä ei ole arasteltu tehdä politiikasta urheilua. Tietotoimisto Tassin uutisoinnissa [3] kisoista esiintyy useammin nimet Putin, Kadyrov ja Medvedev kuin Dzagoev, Golovin ja Dzjuba, vaikka jälkimmäiset venyivät kentällä urotekoihin. Poliitikoiden näin vahva yhdistäminen urheiluun ei paranna poliitikoiden mainetta, vaan heikentää urheilun mainetta. Erityisesti, kun poliitikot ovat kansainvälisesti erittäin epäsuosittuja. Jos lähestytään induktiivisesti urheilun avulla Venäjän pehmeää valtaa, voidaan todeta Nyen teesi Venäjän pehmeästä vallasta oikeaksi: Venäjällä ei sitä juuri ole eikä tule olemaankaan. Vincent Keating ja Katarzyna Kaczmarska [4] ovat kuitenkin eri mieltä, sillä he näkevät Venäjän pehmeää valtaa aliarvioidaan pehmeä valta tutkimuksessa, he käyttävät termiä ”konservatiivinen pehmeä valta” Kyse ei ole välttämättä siitä, että Venäjä ei ymmärrä pehmeää valtaa, vaan sen parametrit ja kohdeyleisö ovat erilaiset kuin mitä pehmeällä vallalla on ymmärretty. Venäjä ei tavoittele liberaalin lännen suosiota, vaan sen pehmeän vallan potentiaali perustuu konservatiivisiin arvoihin ja siihen, että Venäjästä kehittyy eräänlainen vastavoima Yhdysvalloille. Kisojen perusteella Venäjän pehmeän vallan strategia perustuu paljon presidentti Vladimir Putiniin, josta uutisoidaan kisoissa useammin kuin kenestäkään muusta [2], tavoitteena luoda kuva vahvasta johtajasta. Putinin vahva johtajuus on nähty houkuttelevana myös länsimaissa, erityisesti oikeistopopulistien joukossa. Jalkapallon avulla Venäjä tavoitti suuria yleisöjä maista kuten Kiinasta ja Egyptistä, jotka jakavat Venäjän tapaan konservatiivisuuden ja autoritäärisyyden. Venäjä tavoitti jalkapallon avulla sekä oikeistopopulistit ja ei-demokraattiset yleisöt erittäin laaja-alaisesti. Maailman ihmisistä asui vain 8 prosenttia täysin demokraattisissa maissa [5] ja vuonna 2018 maailman johtajia luokiteltiin populistiksi kuin koskaan aikaisemmin [6] - nämä tilastot selittävät hyvin Venäjän halua järjestää urheilun megatapahtumia, vaikka maalla ei pitäisi olla pehmeän vallan resursseja mitä mainostaa. Venäjän potentiaali pehmeän vallan näkökulmasta rinnastuu konservatiivisuuden suosioon – viitteitä sen noususta ympäri maailmaan on paljon. Tosin Venäjän hyökkäys Ukrainaan saa Venäjän suhteen pehmeään valtaan näyttämään Hamletin kuuluisalta pohdiskelulta. Topi Furuholm Yhteiskuntatieteiden tiedekunta, Lapin yliopisto Kirjoitus perustuu pro gradu -tutkielmaan Pehmeä valta urheilun megatapahtumissa, teoriaohjaava sisällönanalyysi tietotoimisto Tassin uutisoinnista vuoden 2018 jalkapallon maailmanmestaruuskisoista. Tutkielman ohjaajana toimi Sandra Wallenius-Korkalo Lähdeluettelo [1] Nye, Joseph (2004) Soft Power: The Means to Success in World Politics. New York: United Nye, Joseph (2004) Soft Power: The Means to Success in World Politics. New York: United States by Public Affairs.States by Public Affairs. [2] Nye, Joseph S. Jr. (2013) What China and Russia Don’t Get About Soft Power. Foreign Policy.Nye, Joseph S. Jr. (2013) What China and Russia Don’t Get About Soft Power. Foreign Policy. [3] https://tass.com/2018https://tass.com/2018--fifafifa--worldworld--cupcup--inin--russiarussia [4] Kaczmarska, KatarzynaKaczmarska, Katarzyna,, Keating, Vincent (2019) Conservative soft power: Liberal soft power Keating, Vincent (2019) Conservative soft power: Liberal soft power bias and the ‘hidden’ attraction of Russia. Journal of International Relations and Development, bias and the ‘hidden’ attraction of Russia. Journal of International Relations and Development, 22 (1), 122 (1), 1––27.27. [5] https://www.economist.com/graphichttps://www.economist.com/graphic--detail/2024/02/14/fourdetail/2024/02/14/four--lessonslessons--fromfrom--thethe--20232023--democracydemocracy--indexindex [6] Funke, Manuel, Schularick, Moritz, & Trebesch, Christoph. (2023). Populist Leaders and Funke, Manuel, Schularick, Moritz, & Trebesch, Christoph. (2023). Populist Leaders and the Economy. American Economic Review, 113(12), 3249the Economy. American Economic Review, 113(12), 3249--3288.3288. Yksinäisyyden kokemukseen liittyy sekä positiivisia että negatiivisia puolia. Parhaimmillaan yksinäisyydestä on löydettävissä voimaa ja rohkeutta. Yksinäisyyden kokemuksella on yhteys ulkopuolisuuden ja häpeän kokemukseen sekä mielenterveyden haasteisiin. Suomi valittiin tänäkin vuonna maailman onnellisimmaksi maaksi asua. Tämän valossa tuntuu ristiriitaiselta, että yksinäiseksi itsensä tuntevien osuus on noussut viime vuosien aikana [1]. Yksinäisyys on aina henkilökohtainen kokemus ja siitä voi olla vaikea kertoa ja puhua. Yksinäisyys on ilmiö, joka vaikuttaa yhteiskunnallisesti ja näkyy myös sosiaalityön kentällä. Pro gradu -tutkielmassani tutkin yksinäisyyden kokemuksia. Kuva: Ryanniel Masucol /Pexels Yksinäisyyden haitalliset kokemukset Yksinäisyyden kuvattiin aiheuttavan ulkopuolisuutta, joka kumpusi itsensä erilaiseksi tuntemisessa. Ulkopuolisuutta saatettiin tuntea myös muiden seurassa ollessa. Yksinäisyyteen liittyvä itsensä ulkopuoliseksi tunteminen kuvautui syvänä sisäisenä kokemuksena. Yksinäisyyteen liittyi vahvasti häpeän kokeminen omasta yksinäisyydestä. Yksinäisen koettiin olevan jotenkin viallinen yksilö ja yksinäisyyden olevan omaa syytä. Yksinäisyyden kokemukseen liittyi yhteys mielenterveyden haasteisiin. Masennus- ja ahdistusoireilun kuvattiin liittyvän yksinäisyyden kokemukseen. Yksinäisyyden voimavarat Yksinäisyyden koettiin voivan olla myös oma valinta. Yksinäisyyttä kuvattiin ystävänä ja omalta tuntuvalta tilalta. Elämän koettiin voivan olevan täysipainosta yksinäisyydestä huolimatta. Elämässä nähtiin olevan suurempaakin kärsimystä kuin yksinäisyys ja huomio haluttiin kiinnittää elämässä oleviin hyviin asioihin. Yksinäisyydestä oli löydetty rohkeutta elää oman näköistä elämää ja tehdä asioita yksin. Yksinäisyyden nähtiin tuovan myös voimaa ja itsenäisyyttä. Elämässä koettiin olevan mahdollisuutta löytää onnea yksinäisyydestä huolimatta. Kuva: Oleksandr P. /Pexels Yksinäisyyden torjunta Yksinäisyys koskettaa koko väestötasolla lapsuudesta vanhuuteen asti. Yksinäisyys on riskitekijä hyvinvoinnille, vaikka yksinäisyydestä on löydettävissä myös voimavaroja. Onko yksinäisyyden torjunta yksilön vai yhteiskunnan vastuulla? Juho Saari [2] on todennut, että yksinäisyys on yhteiskuntapoliittinen kysymys ja vastuuta yksinäisyyden torjumisesta ei voida sälyttää vain yksinäisten vastuulle. Yksinäisyys on ilmiö, joka näkyy myös sosiaalityön arjessa. Tutkielman perusteella voi todeta, että sosiaalityön tulee tunnistaa yksinäisyyden haittavaikutukset yksilön hyvinvointiin sekä vastata yksinäisyyden torjuntaan ja ennaltaehkäisemiseen aiempaa paremmin. Viivi Nevalainen
Yhteiskuntatieteiden tiedekunta, Lapin yliopisto Kirjoitus perustuu sosiaalityön pro gradu -tutkielmaan ”Yksinäisyydessä on puolensa ja puolensa” Kokemuksia yksinäisyydestä Yksinäinen - yhdessä ja erikseen kirjoituksissa. Tutkielman ohjaajana toimi Elina Virokannas. Lähteet [1] Suomen virallinen tilasto 2023: Elinolotilasto 2022. Tilastokeskus. https://www.stat.fi/julkaisu/cloh8u50c7ru30bukh2b2lbv5. [2] Saari, Juho 2010: Yksinäisten yhteiskunta. Helsinki: WSOY. Millaista asioista työntekijäkokemukset kaupungin teknisen sektorin työpaikoilla muodostuvat ja miten organisaatiokulttuuri heijastuu työntekijäkokemuksiin? Miten teknisen sektorin työpaikkoihin saadaan päteviä hakijoita ja heidät pysymään työpaikassaan? Kuntien teknisen sektorin huutava työntekijäpula
Kuntien teknisen sektorin henkilöstöstä eläköityy lähes 40 % seuraavan viiden vuoden aikana [1], eikä uusia osaavia tulijoita heidän tilalleen ei ole näköpiirissä. Kiihtyvä kilpailu osaavista työntekijöistä on pakottanut myös kunnat tarkastelemaan ja uudistamaan perinteisesti jähmeitä ja hierarkkisia johtamis- ja toimintatapojaan, jotta ne olisivat veto- ja pitovoimaisia työpaikkoja uusille työntekijäsukupolville. Yritysmaailmassa inklusiivinen johtaminen ja positiivisen työntekijäkokemuksen tarjoaminen henkilöstölle on jo kauan ollut arkipäivää [2]. Työntekijäymmärryksen kautta työntekijäkokemukseen Jotta tämän artikkelin alussa oleviin kysymyksiin voidaan yrittää vastata, tarvitaan työntekijäymmärrystä, tietoa siitä mikä ihmisille on tärkeää, mikä työntekijöitä motivoi, sitouttaa ja hyvinvointia parantaa. Ihmiset ovat erilaisia ja erilaisissa elämäntilanteissa motivaatio ja sen lähteet vaihtelevat. Jokainen työntekijä haluaa kuitenkin tulla kohdatuksi ja johdetuksi yksilöllisenä omana itsenään eikä osana kasvotonta työntekijäresurssia [3]. Neljän sukupolven kohtaamisia työpaikoilla Työntekijöiden tarpeet ja toiveet työn suhteen ovat muuttuneet, työntekijät ovat valikoivampia sen suhteen millaiseen työhön hakeutuvat ja sitoutuvat, enää ”eläkevirka” ei ole ensisijainen kriteeri. Työ koetaan merkitykselliseksi, kun se sopii omaan arvomaailmaan, siellä voi kokea itsensä nähdyksi ja kuulluksi ja palkka mahdollistaa mukavan vapaa-ajan ja harrastukset [4]. Työelämässä tällä hetkellä esiintyvä useiden sukupolvien rinnakkain työskentely voi aiheuttaa ristiriitoja, eläkeikää lähestyvien johtajien ja esihenkilöiden omatessa usein hyvin erilaisen ihmiskäsityksen ja näkemyksen työelämästä kuin rekrytoitavat nuoret. Organisaatiokulttuuri kaiken työpaikalla tapahtuvan taustalla Johtamisen puitteet määrittyvät organisaatiokulttuurista, työntekijäkokemuksen muodostumisen kannalta onkin tärkeää kiinnittää huomiota siihen, miten ihmisiä kuntasektorilla johdetaan. Asemaan ja kontrolliin perustuvan johtamisen tulisi antaa tilaa ihmisten välisen luottamuksen varaan rakentuvalle johtamiselle [5]. Laajempi ymmärrys kunnan strategian ja henkilöstöohjelmien takana olevasta ihmiskäsityksestä mahdollistaa suunnitelmallisen ja harkitun organisaatiokulttuurin muutoksen johtamisen ihmiskeskeisemmäksi ja sitä kautta positiivista työntekijäkokemusta tukevaan suuntaan niin, että uuden henkilöstön saatavuus, pysyvyys ja sitä kautta julkisten palvelujen tuottaminen kuntalaisille saataisiin turvattua [6 ja 7]. Oulun kaupungin teknisen sektorin työntekijäkokemukset, sen elementit ja mitä työntekijäkokemukset kertoivat organisaatiokulttuurista Asiantuntija ja lähiesihenkilötehtävissä toimivien haastattelujen (N10) perusteella työntekijäkokemuksen osa-alueiksi löydettiin 1) merkityksellinen työ, 2) johtaminen, 3) henkilöstökäytännöt ja palkkaus sekä 4) fyysinen ympäristö ja teknologia [8 ja 9]. Merkityksellinen työ osoittautui psykologisten perustarpeiden (yhteisöllisyys, autonomia ja kompetenssi) täyttymisen kautta tärkeimmäksi työntekijäkokemukseksi. Varsinkin tiimin yhteisöllisyyttä arvostettiin korkealle. Myös johtamisen rooli työntekijäkokemuksen muodostumisessa korostui. Henkilöstökäytäntöjen ja palkkauksen sekä fyysistä ympäristöä ja teknologiaa koskevien työntekijäkokemusten kuvausten jäädessä huomattavasti vähäisemmille maininnoille. Organisaatiokulttuurit voidaan jakaa keskeisen toimijan perusteella,1) johtaja, 2) organisaatio, 3) saavutukset, 4) yksilö ja 5) yhteisö organisaatiokulttuurityyppeihin. Oulun kaupungin teknisen sektorin organisaatiokulttuureissa on nähtävissä viitteitä kaikista näistä tyypeistä. Jokainen organisaatiokulttuuri on muotoutunut kyseessä olevan organisaation yksilöllisen historian perusteella juuri omalaisikseen. Myös työntekijäkokemuksia on niin paljon kuin on työntekijöitäkin. Jokaisella ihmisellä on oman elämänkokemuksensa kautta muotoutunut subjektiivinen kokemus, tunne siitä, miten työpaikan olosuhteet vastaavat työntekijän niille asettamia odotuksia ja millainen organisaatiokulttuuri ja johtaminen tuottaa itselle positiivisen työntekijäkokemuksen. Huolimatta yksilöllisistä organisaatiokulttuureista ja työntekijäkokemuksista on kuitenkin mahdollista kehittää inhimillistä organisaatiokulttuuria, joka ruokkii positiivisen työntekijäkokemuksen osatekijöitä. Merja Kaikkonen Yhteiskuntatieteiden tiedekunta, Lapin yliopisto Kirjoitus perustuu hallintotieteen pro gradu -tutkielmaan Työntekijäkokemus organisaatiokulttuurin heijastumana, tapaustutkimus kaupungin tekniseltä toimialalta. Tutkielman ohjaajana toimi Marjo Suhonen. Lähteet: [1] Kuntaliitto (2023) Joka viides kuntien teknisen toimialan työpaikka jää täyttämättä. https://www.kuntaliitto.fi/tiedotteet/2023/joka-viides-kuntien-teknisen-toimialan-tyopaikka-jaa-tayttamatta [2] Shwartz J. Indranill R., Hauptmann, M., Van Durme Y.& Denny, B. (2019), “From employee experience to human experience: putting meaning back into work https://www2.deloitte.com/us/en/insights/focus/human-capital-trends/2019/workforce-engagement-employee-experience.html [3] Luukka, P. (2019). Yrityskulttuuri on kuningas: Mikä, miksi, miten? Helsinki. Alma Talent. [4] Manka, M-L. & Manka M. (2016) Työhyvinvointi. Helsinki. Talentum Pro [5] Hietala, H. (2019) Ajattelun muutos: avain parempaan liiketoimintaan. Teoksessa Collin, K. & Lemmetty, S. (toim.) Siedätystä johtamisallergiaan. Vastuullinen johtajuus itseohjautuvuuden ja luovuuden tukena työelämässä. Edita. [6] Kim, J., & Jung, H. (2022). The Effect of Employee Competency and Organizational Culture on Employees' Perceived Stress for Better Workplace. International journal of environmental research and public health, 19(8), 4428. [7] Stenvall, J., & Virtanen, P. (2021). Ihmiskeskeinen hallinnon uudistaminen: Hallintoreformien toteutus monimutkaisessa yhteiskunnassa. Tietosanoma / Art House Oy. [8] Spiik, K., & Sillanpää, E. (2022). Yhteisöohjautuvuus: Jaettu johtajuus. Turku. Karlex. [9] Laloux, F.(kirj.), Appert, E. (kuvittaja) Markula, J. (kääntäjä), Rautanen, A., (kääntäjä) & Waegelein, R. (kääntäjä), (2021). Reinventing organizations: kohti tulevaisuuden työyhteisöjä: kuvitettu kutsu liittyä keskusteluun seuraavan vaiheen organisaatioista. Teal Suomi Osuuskunta. Nuorisorikollisuudesta rakentuu moniulotteinen ilmiö Helsingin Sanomien kirjoitusten valossa16/4/2024
Mediassa keskustellaan nuorisorikollisuudesta moniäänisesti. Esille nousee huolta nykynuorison voinnista, katujengeistä, nuorten välisestä raaistuvasta väkivallasta ja alaikäisten tekemistä rikoksista. Suuri enemmistö nuorista voi hyvin, mutta pieni joukko nuoria tekee entistä vakavampia rikoksia. Yhä useampi nuori pitää mukanaan teräasetta. Myös ampuma-aseiden kantaminen on Suomessa yleistynyt. Kuva: Juristiuutiset/ISTOCK Tarkastelin pro gradu -tutkielmassani nuorisorikollisuuteen liittyvää suomalaista julkista keskustelua. Tutkimusaineisto koostui 42:sta Helsingin Sanomien kirjoituksesta. Tutkimusmenetelmänä oli aineistolähtöinen sisällönanalyysi ja teoreettinen viitekehys nojasi sosiaalisen konstruktionismin perinteeseen. Tarkoitus oli selvittää, minkälaisia merkityksiä nuorisorikollisuudesta rakentui Helsingin Sanomien kirjoituksissa. Paheneva ilmiö Nuorisorikollisuuden merkitykset rakentuivat nuorisorikollisuuden ilmiön, syiden ja torjuntakeinojen määrittelyjen kautta. Kirjoituksista rakentui kuva vaikeutuvasta ja pahenevasta nuorisorikollisuuden ilmiöstä. Rikollisuuden kerrottiin lisääntyneen ja kasautuneen pienelle tekijäjoukolle. Väkivallan nähtiin raaistuneen ja sisältävän aiempaa enemmän nöyryyttäviä piirteitä, minkä voidaan tulkita johtuvan nuorten lisääntyneestä pahoinvoinnista. Hukassa oleva vanhemmuus ja yhteiskunnan eriytyminen määrittyivät juurisyiksi nuorten pahoinvoinnille ja rikolliselle käyttäytymiselle. Syrjäytymisen tulkittiin vahvistavan nuorten rikollisuutta ja lisäävän rikollisjengien vetovoimaa. Rikosten tekemisestä aiheutuvat euforiset tunteet ja hyväksynnän hakeminen määrittyivät motiiveiksi teoille. Keskiluokan viikonloppuinen huumeiden viihdekäyttö nostettiin yhdeksi taustatekijäksi ilmiölle. Yhteistyöllä ja osallistamisella taistoon ongelmaa vastaan Nuorisorikollisuuden torjuntakeinoja haettiin koko yhteiskunnan, perheiden ja nuorten osallistamisesta. Eri toimijoiden yhteistyön tiivistämistä, terminologian selkiyttämistä, avoimen keskustelukulttuurin luomista ja ennaltaehkäiseviä toimia kaivattiin. Pitkäjänteiset toimintaohjelmat ja pysyvä hankerahoitus määrittyivät keinoiksi torjua nuorisorikollisuutta. Yhteiskuntapoliittinen keskustelu nuorisorikollisuuden syistä ja ratkaisukeinoista leikkasi läpi useiden kirjoitusten. Torjuntakeinoiksi määrittyivät kovat ja pehmeät toimet, joista sosiaalityön paremman resursoimisen voidaan tulkita lukeutuvan pehmeisiin ja rangaistusten lisäämisen ja kontrollin kiristämisen koviin keinoihin. Nuorisorikollisuuden tarkastelun tasot Nuorisorikollisuutta, nuorisorikollisuuden juurisyitä ja nuorisorikollisuuden torjuntakeinoja voidaan tarkastella eri tasoilla: yksilötasolla, perhetasolla ja yhteiskunnallisella tasolla. Tasot ovat toisiinsa nähden vuorovaikutuksellisessa suhteessa ja nuorisorikollisuuteen liittyviä tekijöitä voidaan tarkastella kaikkien kolmen tason kautta. Ilmiöön kietoutuvat ristiriidat ja inhimillinen kärsimys Nuorisorikollisuuteen sisältyy useita ristiriitaisia elementtejä ja tasoja. Yhtäältä nuoret ovat vielä alaikäisiä ja osin lapsia, joihin liitetään mielikuvia lapsenomaisesta viattomuudesta, puhtoisuudesta ja johdateltavuudesta. Toisaalta rikollisuuteen liitetään mielikuvia strategisuudesta, tietoisista valinnoista ja pahuudesta. Lapsiin liitettyinä näkemys on ristiriitaisuudessaan mielenkiintoinen. Nuorisorikollisuus ja siitä koituvat inhimilliset kärsimykset koskettavat lukuisia nuoria, perheitä ja laajemmin koko yhteiskuntaa. Tutkielmani tulokset kulkevat käsi kädessä aiemman tutkimustiedon kanssa. Nuorisorikollisuuden juurisyyt ja torjuntakeinot ovat moniulotteisia ja mutkikkaita. Ongelman torjumiseksi tulee kehittää monialaisia ja yhteistyöhön perustuvia lähestymistapoja sekä panostaa ennaltaehkäiseviin toimiin. Susanna Sneck
Yhteiskuntatieteiden tiedekunta, Lapin yliopisto Kirjoitus perustuu sosiaalityön pro gradu -tutkielmaan Nuorisorikollisuuden merkitysten rakentuminen Helsingin Sanomien kirjoituksissa. Tutkielman ohjaajana toimi Elina Virokannas. Lähteet:
Lastensuojelun sosiaalityöntekijät kokevat jäävänsä asiakastyössä uhkaavien vuorovaikutustilanteiden kanssa yksin ja tilanteiden rajaaminen koetaan epävarmana. Sosiaalityöntekijöiden käsitys sietämisen rajoista asiakastyössä vaihtelee suuresti. Sietämisen rajan käsittäminen Tarkastelin pro gradu -tutkielmassani lastensuojelun sosiaalityöntekijöiden sietämisen rajoja asiakkaan ja työntekijän uhkaavissa vuorovaikutustilanteissa. Keräsin tutkimusaineiston lastensuojelun sosiaalityöntekijöiden fokusryhmäkeskusteluista sekä yksilöhaastatteluista. Aloittelevana sosiaalityöntekijänä on ollut hankalaa hahmottaa millaisia uhkaavia tai kuormittavia tilanteita voin oman turvallisuuteni sekä työssä jaksamisen vuoksi rajata ja miten paljon minun tulisi sietää työn luonteen ja työtehtävien vuoksi. Olen huomannut, ettei työyhteisöissä ole yhteisiä linjavetoja rajojen asettamiseksi, vaan rajaaminen asiakastyössä toteutuu kunkin sosiaalityöntekijän yksilöllisen harkinnan mukaan. Sosiaalityöntekijöiden näkemysten mukaan sietämisen rajojen ylittäviksi tilanteiksi koettiin tutkimuksessani yksimielisesti väkivallalla uhkaaminen. Asiattoman kielenkäytön, huutamisen tai nimittelyn ei automaattisesti koettu ylittävän sietämisen rajoja. Työntekijän omalla työ- ja elämäntilanteella sekä sillä kenen taholta asiaton käytös tulee, oli merkitystä sietämisen rajan asettumiseen vuorovaikutustilanteessa. Työntekijät suhtautuivat lasten ja nuorten asiattomaan käytökseen usein ymmärtäväisemmin kuin asiakasvanhempien tai yhteistyökumppaneiden huonoon käytökseen. Myös käsiteltävän asian luonne sekä paikka, jossa vuorovaikutus toteutuu, on yhteydessä sietämisen rajan asettumiseen. Erityisten vaikeiden päätösten tai sensitiivisten tilanteiden äärellä asiatonta käytöstä sallittiin enemmän. Perehdytyksen ja yhteisten linjavetojen puute vääristää sietämisen rajoja Tutkimukseen osallistuneista sosiaalityöntekijöistä enemmistö ei ollut saanut minkäänlaista perehdytystä uhkaaviin vuorovaikutustilanteisiin. Ilman perehdytystä ja yhteisiä toimintamalleja sosiaalityöntekijöille oli epäselvää missä määrin he voivat rajata asiakkaiden epäasiallista käytöstä oman työssä jaksamisensa turvaamiseksi. Ilman perehdytystä uudet työntekijät ottavat mallia kokeneimmilta kollegoiltaan, jolloin käsitys sietämisen rajoista saattaa vinoutua. Keskusteluissa nousi esille kuitenkin näkemys siitä, että aiemmin vallalla ollut ajatus, jonka mukaan hyvä työntekijä sietää enemmän on muuttunut. Työntekijöiden yksimielisen näkemyksen mukaan mitä tahansa käytöstä ei tule vuorovaikutustilanteissa sietää ja rajaaminen on tärkeää. Rajat työhyvinvointia ja asiakassuhdetta turvaamassa Sosiaalityön perinteissä vahvasti istuva ajatus auttamistyöstä ja sen asiakaslähtöinen ammattietiikka saattaa antaa vastavalmistuneelle sosiaalityöntekijälle virheellisen kuvan siitä, että asiattoman käytöksen rajaaminen ja oman työhyvinvoinnin suojelu olisi ristiriidassa tämän sosiaalityön eetoksen kanssa ja tilanteet jäävät sen vuoksi rajaamatta. Näkemykseni mukaan rajojen asettaminen asiakastyössä ei sulje pois auttamistyötä ja asiakkaan kanssa yhdessä toimimista ja hyvän asiakassuhteen luomista. Rajojen asettaminen auttaa sosiaalityöntekijöitä jaksamaan ja pysymään työssään vastaisuudessakin sekä työskentelemään pitkäkestoisemmin haastavissa elämäntilanteissa olevien hyväksi ja toimimaan marginaalissa olevien ihmisryhmien äänenä ja oikeuksien ajajana. Hyvinvoivalla sosiaalityöntekijällä on voimavaroja toimia vastavuoroisessa suhteessa niin kollegoidensa kuin asiakkaidensa kanssa enemmän kuin uupuneella ja kuormittuneella työntekijällä [1]. Roosa Martikainen
Yhteiskuntatieteiden tiedekunta, Lapin yliopisto Kirjoitus perustuu pro gradu -tutkielmaan Sietämisen rajat lastensuojelun sosiaalityön asiakastyössä. Tutkielman ohjaajana toimi Elina Virokannas. Lähteet [1] Lehto-Lundén, Tiina & Salovaara, Petra (2016) Hyvinvoiva sosiaalityöntekijä. Teoksessa Törrönen, Maritta & Hänninen, Kaija & Jouttimäki, Päivi & Lehto-Lundén, Tiina & Salovaara, Petra & Veistilä, Minna (toim.): Vastavuoroinen sosiaalityö. Gaudeamus Oy. Tallinna, 165–177. ”Se edellyttää tietysti paitsi sitä heittäytymistä, mutta myös paljon nöyryyttä siihen, että täytyy ymmärtää, että asiaa ei vielä osaa, pitää olla isot korvat, kaks suurta silmää ja oppia muilta tosi paljon sellasis tilanteissa…” Johtamista voitaisiin kuvailla prosessina, jossa ei voi tulla koskaan täysin valmiiksi, mutta jossa voi jatkuvasti oppia uutta ja kehittää omaa osaamistaan. Ihmisen vaatimattoman suhtautumisen omaan toimintaansa ja kyvyn muiden kuuntelemiseen voidaan nähdä olevan erityisen tärkeää johtamisessa.
Positiivisessa psykologiassa erityisenä kiinnostuksen kohteena ovat ihmisen positiiviset piirteet [1], joita voidaan kuvailla hyveinä ja luonteenvahvuuksina [2]. Christopher Peterson ja Martin Seligman (2004) ovat kehittäneet positiiviseen psykologiaan pohjautuvan VIA-luokitusjärjestelmän, jossa he määrittelivät kuuden hyveen alle 24 luonteenvahvuutta, jotka ovat universaaleja ja kaikille kulttuureille yhteisiä [3]. Tutkimuksessa tarkastelin, millä tavalla VIA-luokittelun mukaiset hyveet painottuvat luonteenvahvuuksina ja mikä merkitys niille annetaan yritysjohtajien puheessa. Tutkimuksen aineistona käytin 60 Leadcast-podcast jaksoa ja neljän yrityksessä toimineen johtajan elämäkertateosta. Luonteenvahvuuksien käytön positiiviset vaikutukset ihmisen omassa elämässä ”Kyl se tähän ihmisten kasvuun kulminoituu, että jos on pystynyt tukemaan ihmisiä uralla ja näkee, että he pärjää […] kyll se on ehkä erityisen palkitsevaa.” Luonteenvahvuuksien käytöllä on positiivisia vaikutuksia ihmiselle itselleen tilanteessa, jossa ihminen kykenee pitämään huolta tärkeistä ihmissuhteista ja kokemaan myönteisiä tunteita muiden ihmisten auttamisen seurauksena. Luonteenvahvuuksien merkitys oppimiselle ja ammatilliselle kehittymiselle ”Mä oon edelleen hirveen utelias, et mä yritän oppia uusia asioita ja opiskella ja ihmetellä maailmaa.” Oppiminen ja oman osaamisen jatkuva kehittäminen on erityisen tärkeää johtamisessa, joka nousi esille sosiaalisen älykkyyden, uteliaisuuden ja nöyryyden luonteenvahvuuksien kuvauksissa johtajien puheessa. Luonteenvahvuuksien käytön voidaan nähdä edistävän oman toiminnan arvioimista ja uuden tiedon omaksumista. Kuuntelemisen tärkeys johtamisessa ”Sillonhan ku […] meneekin jollekin alueelle, ei osaakaan oikeen mitään ja on täysin ”nobody”, ei oo viel mitään uskottavuutta, niin kylhän se vaatii aika paljon nöyryyttä ja se vetää aika nöyräksi […] koska se on ihan älyttömän hieno kokemus siinä kaikessa nöyryydessä ja uuden oppimisessa ja sen tietotaidon kartottamiseen […].” Nöyryyden luonteenvahvuudella on erityinen merkitys johtajan kyvylle kuunnella muita ja oppia sitä kautta. Nöyryyden luonteenvahvuuden painottumisen johtajien puheessa voidaan tulkita kertovan suomalaisista erityispiirteistä, jossa suomalaisia pidetään vaatimattomina ihmisinä, jotka eivät pyri olemaan erityisemmin esillä. Sosiaalisen älykkyyden luonteenvahvuuden merkitys johtamisessa ”Mä tuun aika hyvin toimeen kaikenlaisten ihmisten kanssa ja musta se on tosi hienoa löytää ihmisiä, jotka tulee eri aloilta tai erilaisilta taustoilta […] pystyn puhumaan aika monesta erilaisista asioista erilaisten ihmisten kans.” Sosiaalisen älykkyyden luonteenvahvuuden käyttö edistää sosiaalisissa vuorovaikutustilanteissa taitavasti toimimista. Sosiaalisen älykkyyden luonteenvahvuus auttaa tunnistamaan omia ja muiden ihmisten tunteita ja asettumaan toisten ihmisten tilanteeseen johtajana toimiessa. Omien vahvuuksien tunnistaminen ja käyttöön ottaminen ”On hyvä tunnistaa omat heikkoudet ja vahvuudet ja miettiä, että olenko mä se henkilö, joka haluaa olla luomassa sitä kymmenen vuoden visiota vai ehkä mä olen se henkilö, joka on hyvä siinä, kun pitää ikään kuin rummuttaa läpi tiettyjä päätöksiä […].” Luonteenvahvuuksien käytön voidaan nähdä olevan yhteydessä hyvään itsetuntemukseen, jonka avulla ihminen tunnistaa omia vahvuuksiaan ja hakeutuu ympäristöihin, jotka tukevat omien vahvuuksien ja voimavarojen käyttöön ottamista. Luonteenvahvuuksien merkitys avoimen ja luottamuksellisen ilmapiirin rakentumiselle ”Jos asioista löytää sen jonkinlaisen positiivisen puolen ja siit tilanteesta jonkinlaista tilannekomiikkaa synkissäkin asioissa, nii kylhän se auttaa… Ett se on semmonen mindset, mieliala ja mielikuva kysymys […].” Johtajan rehellisyyden ja huumorin luonteenvahvuuksien käytöllä on erityinen merkitys avoimen ja luottamuksellisen ilmapiirin rakentumiselle. Rehellisyyden luonteenvahvuudessa korostui pyrkimys toimia omana aitona itsenään johtamisessa ja huumorin luonteenvahvuus näyttäytyi erityisesti kykynä huomata asioiden hyviä puolia johtajana toimiessa. Ihmisen kyky jatkaa toimintaansa vastoinkäymisistä huolimatta ”Ehkä korostaisin sellaista yhteisen ymmärryksen luomista… Täytyis olla kärsivällisyyttä ennen kuin lähdetään liikkeelle, sanoittaa sitä, että mitä tavoitellaan ja miksi tavoitellaan […].” Luonteenvahvuuksien käyttö vaikuttaa positiivisesti tavoitteen suuntaisen toiminnan jatkamiseen esteistä ja haasteista huolimatta, joita voi tulla vastaan johtajana toimiessa. Erityisesti johtajuuden luonteenvahvuuden käyttö näyttäytyi tärkeänä tavoitteiden saavuttamisessa, jossa ihminen kykenee kommunikoimaan selkeästi ryhmälle siihen kohdistuvista odotuksista ja huolehtimaan ryhmän toiminnan jatkuvuudesta. VIA-luokittelun mukaisten luonteenvahvuuksien tunnistamisella ja käyttöön ottamisella voidaan edistää paitsi ihmisten hyvinvointia ja työssä suoriutumista, myös yrityksen tavoitteiden saavuttamista. Luonteenvahvuuksien käytöllä johtamisessa voidaan edistää ihmisten parhaan potentiaalin saavuttamista ja kokonaisvaltaista hyvinvointia. Marii Koikson Lapin yliopisto, Yhteiskuntatieteiden tiedekunta Kirjoitus perustuu johtamisen psykologian pro gradu -tutkielmaan ”Hyveet luonteenvahvuuksina yritysjohtajien puheessa”. Tutkielman ohjaajana toimi Ville Pietiläinen. Lähteet: [1] Peterson, C. (2006). The Values in Action (VIA) Classification of Strengths. Teoksessa: Csikszentmihalyi, M. & Csikszentmihalyi, I. S. (toim.) A Life Worth Living: Contributions to Positive Psychology, (E-kirja). Viitattu 10.3.2023. New York: Oxford University Press, 62–98. https://ebookcentral-proquest-com.ezproxy.ulapland.fi/lib/ulapland-ebooks/reader.action?docID=270875 [2] Syväjärvi, A., & Vakkala, H. (2019). Myönteisyys ja voimavaraisuus ihmisten johtamisessa. Teoksessa Pietiläinen, V. ja Syväjärvi, A. (toim.) Johtamisen psykologia. 2. uudistettu painos. Jyväskylä: PS-Kustannus, 201–233. [3] Peterson, C. & Seligman, M. E. P. (2004). Character Strengths and Virtues. A Handbook and Classification. Oxford: Oxford University Press. Lisälukemista: Ojanen, M. (2022). Positiivinen psykologia, (E-kirja). 2. uudistettu painos. Viitattu 3.3.2023. Kööpenhamina: SAGA Egmont. https://luc.finna.fi/Record/luc_electronic_yo.994797454206246 Seligman, M. E. P. (2008). Aito onnellisuus. Positiivisen psykologian keinoin täyteen elämään. Helsinki: Art House. Seligman, M. E. P. & Csikszentmihalyi, M. (2000). Positive psychology: An Introduction. The American Psychologist 55(1), 5–14. Wenström, S. (2020). Positiivinen johtaminen. Johda paremmin opetus- ja kasvatusalalla, (E-kirja). Viitattu 25.3.2023. Jyväskylä: PS-Kustannus. https://luc.finna.fi/Record/luc_electronic_yo.994731622606246?sid=3289209177 Saavutettavuus on vaikuttavien ja eettisesti kestävien aikuissosiaalityön palvelujen edellytys. Sosiaalijohtajilla on keskeinen rooli saavutettavuuden edistämisessä ja erityisesti sitä mahdollistavien rakenteiden luomisessa muotoutuvilla hyvinvointialueilla. Mitä on saavutettavuus? Saavutettavuudella tarkoitetaan kiteytetysti sitä, että jokaisella palvelua tarvitsevalla tulisi olla yhtäläinen mahdollisuus päästä tarvitsemiensa palvelujen piiriin riippumatta esimerkiksi taloudellisista, fyysisistä tai psyykkisistä rajoitteista. Palvelujen saavutettavuutta voivat kuitenkin estää monet tekijät, kuten esimerkiksi palvelurakenteiden vinoumat, palvelujen sijainti, asiakkaiden ongelmiin liitetyt stigmat tai huonot kokemukset kohtaamisista viranomaisten kanssa. [Ks. esim. 1] Saavutettavuus voidaan jakaa ulottuvuuksiin, jotka usein limittyvät toisiinsa ja, jotka ohjaavat tarkastelemaan saavutettavuutta eri näkökulmista [2]: Pro gradussani tarkastelin aikuissosiaalityön hyvinvointialuesiirtymän aikaista saavutettavuutta ja siihen liittyvää johtamisosaamista. Hyödynsin tutkielmassani yhden hyvinvointialueen sosiaalijohdolta kerättyä laajaa kokous- ja haastatteluaineistoa. Hyvinvointialuesiirtymä on vaikuttanut monin tavoin aikuissosiaalityön saavutettavuuteen Hyvinvointialuesiirtymän kaltaisella historiallisen suurella sote-palvelurakennemuutoksella on ollut merkittäviä vaikutuksia aikuissosiaalityön palvelujen saavutettavuuteen. Hyvinvointialuemuutoksen myötä esimerkiksi palvelujärjestelmän ja yhteistyön rakenteet ovat muuttuneet, ajankohtaisen ja paikkansapitävän tiedottamisen merkitys korostunut sekä digipalvelujen määrä kasvanut. Hyvinvointialueet ovat ensimmäisen toimintavuotensa aikana joutuneet paikkaamaan alijäämäistä budjettitilannettaan tekemällä myös monia aikuissosiaalityön saavutettavuutta heikentäviä toimia. Näitä ovat esimerkiksi henkilöstön vähentäminen yt-neuvotteluja käymällä sekä palveluverkostojen kaventaminen. Saavutettavuuden tulisi pysyä keskeisenä näkökulmana palvelujärjestelmän – ja aikuissosiaalityön palvelujen – kehittämisessä, sillä saavutettavuus on palvelujen eettisen kestävyyden ja vaikuttavuuden edellytys. Sosiaalijohtajat saavutettavuuden edistäjinä Sosiaalialan johtajat tarvitsevat työssään vahvan konteksti- ja substanssiymmärryksen lisäksi myös henkilöstö-, talous-, verkosto- sekä muutos- ja kehittämisjohtamisen osaamista [3]. Näitä kaikkia johtamisen osaamisalueita johtajat tarvitsevat myös aikuissosiaalityön saavutettavuuden edistämisessä. Hyvinvointialuesiirtymän kaltaisen muutoksen keskellä korostuu pro graduni mukaan tarve sosiaalijohtajien muutos- ja kehittämisjohtamisen osaamiselle. Työssään sosiaalijohtajat johtivat niin asioiden kuin ihmistenkin muutosprosesseja. Muuttuneet palvelurakenteet edellyttivät monilta osin myös olemassa olevien verkostorakenteiden päivittämistä tai uusien luomista. Toimiva yhteistyö aikuissosiaalityölle keskeisten yhteistyökumppaneiden kanssa on edellytys asiakkaiden saumattomammille palvelupoluille ja laadukkaille palveluille. Lopuksi Sosiaalijohtajien keskeisestä roolista huolimatta aikuissosiaalityön saavutettavuus on asia, jota jokainen aikuissosiaalityössä työskentelevä voi omassa arjen asiakastyössään joko estää tai mahdollistaa esimerkiksi panostamalla asiakkaiden kunnioittavaan kohtaamiseen ja raportoimalla eteenpäin havaitsemistaan saavutettavuuden epäkohdista. Heidi Kantsila-Korhonen
Yhteiskuntatieteiden tiedekunta, Lapin yliopisto Kirjoitus perustuu sosiaalityön pro gradu -tutkielmaan Aikuissosiaalityön saavutettavuus hyvinvointialuesiirtymässä – sosiaalijohdon näkökulma. Tutkielman ohjaajana toimi Pirjo Oinas. Lähteet [1] Neale, Joanne, Tompkins, Charlotte & Sheard, Laura 2008: Barriers to accessing generic health and social care services: a qualitative study of injecting drug users. Health & social care in the community, 16(2), 147–154. [2] Vanjusov, Heidi 2022: Saatavilla, mutta ei saavutettavissa?: sosiaalioikeudellinen tutkimus päihdepalveluihin pääsystä. Väitöskirja, Itä-Suomen yliopisto. [3] Zitting, Joakim, Laulainen, Sanna & Niiranen, Vuokko 2019: Lähi- ja keskijohdon osaamisvaatimukset sosiaali- ja terveyspalvelujen integraatiossa. Yhteiskuntapolitiikka 84(4), 380–392. |
Yhteisillä tulillaLapin yliopiston yhteiskuntatieteellisen tiedekunnan tutkimusyhteisön blogi. Categories |
Yhteisillä tulilla | Yhteisillä tulilla |