”… mä pelkäsin niin hirveesti että se näkyy, et et mä jotenki paljastun ja ihmiset huomaa et mulla on tää vika ja sitten taas samaan aikaa niin mä pärjäsin ihan älyttömän hyvin töissä” (Laura, yrittäjä) Mistä kaikki alkoi Sain idean tutkia pro-gradussani dyslektikoiden todellisuutta työelämässä, kun kohtasin työelämässä tilanteen, jossa minut dyslektikkona pienennettiin ’normaalin’ ihmisen rinnalla. Aloin pohtimaan, kokevatko muutkin dyslektikot samanlaisia asioita työelämässä ja miten he selviytyvät niistä. Dysleksia (lukivaikeus) on neurobiologinen oppimisvaikeus, joka ilmenee muun muassa sanojen tunnistamisen, oikeinkirjoituksen sekä tekstin tulkitsemisen vaikeutena. Dysleksiaa on aikuisilla tutkittu suhteellisen vähän, vaikka se kuuluu oppimisvaikeuksiin, joka on suurin vammaryhmä työtä tekevien keskuudessa. Dysleksian tutkimista vaikeuttavat puutteet siihen liittyvien käsitteiden määrittelyssä sekä mittaamisen käytännöissä. Yhdenvertaisuuslain uudistuttua vuonna 2015 on kuitenkin alettu enenevässä määrin kiinnostua aikuisten oppimisvaikeuksista ja siitä, millaisia kohtuullisia muutoksia esimerkiksi työpaikalla voidaan tehdä yhdenvertaisuuden edistämiseksi. Narratiivinen elämäntarinatutkimus Päädyin tutkimaan aihetta elämäntarinahaastattelulla, jotta yrittäjät saisivat kertoa elämäntarinaansa mahdollisimman paljon omin sanoin. Rajasin tutkimuskysymyksellä heidän elämäntarinaansa peruskoulusta nykyhetkeen. Perustelen rajaustani sillä, että uskon dysleksian kokonaisvaltaisten vaikutusten ilmenevän juuri kyseisellä ajanjaksolla. Tutkimuksen ote on narratiivinen, ja tieteenfilosofiselta näkökulmaltaan se edustaa sosiaalista konstruktionismia. Lähestymistavan valintaan vaikutti se, että halusin tuoda tutkimuksellani esiin yrittäjien yksilöllisiä elämäntarinoita pyrkimättä yleistämään heidän dysleksiasta kumpuavia kokemuksiaan työelämästä. Dysleksia ja henkinen vuoristorata
Tutkimustulosten mukaan dysleksia ilmenee tutkimukseen osallistuneilla yrittäjillä päivittäin, mutta ulkopuoliset tarkastelijat eivät yleensä huomaa tai ymmärrä sen vaikutuksia. Ennen yrittäjyyttä, suurin osa tutkimukseen osallistujista ei ollut valmis kertomaan dysleksiastaan muulle työyhteisölle ilman erityistä syytä. Dysleksian paljastumista työelämässä pelättiin, sen aiheuttamia virheitä vihattiin, ja dysleksiaa kompensoitiin omilla strategioilla, kuten hyvällä muistilla, itsenäisellä työskentelyllä tai luottoystävien tuella. Lähes jokaisessa haastattelussa ilmeni myös armottomuus itseä ja omia virheitään kohtaan, vaikka yrittäjät tiedostivatkin niiden johtuvan dysleksiasta eikä siitä, että he olisivat epäpäteviä. Yrittäjien mielestä dysleksia on kuitenkin myös tuonut paljon hyvää heidän elämäänsä: he kokivat dysleksian myötä olevansa empaattisempia ja luovempia, ja kykenevänsä helposti hahmottamaan kokonaisuuksia. ”…mä ite koen, että niinku mun tuottamasta sisällöstä kirjoittamisesta lukihäiriö näkyy siel taustalla sillä, että mä otan enemmän muit huomioon ja osaan tiivistää jotenkin silleen et, siit tulee jotain tiettyjä taitoi ehkä sen kirjoittamiseen, mut kyllä mä ottaisin anytime sillee että ei olis lukihäiriötä.” (Maria, yrittäjä) Tutkimustuloksista selviää, etteivät dyslektikot ole tulleet työelämässä syrjityiksi, jos he ovat kertoneet ominaisuudestaan työyhteisölleen. Kuitenkin haastatteluista pystyttiin havaitsemaan välillistä syrjintää rekrytointitilanteissa. Tämä on ristiriidassa sen ajatuksen kanssa, että dyslektikoiden tulisi olla avoimia ominaisuudestaan, jotta työpaikalla pystyttäisiin tekemään mahdollisia kohtuullisia mukautuksia. Toisaalta jos dysleksiasta kannattaa kertoa vasta työsuhteessa, voidaan käänteisesti päätellä, että se pitäisi piilottaa ennen sitä. Tästä näkökulmasta yhdenvertaisuus työelämässä toteutuu vain osittain dyslektikoiden todellisuudessa. Koen, että liikkeenjohto- ja organisaatiotutkimuksen kentällä on hyvin kapea-alainen lähestymistapa dysleksiaa ja muita neurologisesti poikkeavia kohtaan. Kertomalla yrittäjien elämäntarinoita, joissa tulee näkyväksi dysleksiaan liittyviä haasteita ja vahvuuksia työelämän käytännöissä, toivon herättäväni uusia näkökulmia ja ajatuksia yhteiskunnan ja organisaatioiden moninaisuudesta. Nea Koivumaa Lapin yliopisto, Yhteiskuntatieteiden tiedekunta Kirjoitus perustuu johtamisen pro gradu -tutkielmaan: ”Dysleksia yrittäjien elämäntarinoissa”. Comments are closed.
|
Yhteisillä tulillaLapin yliopiston yhteiskuntatieteellisen tiedekunnan tutkimusyhteisön blogi. Categories |
Yhteisillä tulilla | Yhteisillä tulilla |