Vanhempien eron jälkeinen vaino rajoittavana pelkona ja turvattomuutena nuorten elämässä

Eron jälkeinen vaino on parisuhteen päättymisen jälkeen ilmenevää väkivaltaa, jossa toinen vanhempi vainoaa toista vanhempaa. Vainolla on vaikutuksia myös nuorten elämään rajoittaen heidän toimijuuttaan ja aiheuttamalla jatkuvaa pelkoa, epävarmuutta ja turvattomuutta.

Kuva: Pixabay

Nuoret vainon toissijaisina kohteina
Vaikka vainon ensisijaisena kohteena on yleensä nuoren toinen vanhempi, altistuu nuori vainolle monin eri tavoin. Vaino voi sisältää esimerkiksi toistuvia ja häiritseviä yhteydenottoja, seuraamista, uhkailua, ja toisinaan myös hyvittelevää käyttäytymistä (mm. White, Longpré & Stefanska 2020, 5085; Katz, Nikupeteri & Laitinen 2020, 310). Vainoteot eivät välttämättä ole ulkopuolisten ihmisten havaittavissa, mikä haastaa ilmiön tunnistamista ja nuorten auttamista. Tekijä voi kohdistaa vainoa myös suoraan nuoreen ja käyttää nuorta vainon toteuttamiseen.

Pro gradu -tutkielmassani tarkastelen nuoria, joiden perheessä toinen vanhempi vainoaa toista vanhempaa eron jälkeen. Eron jälkeinen vaino on yhteiskunnassa näkymätön ilmiö, eikä etenkään nuoria ja heidän toimijuuttaan ole aikaisemmin tutkittu. Siksi tiedon tuottaminen ja nuorten näkökulman esille tuominen on tärkeää.

Aikaisemmissa kotimaissa ja kansainvälisissä tutkimuksissa eron jälkeinen vaino on tunnustettu yhdeksi lähisuhdeväkivallan muodoista. (Esim. Logan & Walker 2009, 248).

Nuorten ääni esille
Tutkielmassani olen käyttänyt Lapin yliopiston, Suomen Akatemian rahoittaman ”Lasten tietävä toimijuus yksityisissä, moniammatillisissa ja yhteiskunnallisissa prosesseissa – tapauksena vanhempien eron jälkeinen vaino” (CAPS) -tutkimushankkeen vuosina 2012–2020 kerättyä haastatteluaineistoa. Tutkielmassa on mukana kahdeksan 12–18-vuotiaan haastattelua. Haastattelut on toteutettu väkivaltatyöntekijöiden avulla. Analysoin aineiston teoriaohjaavalla sisällönanalyysilla. Teoreettisena viitekehyksenä käytin toimijuuden modaalisia ulottuvuuksia (Jyrkämä 2008), joiden kautta voi tarkastella nuorten arjen rakentumista vanhempien eron jälkeisessä vainossa.

Negatiiviset tunteet ja turvattomuus hallitsevat arkea
Tutkielmani tuloksena havaitsin, että nuoret elävät jatkuvassa pelossa. Vaino näyttäytyy nuorten toimijuudessa pakottavana perhetilanteena, johon he eivät itse voi vaikuttaa. Tapahtumien ennakoimattomuus ja pelko rajoittavat nuorten toimijuutta ja arkea. Rajoittuneisuus voi näyttäytyä esimerkiksi siten, etteivät nuoret kykene ja uskalla olla yksin kotona vainosta aiheutuvan uhan ja pelon seurauksena. Pelon ohella nuoret joutuvat tuntemaan jatkuvaa huolta perheenjäsenistään ja etenkin vainon kohteena olevasta vanhemmastaan.

Vanhempaan kohdistuva vaino horjuttaa nuorten turvallisuutta kokonaisvaltaisesti. Ympäristön turvattomuuteen vastaamiseksi nuoret joutuvat pohtimaan erilaisia turvatoimia niin kotona kuin julkisilla paikoilla. Esimerkiksi kulkureittien varmistaminen ja hälytyslaitteiden pohtiminen voivat olla osa arkea. Koulussa henkilökunnan tietoisuus ja paikan valitseminen ikkunan vierestä voivat tuoda turvaa. Vanhempien eron jälkeisessä vainossa nuorten toimijuus rakentuu sisäisessä ja ulkoisessa turvattomuudessa, jonka tekijän ennakoimaton käytös aiheuttaa.

Rajoittuneessa arjessa nuoret etsivät asioita, jotka tukevat heidän toimijuuttaan. Nuorille tärkeinä voimavaroina näyttäytyvät läheiset ja turvalliset perhesuhteet, kaverit, harrastukset ja mielekäs vapaa-ajan tekeminen.

Lopuksi
Tutkielmani perustella vanhempien eron jälkeisellä vainolla on vakavia, nuorten toimijuutta ja arkea rajoittavia seurauksia. Vaikka vaino ei olisikaan enää aktiivista, voi nuorilla ilmetä edelleen pelkotiloja. Nuorten kokemuksia vanhempien eron jälkeisestä vainosta tulisi tutkia enemmän, sillä tiedon lisääntymisen kautta ymmärrys vainosta yhteiskunnassa kasvaa, ja siihen on parempi mahdollisuus puuttua. Vaino on väkivaltaa, joka koskettaa useita perheitä ja nuoria Suomessa.

---

Matleena Paalimäki
Lapin yliopisto, yhteiskuntatieteiden tiedekunta
Kirjoitus perustuu sosiaalityön pro gradu -tutkielmaan: Nuorten toimijuuden rakentuminen vanhempien eron jälkeisessä vainossa.
Työn ohjaajana toimi Liisa Hokkanen.

 Kirjallisuutta:
Elklit, Ask & Gregens Vangsgaard, Lene Annie & Witt Olsen, Anne Sophie & Al Ali, Sara 2019: Post-traumatic stress disorder (PTSD) symptoms in secondary stalked children of danish stalking survivors. A pilot study. International Journal of Enviromental Recearch and Public Heatlh 16(5), 1–10. 
https://www.ncbi.nlm.nih.gov/pmc/articles/PMC6427628/pdf/ijerph-16-00725.pdf. 

Jyrkämä, Jyrki 2008: Toimijuus, ikääntyminen ja arkielämä – hahmottelua teoreettis-metodologiseksi viitekehykseksi. Gerontologia 22(4), 190–203. 
https://elektra-helsinki-fi.ezproxy.ulapland.fi/se/g/0784-0039/22/4/toimijuu.pdf. 

Katz, Emma & Nikupeteri, Anna & Laitinen, Merja 2020: When coercive control continues to harm children. Post-separation fathering, stalking and domestic violence. Child Abuse Review 29, 310–324. 
https://onlinelibrary.wiley.com/doi/epdf/10.1002/car.2611. 

Logan, TK & Walker, Robert 2009: Partner stalking. Psychological dominance or ”business as usual”? University of Kentucky. Trauma, violence & abuse 10(3), 247–270. https://luc.finna.fi/ulapland/PrimoRecord/pci.cdi_proquest_miscellaneous_733359495. 

Nikupeteri, Anna & Ervasti, Pirjo & Marttala, Pia & Laitinen, Merja 2017: Vaino lasten ja nuorten arjessa. Teoksessa Laitinen, Merja & Kinnunen, Jaana & Hannus, Riitta (toim.): Varjosta valoon. Eron jälkeisen vainon tunnistaminen, katkaisu ja uhrien selviytymisen tukeminen. Ensi- ja turvakotien liitto. Helsinki, 102–125.

White, Eleanor & Longpré, Nicholas & Stefanska, Ewa B. 2020: Stalking behaviours presented by ex-intimate stalkers. A victim´s perspective. Journal of interpersonal violence, 5074–5093. https://journals-sagepub-com.ezproxy.ulapland.fi/doi/pdf/10.1177/0886260520934429.