EU:n ja eteläamerikkalaisen Mercosur-kauppavyöhykkeen vapaakauppasopimusta on neuvoteltu jopa 20 vuoden ajan. EU:n omat ilmastotavoitteet ohjaavat vahvasti sen toimintaa. Kauppapolitiikka pyrkii sitouttamaan kestävään kehitykseen enemmän kuin aikaisemmin. Mercosur on kauppaliitto Argentiinan, Brasilian, Uruguayn ja Paraguayn välillä. EU:n ja Mercosurin välillä solmittavaan assosiaatiosopimukseen kuuluvaa vapaakauppasopimusta koskevat neuvottelut saatiin päätökseen kesäkuussa 2019. Mercosur on tähän asti ollut suhteellisen suljettu markkina-alue ja sopimuksen on tarkoitus helpottaa eurooppalaisten yritysten pääsyä markkinoille. Sopimusta on vastustettu voimakkaasti muun muassa naudanlihantuottajien, ympäristöaktivistien ja alkuperäiskansojen oikeuksien puolustajien toimesta. [1] Kuva: Ian Taylor/Unsplash
Kestävän kehityksen kritiikki Tutkielmassani tarkastelin kestävän kehityksen kritiikin diskursseja vapaakauppasopimukseen liittyen. Aineisto muodostui teksteistä, joissa kritisoitiin sopimusta. YK:n Agenda2030 –kestävän kehityksen tavoitteet muodostavat uuden pohjan kestävämmälle globaalille yhteistyölle. Aineistoanalyysissa paikansin teksteistä kolme kriittistä päädiskurssia: kauppapoliittinen diskurssi, ekologinen diskurssi ja sosiaalisen hyvinvoinnin diskurssi. Aineisto kritisoi vapaakauppasopimusta taloudellisen kestävän kehityksen perusteella ensinnäkin taloudellisen ylikulutuksen perusteella. Kestävän kehityksen tavoitteena on elinkelpoinen maapallo tulevaisuudessa. Sopimuksen katsotaan olevan vastoin EU:n vihreän siirtymän politiikkaa. Ekologisesti sopimus uhkaa Amazonin sademetsää laajenevalla maataloudellaan. Sopimuksessa ei ole riittävästi sitovia ympäristöstandardeja, jotka auttaisivat vähentämään ilmastonmuutosta ja suojelisivat luonnon monimuotoisuutta. Mercosur-maissa käytetään myös paljon haitallisia torjunta-aineita maataloudessa. Sopimus on sosiaalisen kestävän kehityksen perusteilla erityisesti epäreilu sekä EU:n maataloustuottajia että Mercosurin yleistä kehitystä kohtaan. Raaka-aineperustainen kauppa korkeamman teknologian tuotteisiin luo sopimukselle uuskolonialistisen asetelman. Sopimuksessa ei ole myöskään riittäviä takeita ihmisoikeusrikkomusten torjumiseksi, jotka kohdistuvat Brasiliassa usein alkuperäisväestöön. Sopimuksen tulevaisuus Tulosten perusteella, kauppasopimuksen ratifioinnin esti myös Brasilian entinen presidentti Jair Bolsonaro. Yhteistyö oli mahdotonta ympäristölle välipitämättömän politiikan vuoksi. Vuonna 2023 odotukset sopimuksen ratifioinnille kasvoivat, kun Lula da Silva valittiin Brasilian presidentiksi. Osapuolilla on nyt enemmän yhteistä ilmastoasioissa ja sopimukseen ehdotetaan selkeitä kestävyyssitoumuksia. Maailmanlaajuinen taloudellinen ja poliittinen tilanne on muuttunut, ja suhteiden strateginen merkitys on yhä tärkeämpi. Silja Syrjä Yhteiskuntatieteiden tiedekunta, Lapin yliopisto Kirjoitus perustuu kansainvälisten suhteiden pro gradu –tutkielmaan “EU-Mercosur -vapaakauppasopimuksen kestävän kehityksen kritiikki”. Tutkielman ohjaajana toimi Aini Linjakumpu. Lähteet
Comments are closed.
|
Yhteisillä tulillaLapin yliopiston yhteiskuntatieteellisen tiedekunnan tutkimusyhteisön blogi. Categories |
Yhteisillä tulilla | Yhteisillä tulilla |