Rikosseuraamusalan arvopohjaisen ja kuntouttavan työn toteutuminen on tärkeää koko yhteiskunnan kannalta. Kukaan ei ole rosvo syntyessään Yhteiskunnallisissa keskusteluissa ja median kirjoituksissa on korostunut lähiaikoina yhteiskunnassa lisääntynyt rikollisuus. Tapaukset ovat nostattaneet myös tiukempaa kriminaalipolitiikkaa ajavia keskusteluita yhteiskunnassa. Näistä keskusteluista jää usein kuitenkin huomioimatta ihminen tekojen takana. Sosiaalityön pääasiallisena tehtävänä on auttaa jokaista apua tarvitsevaa, hänen taustoistaan riippumatta. [1] Rikosseuraamusasiakkaat ovat lähtökohtaisesti heikossa asemassa, mutta heidät saatetaan herkästi leimata tehtyjen tekojen kautta. Tällöin helposti ihmiselle luodaan leimaavia identiteettejä, eikä hänen ihmisyyttään tunnisteta tekojen taustalla. Jokainen ihminen tulisi pystyä taustoista riippumatta kohtaamaan ihmisarvoisesti. Ihmisarvoisen kohtaamisen merkitys on huomioitava rankaisun rajapinnassa. Rikosseuraamusalalla vaakakupissa painaa niin rangaistuksen mielekäs ankaruusaste kuin rikoksentekijän sopeutumismahdollisuudet palata takaisin yhteiskuntaan. Arvopohjaisen työskentelyn ja kohtaamisen sekä kuntouttavan työotteen on nähty antavan asiakkaalle kunnollinen mahdollisuus sopeutua takaisin yhteiskuntaan. Mahdollisuuden saaneen rikoksentekijän on todennäköisesti helpompi asettua muutokseen ja tosiasiallisesti palautua ainakin lähes kokonaisvaltaiseksi yhteiskunnan jäseneksi. [2] Rikosseuraamusala erityispiirteisenä sosiaalityön toimintakenttänä Rikosseuraamusalaa voidaan ajatella erityispiirteisenä sosiaalityön toimintakenttänä. Aloilla on yhteneväistä arvopohjaa ja työskentelyä tehdään marginaalissa olevien ihmisten kanssa, joita pyritään ennen kaikkea tukemaan muutoksessa kunnioittaen asiakkaan ihmisarvoa ja autonomiaa. Vaikka rikosseuraamusala ja sosiaalityö ovat erillisiä toisistaan, on sosiaalityöllä kuitenkin jalansijaa erityisesti rikosseuraamusalan kuntouttavan työn ja rikoksista irtaantumisen näkökulmista käsin. [3] Sosiaalityön professiossa korostuu työskentelyn eettiset lähtökohdat samaan tapaan kuin rikosseuraamusalalla ja aloilla on yhteinen historia. Sosiaalityön perinne ja eetos näkyy rikosseuraamusalan arvoissa ja kuntouttavan, rikoksista irtaantumista tukevan työotteen painotuksena rikosseuraamustyössä. Rikosseuraamusala ja sosiaalityö ovat erityispiirteisiä aloja, joissa liikutaan rankoissa sekä sensitiivisissä aihepiireissä, jotka tulevat lähelle ihmisen ydintä – myös työntekijän. Rikosseuraamusalalla läsnä olevat aiheet sekä leimalliset ja negatiiviset sekä ennakkoluuloiset asenteet yhteiskunnalta rikollisuudesta irtautuvia kohtaan haastavat myös työntekijöitä. [4] Asiakkaan kokonaisvaltainen kohtaaminen on merkityksellistä rikosseuraamustyöskentelyssä, jonka vuoksi myös vuorovaikutuksellinen kohtaaminen nousee merkittävään asemaan. Auttamistyön peruslähtökohdat sekä arvopohjainen työskentely näyttäytyvät rikosseuraamusalalla, kun ensisijaisen tärkeää on säilyttää kokonaisvaltainen ja pitkäkestoinen tuki asiakkaalle. [5] Kokonaisvaltainen ja pitkäkestoinen tuki ei pääse toteutumaan ilman ihmisarvoa ja autonomiaa kunnioittavaa asennoitumista ja niitä arvolähtökohtia, jotka toimivat profession lähtökohtina kaikkeen sen toimintaan. Kokonaisvaltaiseen ja pitkäkestoiseen tukeen tarvitaan työntekijältä jatkuvaa arvojen kautta työskentelyä, jonka vuoksi työntekijän on sisäistettävä profession eettiset lähtökohdat ja pohtia omaa sitoutumistaan niihin. Erityisesti työskennellessä marginaalissa olevien ihmisten kanssa asiakkaan ihmisarvo ja hänen autonomiaansa liittyvät kysymykset nousevat olennaiseen tarkasteluun suhteessa työskentelyyn, ja työntekijän tehtävänä on pitää huolta näiden toteutumisesta jokaisen asiakkaan kohdalla. [6] Ihminen työskentelee ihmisen kanssa vuorovaikutuksessa Tutkielmani aineiston perusteella on selvää, että yhdyskuntaseuraamustoimistojen työntekijät ovat eettisesti valveutuneita ja osaavat itse tunnistaa arvoja haastavia tekijöitä. Työntekijät tunnistavat myös eettistä problematiikkaa alalla, jossa asiakkaat nousevat eriarvoiseen asemaan keskenään ja samaan aikaan oikeudenmukainen ja tasa-arvoinen eettinen auttamistyö vaarantuu väkisin. Merkityksellisimmäksi tekijäksi työssä nousee asiakkaiden ja työntekijöiden yksilöllisyys ja erilaiset tilanteet. Ihmisen työskennellessä toisen ihmisen kanssa on erityisen tärkeää, että työ tapahtuu vastavuoroisessa vuorovaikutuksessa toista kunnioittaen. Rikosseuraamusalan ja sosiaalityön tulisi työskennellä yhä tiiviimmässä yhteistyössä, huomioiden nykyistä paremmin kokonaisvaltainen ja pitkäaikainen tuki asiakkaalle hänen matkallaan kohti muutosta ja siellä pysymiseen – unohtamatta ihmisarvoista kohtaamista ja arvopohjaista työskentelyä. Sosiaalityön ja rikosseuraamusalan on pidettävä yhtä ja ennen kaikkea pitää yllä ihmisarvoista kohtaamista rankaisun rajapinnassa. Maria Kannisto Yhteiskuntatieteiden tiedekunta, Lapin yliopisto. Kirjoitus perustuu sosiaalityön pro gradu -tutkielmaan ”Ihmisarvoista kohtaamista rankaisun rajapinnassa. Tutkimus yhdyskuntaseuraamustyöntekijöiden asenteista ja arvoista rikosseuraamustyöskentelyssä.” Tutkielman ohjaajina toimivat Sanna Hautala ja Marianne Silén. Lähteet:
Comments are closed.
|
Yhteisillä tulillaLapin yliopiston yhteiskuntatieteellisen tiedekunnan tutkimusyhteisön blogi. Categories |
Yhteisillä tulilla | Yhteisillä tulilla |