Aitoudesta ja sen tavoittelemisesta on muodostunut monelle taakka sosiaalisessa mediassa. Blogit ovat jalostuneet todellisuudesta irronneiksi näyteikkunoiksi johonkin parempaan elämään, johon haluamme samaistua. Internetin sosiaalisen median alustoilla sisällön julkaiseminen on muodostunut osaksi arkielämäämme ja erilaisten blogien seuraaminen tarjoaa kirjallisuuden muotona lukijalleen mahdollisuuden hakea samaistumispintaa ja päästä kurkistamaan toisen elämään, kuin lukisi jonkun julkista päiväkirjaa. Blogeista haetaan myös inspiraatiota ja pakoa arjen keskeltä.
Somen muuttunut sosiaalisuus ja aitouden näytelmä Vaikka internet on ollut aina sosiaalinen, on sosiaalisuudesta tullut konkreettisempaa, koska omia kuvia julkaistaan enemmän ja sosiaalisen median palveluissa esiinnytään yhä useammin omalla nimellä, eikä pseudonyymin takaa. Tämä muutos on johtanut siihen, että tiedostamme itsemme ja oman toimintamme internetissä yhä vahvemmin. Alamme harkita enemmän sosiaalisen median julkaisujamme: Ehkä haiseva pyykkikasa kannattaisi rajata kuvasta pois ja kerätä lasten lelut pois lattialta. Samalla voisikin ehostaa kotia – ja itseään – edustavampaan kuntoon. Mietimme myös julkaisujen mahdollisia lukijoita ja saatamme kysyä, olemmeko valmiita kertomaan epäonnistuneesta perhelomasta kaiken niin kuin se meni, vai haluammeko julkaista vain kohokohdat ja tasoittaa ikävistä tapahtumista reunat pois. Kumpi versio tällaisesta perhelomasta olisi aidompi lukijalle? Säröjä ja kiiltokuvia – tutkielma aitouden merkityksistä suomalaisissa blogeissa -pro gradu -tutkielmassa tarkasteltiin kolmeatoista suomalaista blogikirjoitusta kysymällä miten aitous merkityksellistyy blogeissa? Tarkastelun kohteina olivat kirjoittajien omat näkemykset aitoudesta, sekä aitouden tuottamisen ja esittämisen tavat, joita blogikirjoituksissa käytettiin. Aitous itsessään on laajalti tutkittu aihe sosiologian ja sosiaalipsykologian tutkimusperinteissä. Molemmissa sosiaalisen tutkimisen aloilla aitous nähdään nykyään tuotettuna ja alati muuttuvana asiana. Kukaan ei niin sanotusti ole syntyessään aito, vaan aitous muodostuu sosiaalisen vuorovaikutuksen tuloksena ja vaatii toteutuakseen kaikupohjan, eli vastaanottavaisen yleisön. Näkemyksenä sosiaalisesti tuotettu aitous pohjautuu myös sosiaalisesti tuotettuun identiteettiin. Saavuttaaksemme internetin sosiaalisen median palveluissa enemmän tätä kaikupohjaa, pyrimme luomaan sekä hallitsemaan vaikutelmia elämästämme julkaisujen lukijoille. Tutkielma pyrki tuomaan tämän vaikutelmien hallintatapojen tutkimisen suomalaisen blogimaailman piiriin ja tutkielmassa muodostettiin aineistosta kolme pääteemaa aitouden merkityksille: 1. paljastaminen ja säröt, 2. luonnollisuus ja suodattamaton minä sekä 3. hyvänmielenpaikka – kaunis lavastus. Analysoitaessa aineistoa tutkielmassa kiinnitettiin teoreettisella tasolla huomiota erityisesti dramaturgiseen osaan vuorovaikutuksellisuutta: Miten blogit ovat muodostuneet kirjoittajilleen itsensä esittämisen näyttämöiksi ja miten kirjoittajat itse kokevat olevansa aitoja julkaisijoita? Paljastaminen ja säröt Ensimmäisen teeman kirjoittajia yhdistää näkemys siitä, että on olemassa kaksi eri maailmaa, sosiaalisen median maailma ja maailma sen ulkopuolella. Teksteistä voidaan vetää johtopäätös, että aitous blogeissa ja sosiaalisessa mediassa laajemmin, on harjoiteltu taito. Kirjoittajat kertovat teksteissä valinnoistaan sen suhteen, miten paljon paljastavat blogin ulkopuolisesta maailmasta ja suurin osa kokee myös oikeudekseen valita vapaasti sen laajuuden, jossa siitä kertoo. Osa kirjoittajista pohtivat heidän läsnäoloaan sosiaalisessa mediassa ja kokevat paineita siitä, että omia kuvia olisi hyvä julkaista, jotta blogijulkaisut tuntuisivat aidommilta. Teeman tekstejä yhdistää myös se, että säröjen esiintuomista ja blogin ulkopuolisen elämän paljastamista tulee olla tietyssä tasapainossa harkitun ja ideaalisen kuvan esiintuomisen kanssa. Kaikista elämän osa-alueista tulee kertoa, jotta tekstien aitous välittyy, mutta tämä tulee kuitenkin tehdä liikaa korostamatta negatiivisen tai positiivisen ääripäätä. Luonnollisuus ja suodattamaton minä Toisen teeman kirjoittajat eivät mieti, miten paljon he paljastavat elämästään tai mitä lukijat heistä ajattelevat. Negatiivisten ja positiivisten asioiden kertomisen tasapainon löytäminen on heille vieras käsite, koska kaikki mitä he blogissaan kertovat on aitoa ja kirjoittajaa itseään. Luonnollisuutta korostavat kirjoittajat mieltävät teksteissään asian niin, että blogimaailma ja siinä esitetty aitous on kehittynyt jostain alkuperäisestä ja puhtaasta aitouden ihanteesta osaksi jotain isompaa blogin kirjoittajien yhteisöä, jossa jaetaan tietynlaiset keinot olla aito. Tämän luonnolliset kirjoittajat kokevat uhkana aitoudelle ja he pyrkivät aktiivisella vastarintaliikehdinnällä murtamaan näitä annettuja käsityksiä olla aito. Luonnolliselle kirjoittajalle aitous on synnynnäistä, eikä sitä voi loppujen lopuksi harjoitella. Näin ollen paineita esitykselle ei luonnollisille kirjoittajille muodostu. Hyvänmielenpaikka – kaunis lavastus Hyvänmielenpaikka on teeman kirjoittajille oma henkilökohtainen ideaalimaailma, jonka he ovat itse rakentaneet. Aitous on heille tarkoin harkittu esitys, ei lokikirja arjen tapahtumista. Luonnollisuutta korostavista kirjoittajista poiketen tämän teeman kirjoittajat tiedostavat itsensä kirjoittajina ja esiintyvinä hahmoina ja heille on tärkeää muodostaa blogikirjoituksesta juuri omasta mielestä kaunis ja eheä kokonaisuus. Ensimmäisen teeman tapaan he saattavat esittää säröjä tai negatiivisia asioita teksteissään, mutta tärkeämpää on korostaa hyviä asioita. Arkaluontoisia ja syväluotaavia tekstejä kirjoittavat ensimmäisen teeman kirjoittajat kysyvät teksteillään, että miksi kertoa vain positiivisia asioita, kun elämä koostuu myös säröistä ja paljon muustakin. Positiivisuutta ja omaa sisäistä hyvänmielenpaikkaa lukijoilleen tarjoavat kirjoittajat puolestaan kysyvät: Miksi ei? Onhan se heidän bloginsa. Aitouden kannalta kaunista julkisivua tarjoavat kirjoittajat tiedostavat elämän blogimaailman ulkopuolella ja heille aitouden tasapainon löytäminen blogikirjoituksissa ei ole sitä, milloin paljastaa liian paljon itsestään, vaan pikemmin onko heidän blogeistaan tullut hiottuine kuvineen ja kauniin elämän esittämisen myötä liian ammattimaisia. Tämä ammattimaisuuden lisääntyminen blogeissa pohdituttaa kirjoittajia ja heille liian ammattimainen blogi voi välittyä lukijoille epäaitona ja teennäisenä. ”Eiköhän jokaisen pitäisi se ymmärtää, että some ei ole oikeaa elämää” Yhteenvetona tuloksista tutkielmassa esitetään kirjoittajien näkemys kahdesta erillisestä maailmasta, blogimaailmasta ja reaalimaailmasta. Osa kirjoittajista raottavat teksteissään verhoa reaalimaailmaan ja tuovat sieltä jotain henkilökohtaista osaksi blogimaailmaa. Luonnollisuutta korostavat kirjoittajat pyrkivät murtamaan rajaa kahden maailman välillä ja kirjoittavat blogeissaan rajaamatta mitään sen ulkopuolelle. Aitous nähdään aineiston kirjoittajien mukaan niin ikään kahtena erillisenä asiana. Henkilökohtaisia säröjä ja myös positiivisia kiiltokuvia esittelevät kirjoittajat mieltävät aitouden harjoitelluksi ja opituksi taidoksi sosiaalisessa mediassa, mutta luonnollisuutta korostavat kirjoittajat pitävät aitoutta synnynnäisenä ominaisuutena, jonka he vain tuovat kirjoittamalla esiin blogissaan. Blogit ovat kasvaneet suureksi vaikuttamisen väyläksi ja varsinkin yritysten mainoskampanjoissa käytetään yhä useammin avuksi sosiaalisen median – esimerkiksi bloginkirjoittajien – vaikutusvaltaa. Tutkielmassa pohditaan lopuksi, miten blogimaailma on alkanut vaikuttaa siihen, minkälaista aitoutta tuotetaan ja aineiston kirjoittajat kokevat paineita siitä, riittääkö heidän oma bloginsa sellaisena kuin se on ja riittääkö heidän aito minänsä lukijoille. Keinot aitouden esittämiselle ovat blogien kehittyessä yksipuolistuneet ja pelko ulkopuoliseksi jäämisestä heijastuvat kirjoittajien omien kokemusten myötä myös lukijoihin, jos omaa elämää ryhdytään vertaamaan kiiltokuviin. Antti Tuovinen Lapin yliopisto, yhteiskuntatieteiden tiedekunta Kirjoitus perustuu sosiologian pro gradu -tutkielmaan Säröjä ja kiiltokuvia – tutkielma aitouden merkityksistä suomalaisissa blogeissa. Graduohjaajana toimi Jarno Valkonen. Comments are closed.
|
Yhteisillä tulillaLapin yliopiston yhteiskuntatieteellisen tiedekunnan tutkimusyhteisön blogi. Categories |
Yhteisillä tulilla | Yhteisillä tulilla |