Älykkään erikoistumisen strategiat edellyttävät vahvaa sidosryhmien yhteistyötä maakunnissa. Yhteistyötä vahvistavat toimintamallit ja strategioiden kytkeminen osaksi kehittämistyön eri sisältöjä ovat tärkeitä strategioiden koordinoinnissa. Kansallisen tuen roolia sekä vuoropuhelua kansallisen ja alueellisen tason välillä on tarpeen vahvistaa. Älykkään erikoistumisen strategiat toimintamallien uudistajina Älykkään erikoistumisen strategiat ohjaavat EU:n rakennerahastovarojen käyttöä tutkimus-, kehitys- ja innovaatiotoiminnassa. Älykkään erikoistumisen strategiset valinnat muodostuvat alueiden vahvuuksien ja osaamisen perusteella. Strategioiden laadinnan ja toimeenpanon aikana tärkeässä roolissa on eri sektoreiden ja toimialojen välinen yhteistyö. Ratkaisevaa on toimijoiden osallistumisen ja sitoutumisen tukeminen toimeenpanon eri vaiheissa. Merkittävässä roolissa älykkään erikoistumisen koordinoinnissa alueilla ovat maakuntien liitot, jotka vastaavat strategioiden valmistelusta ja niiden toimeenpanon koordinoinnista. Tutkimukseni tarkoitus on jäsentää älykkään erikoistumisen strategioiden hallintaa sekä vertikaalisella että horisontaalisella tasolla. Koordinaation ja resursoinnin kysymyksiä tarkastellaan sekä toimijoiden välillä maakunnissa että maakuntien suhteessa keskushallintoon. Tutkimuksessa aineistonkeruu toteutettiin teemahaastatteluin. Haastateltavina olivat maakuntien liittojen aluekehittämisestä ja innovaatiotoiminnasta vastaavat asiantuntijat ja johtajat. Lisäksi haastattelin työ- ja elinkeinoministeriön alue- ja rakennepolitiikan sekä innovaatiopolitiikan valmistelusta vastaavia virkamiehiä. Haastatteluaineiston analyysi toteutettiin teoriaohjaavana sisällönanalyysinä, jossa hyödynsin alueellisen hallinnan viitekehystä. Älykkään erikoistumisen strategiat on omaksuttu maakunnissa käyttöön pääosin onnistuneesti. Strategioiden toimeenpanon myötä maakunnallinen kehittämistyö on muodostunut aiempaa yhteisemmäksi ja eri toimijoiden välinen vuoropuhelu on lisääntynyt. Älykkään erikoistumisen verkostot ja kumppanuudet ovat luoneet toimijoille samaistumispinnan ja viitekehyksen, joissa valittuja painopisteitä kehitetään eteenpäin. Kehittämistyön luonteen muuttuminen näkyy konkreettisesti esimerkiksi siinä, että kilpailuasetelmista tutkimus- ja koulutusorganisaatioiden välillä on siirrytty niiden toteuttamiin yhteishankkeisiin. Osassa maakunnista on kehitetty uudenlaisia alueellisiin tarpeisiin räätälöityjä osallistavia vuoropuhelun ja yhteistyön toimintamalleja älykkään erikoistumisen strategioiden tueksi. Älykkään erikoistumisen strategioiden uutuusarvo ilmenee eri toimialojen ja sektoreiden välisen vuoropuhelun, maakuntien välisen yhteistyön ja kansainvälisen verkostoitumisen kasvun kautta. Näitä älykkään erikoistumisen keskeisiä elementtejä tulee entisestään vahvistaa. Olennaista on lisäksi, että älykkään erikoistumisen strategisia valintoja tarkastellaan säännöllisesti kriittisellä otteella ja etsitään uusia nousevia mahdollisuuksia yhteistyössä. Myönteisestä yleiskuvasta huolimatta älykkään erikoistumisen strategisten valintojen valmisteluun ja toteutukseen osallistuminen koskettavat varsin rajallista toimijajoukkoa maakunnissa. Toimijoiden pääseminen osaksi olemassa olevien verkostojen ja klustereiden toimintaa on osoittautunut osin haasteelliseksi. Hankkeiden toteuttajina toimivat usein vahvan roolin tutkimus- ja kehittämistoiminnassa vakiinnuttaneet organisaatiot. Erityisesti parannettavaa on aidosti elinkeinoelämälähtöisessä kehittämistyössä, jossa keskeistä on säännöllinen vuoropuhelu yritysrajapinnan kanssa. Älykkään erikoistumisen strategioiden potentiaalia eri sektorit ja toimialarajat ylittävässä kehittämisessä ei ole vielä hyödynnetty täysimääräisesti. Älykkään erikoistumisen strategiat luontevana jatkumona kehittämistyölle Paikkaperustainen alueen vahvuuksiin ja erityispiirteisiin perustuva aluekehittämisen lähestymistapa ollut Suomessa vahva jo pitkään. Haastattelut nostivat esiin älykkään erikoistumisen strategioiden kytkeytymisen olemassa oleville aluekehittämisen foorumeille ja sisältöihin maakunnissa. Maakuntien liitoissa nähdään, että älykkään erikoistumisen strategiat ovat luonteva kytkeä osaksi maakunnallista kehittämistyötä ja maakuntaohjelmia. Useissa maakunnissa olemassa olevat yhteistyön rakenteet ja käytännöt palvelevat älykkään erikoistumisen strategioiden koordinointia. Älykkään erikoistumisen strategiat kytkeytyvät olennaisella tavalla muun muassa elinkeinojen ja osaamisen kehittämisen kokonaisuuksiin. Älykkään erikoistumisen strategiat vahvistavat alueiden roolia innovaatiotoiminnassa. Kehittämällä älykkään erikoistumisen strategioiden alueellisia toimintamalleja, verkostoitumalla ylialueellisesti ja saavuttamalla menestystä EU-tason verkostoissa alueet osoittavat kyvykkyyttään ja osaamistaan innovaatiotoiminnassa. Älykkään erikoistumisen strategioiden toimeenpanon seurauksena syntyneet tulokset ja vaikuttavuus alueelliseen tki-toimintaan lisäksi legitimoivat paikkaperustaisen kehittämisen perinnettä ja maakuntien liittojen roolia kehittämistyön rahoittajina ja koordinoijina. Älykkään erikoistumisen uudet toimintamallit vauhdittavat kehittämistyötä edelleen ja parantavat alueiden toimijoiden kytkeytymistä kansallisiin ja kansainvälisiin verkostoihin ja rahoitusmahdollisuuksiin. Yhteistyötarpeet alueellisen ja kansallisen tason välillä Kansallisen tason rooli älykkään erikoistumisen strategioiden tukena ja koordinaatiossa on jäsentymätön. Kansallisella tasolla työ- ja elinkeinoministeriön ohjeistus, tiedon välittäminen ja vuoropuhelu älykkään erikoistumisen strategioista maakuntien suuntaan on jäänyt vähäiseksi. Maakuntien liitoissa koetaan, että alueiden ääni ei kuulu kansallisen innovaatiopolitiikan strategioiden ja rahoitusohjelmien suunnittelussa. Rahoituksen osalta älykkään erikoistumisen strategioiden toimeenpano on pitkälti Euroopan aluekehitysrahaston (EAKR) varassa. Älykkään erikoistumisen strategiat eivät toimi laajempana välineenä osana kansallisen innovaatiopolitiikan suunnittelua. Ongelmaksi maakuntien liitossa koetaan myös kansallisen tukirakenteen puuttuminen klustereiden ja verkostojen kehittämiselle. Näiden tekijöiden vuoksi älykkään erikoistumisen strategioiden tulokset ja vaikuttavuus jäävät pitkälti alueellisiksi. Maakuntien liitoissa ja työ- ja elinkeinoministeriössä ollaan yhtä mieltä siitä, että vuoropuhelun kehittäminen ja toimenpiteiden yhteensovittaminen alueellisen ja kansallisen tason välillä on merkittävä kehittämistarve. Älykkään erikoistumisen strategioiden toteuttamisessa tasapainoillaan vahvan paikkaperustaisen kehittämisotteen ja aiempaa vahvemman tuen ja koordinaation tarpeiden välillä. On tärkeää, että alueiden omaehtoinen vahvuuksiin perustuva kehittämisote saa vahvan aseman myös tulevaisuudessa. Osana älykkään erikoistumisen strategioiden kehittämistä myös kansallisen tason rooli tulee asemoida uudella tavalla. Mielestäni aluetasolla toteutettavat dialogiset toimintamallit on tarpeen tuoda välineiksi myös kansallisen ja alueellisen tason välisen vuoropuhelun ja yhteistyön vahvistamiseksi.
Älykkään erikoistumisen strategiat ovat yhä merkittävämmässä roolissa yhteiskunnallisiin muutostrendeihin vastaamisessa, kuten siirtymässä vähähiiliseen ja digitaaliseen yhteiskuntaan. Tämän vuoksi on huolehdittava strategioiden kytkeytymisestä kansallisen tason strategioihin ja toimenpiteisiin. On tärkeää, että älykkään erikoistumisen strategiat elävät ajassa, jossa ne toimivat keskeisinä innovaatiotoimintaa suuntaavina välineinä. Alueellisen ja kansallisen tason välisellä yhteistyöllä ja toimenpiteiden koordinaatiolla voidaan saavuttaa aiempaa vaikuttavampia älykkään erikoistumisen strategioita. Marika Ikäläinen Lapin yliopisto, Yhteiskuntatieteiden tiedekunta Kirjoitus perustuu perustuu hallintotieteen pro gradu -tutkielmaan "Älykkään erikoistumisen strategioiden alueellinen hallinta". Kuvat: Pixabay Comments are closed.
|
Yhteisillä tulillaLapin yliopiston yhteiskuntatieteellisen tiedekunnan tutkimusyhteisön blogi. Categories |
Yhteisillä tulilla | Yhteisillä tulilla |