Alueellisen yhdenvertaisuuden näkökulman tarjoaa tärkeän näkökulman siihen, kuinka sosiaali- ja terveyspalveluja voidaan kehittää oikeudenmukaisesti. Miten alueellisuus liittyy yhdenvertaisuuteen? Yhdenvertaisuus on arvo ja perusoikeus, joka sisältyy laajasti Suomen lainsäädäntöön. Ihmiset ovat samanarvoisia, eikä ketään saa syrjiä henkilökohtaisen ominaisuuden, kuten sukupuolen tai alkuperän, perusteella. Yhdenvertaisuus ei tarkoita samaa kaikille, vaan tarvittaessa vähemmistöryhmiä voidaan tukea enemmän, jotta heillä olisi samat mahdollisuudet kuin valtaväestöllä. Suomen suurinta sosiaali- ja terveyspalveluiden uudistusta on perusteltu tarpeella turvata yhdenvertaiset palvelut. Yhdenvertaisuuden soveltaminen käytännössä vaatii tasapainoilua yksilöllisten ja paikallisten tarpeiden välillä sekä niiden suhteuttamista yhdenmukaisuuden ja tehokkuuden pyrkimyksiin (1). Hyvinvointialueet ovat nyt reilun vuoden ajan luoneet uusia tapoja järjestää palveluja huomioiden tarpeet ja tiukkenevat resurssit. Alueellinen yhdenvertaisuus tarjoaa yhden näkökulman yhdenvertaisuuden toteutumisen tarkasteluun haasteellisessa tilanteessa. Mistä alueellinen yhdenvertaisuus muodostuu? Tutkin pro gradussani yhden hyvinvointialueen työllistymistä edistävien palveluiden ammattilaisten käsityksiä alueellisesta yhdenvertaisuudesta sosiaalisen kuntoutuksen kontekstissa. Sosiaalinen kuntoutus soveltuu erityisen hyvin tähän tarkoitukseen, sillä se on valtakunnallisestikin vielä paikkaansa hakeva sosiaalihuoltolain (1301/2014) mukainen palvelu. Sosiaalista kuntoutusta voidaan tarjota monenlaisissa tilanteissa, mutta useimmiten sitä tarjotaan ihmisille, joilla on avun ja tuen tarvetta monella elämän eri osa-alueella. Alueellinen yhdenvertaisuus rakentuu saatavuudesta, saavutettavuudesta sekä palvelun hyväksyttävyydestä. Olen hyödyntänyt jaottelussa YK:n taloudellisia, sosiaalisia ja sivistyksellisiä oikeuksia koskevaa yleissopimusta, kuten esimerkiksi Haikola (2) kumppaneineen. Saatavuudella tarkoitetaan sitä, onko tarvittavaa palvelua hyvinvointialueen kaupungeissa tai kunnissa. Uusi palvelu kannattaa yhteensovittaa aiempiin muihin palveluihin. Sosiaalinen kuntoutus voidaan järjestää omana palveluna tai ostopalveluna, mutta laatukriteerit sille asettaa siitä vastaava taho. Palvelun kohderyhmän määrittely on yhdenvertaisuuden näkökulmasta tärkeä vaihe, johon vaikuttavat paitsi organisaation asettamat rajaukset, niin myös sosiaalisen kuntoutuksen määritetyt tavoitteet. Saavutettavuus on laaja käsite. Olen tutkielmassani käyttänyt Vanjusovin (3) käyttämää jaottelua, jonka mukaan saavutettavuus koostuu institutionaalisesta, informatiivisesta, fyysisestä ja taloudellisesta osa-alueesta.
Yhdenvertaisuus on sosiaalipalveluiden ydintä ja jotta se pysyy siellä, tulee sitä koskevaa keskustelua pitää yllä niin sosiaalityössä kuin yhteiskunnassa. Alueellinen yhdenvertaisuus täydentää ja konkretisoi sen arviointia, joten sitä voi hyödyntää erityisesti palveluita kehitettäessä. Heidi Huusko-Turunen,
Yhteiskuntatieteiden tiedekunta, Lapin yliopisto Kirjoitus perustuu pro gradu tutkielmaan Alueellinen yhdenvertaisuus sosiaalisen kuntoutuksen kontekstissa. Tutkielman ohjaajana on toiminut ensin Marjo Romakkaniemi ja myöhemmin Pirjo Oinas. Lähteet:
Comments are closed.
|
Yhteisillä tulillaLapin yliopiston yhteiskuntatieteellisen tiedekunnan tutkimusyhteisön blogi. Categories |
Yhteisillä tulilla | Yhteisillä tulilla |