Huumeita voi tänäkin päivänä kuvailla yhteiskunnan tabuluonteiseksi ilmiöksi, sillä ne herättävät paheksuntaa ja vaikenemista. Huumeiden käyttö on kuitenkin yhä yleisempi ilmiö ja sosiaalinen ongelma.
Huumeisiin kohdistuvat asenteet Huumeiden käyttöön kohdistuva asenneilmapiiri on ollut yhteiskunnassamme pitkään voimakkaasti kielteinen ja leimannut huumeiden käyttäjiä. Vastapuheena tälle julkisuudessa on viime aikoina kerrottu huumeiden käytöstä ja niihin liittyvästä elämästä tavalla, jota on kritisoitu huumeiden käyttöä ihannoivaksi. Millä tavalla julkisuudessa oikeastaan kerrotaan huumeiden käytöstä, ja millaisia mielikuvia huumeiden käytöstä kerrotut tarinat muodostavat? Näihin kysymyksiin lähdin etsimään vastauksia sosiaalityön pro gradu -tutkielmassani. Huumeiden käyttäjien kokemuksia on yleensä vaikea tutkimuksellisesti tavoittaa, sillä ilmiöön liittyy salailua, häpeää, peittelyä, sekä vastaushaluttomuutta (Karjalainen ym. 2020, 3, 36). Tutkimuksessani tarkastelin huumeiden käytölle julkaistuissa elämäntarinoissa annettuja merkityksiä. Tutkimukseni oli luonteeltaan narratiivinen. Eettisesti kestävää tutkimusta toteuttaakseni pyrin kunnioittamaan kokemuksistaan kertoneiden elämäntarinoita. Tarinoihin ja niiden merkityksenantoihin ei kohdistu tällöin kritisointia tai syyllistämistä, vaan ainoastaan tutkimuksellista tarkastelua. Ei pelkkää juhlaa tai kurjuutta Tutkimukseen valikoituneissa elämäntarinoissa annetaan huumeiden käytölle osittain yhteneviä, osittain eriäviä merkityksiä. Huumeiden käyttöä kuvaillaan käytön alkuvaiheissa usein myönteisillä merkityksenannoilla, kun huumeiden käyttö liittyy esimerkiksi juhlimiseen ja hauskanpitoon. Toisaalta joissakin tarinoissa huumeiden käyttö saa kielteisiä merkityksiä, kun huumeiden käyttöä kuvaillaan pakokeinona pahasta olosta. Huumeiden ongelmakäyttöä kuvaavissa elämäntarinoissa huumeiden käyttö saa vähitellen kielteisempiä merkityksiä, kun käytöstä seuraavat haitat korostuvat. Useimmissa tarinoissa kerrotaan, kuinka huumeiden käyttäjät pyrkivät lopulta pääsemään irti huumeista. Huumeiden käyttö ja niihin kytkeytyvä elämä saa tarinoissa negatiivisia merkityksiä, kun käytöstä halutaan irtautua. Huumeista irtautumisen jälkeiselle ajalle tarinoissa annetaan elämälle toiveikkaita merkityksiä. Tiivistetysti voi sanoa, että huumeiden käytölle ei anneta tarinoissa yksiselitteisesti vain kielteisiä tai myönteisiä merkityksiä. Tietoa ja ymmärrystä Huumeiden käytön yleistyminen on vaikuttanut siihen, että ihmisten kosketuspinta huumeisiin on laajentunut, eikä huumeiden käyttö herätä enää aikaisemman lailla pelkoa ja paheksuntaa (Karjalainen ym. 2020, 3). Tutkimusten mukaan esimerkiksi kannabikseen kohdistuvien riskikäsitysten ja mielipiteiden lieventyminen voi laskea kynnystä kokeilla kannabista, erityisesti nuorten kohdalla. Myös asenteiden lieventyminen kannabiksen säännöllistä käyttöä kohtaan ennakoi runsaampaa käyttöä ja sitä kautta käyttöön liittyvien haittojen kasvua. (Hakkarainen ym. 2015, 330.) Huumeasenteiden muutokset ovat siis yhteydessä huumekokeilujen määrään yhteiskunnassa (Salasuo & Rantala 2002, 42–43). Tieto ja ymmärrys ihmisten kohtaamista sosiaalisista ongelmista ja yhteiskunnallisista ilmiöistä kuten huumeiden käytöstä voi vähentää ilmiöön liittyvää haitallista leimaavuutta. Leimaava yhteiskunnallinen ilmapiiri voi pahimmillaan sulkea huumeiden käyttäjiä yhteiskuntamme ulkopuolelle, ja vaikeuttaa ongelmaan avun hakemista sekä huumeista irtautumista (Partanen 2002, 18). Kokemuksen synnyttämälle tiedolle on tärkeää antaa ääni ja painoarvo, sillä kokemuksellista tietoa hyödyntämällä on mahdollista kehittää palvelujärjestelmää sekä ammattilaisten osaamista kohdata erilaisia sosiaalisia ongelmia. Siksi myös huumeiden käytöstä kerrottavat tarinat voivat paitsi kertoa huumeiden käyttöön liittyvistä merkityksistä ja elämäntavoista, myös opettaa huumeiden käyttöön ja käytön kehittymiseen liittyvistä mekanismeista, joita tunnistamalla ongelmiin on mahdollista vaikuttaa ennaltaehkäisevästi. Inna Vähäsöyrinki Lapin yliopisto, Yhteiskuntatieteiden tiedekunta Kirjoitus perustuu sosiaalityön pro gradu -tutkielmaan: ”Ajautumisesta irti pyristelyyn – huumeiden käyttöön liittyvät narratiivit elämäntarinoissa” Lähteet: Hakkarainen, Pekka & Karjalainen, Karoliina & Ojajärvi, Anni & Salasuo, Mikko 2015: Huumausaineiden ja kuntodopingin käyttö ja niitä koskevat mielipiteet Suomessa vuonna 2014. Yhteiskuntapolitiikka 80 (4), 319–333. https://www.julkari.fi/bitstream/handle/10024/126845/hakkarainen.pdf?sequence=4&is Allowed=y. Karjalainen, Karoliina & Pekkanen, Niina & Hakkarainen, Pekka 2020: Suomalaisten huumeiden käyttö ja huumeasenteet. Huumeaiheiset väestökyselyt Suomessa 1992–2018. PunaMusta Oy. Helsinki. https://www.julkari.fi/bitstream/handle/10024/139059/URN_ISBN_978-952-3434417.pdfsequence=1&isAllowed=y. Partanen, Juha 2002: Huumeet maailmalla ja Suomessa. Teoksessa Kaukonen, Olavi & Hakkarainen, Pekka (toim.): Huumeiden käyttäjä hyvinvointivaltiossa. Gaudeamus. Helsinki, 13–37. Salasuo, Mikko & Rantala, Kati 2002: Huumeiden viihdekäyttö ajankuvana. Teoksessa Kaukonen, Olavi & Hakkarainen, Pekka (toim.): Huumeiden käyttäjä hyvinvointivaltiossa. Gaudeamus. Helsinki, 38–67. Comments are closed.
|
Yhteisillä tulillaLapin yliopiston yhteiskuntatieteellisen tiedekunnan tutkimusyhteisön blogi. Categories |
Yhteisillä tulilla | Yhteisillä tulilla |