Lastensuojelulain tarkoituksena on turvata lapsen oikeus turvalliseen kasvuympäristöön, tasapainoiseen ja monipuoliseen kehitykseen sekä erityiseen suojeluun (Lastensuojelulaki 13.4.2007/417, 1§). Lastenkotityön toimintaa säätelevät ja ohjaavat hallinnolliset ja lainsäädännölliset normit sekä institutionaaliset, lastenkodin toimintapainotukset ja lapsiin ja lastensuojeluun liittyvät ideologiset painotukset. Voidaan siis todeta, ettei lastenkotityö ole mitä tahansa arkista toimintaa ja huolenpitoa. Siinä ilmentyvät yhteiskunnallisen suojelutehtävän toteuttaminen sekä siihen liittyvät tehtävät ja velvollisuudet. (Laakso 2009.) Lastenkoti elämisympäristönä Lastenkodissa näyttäytyvät sukupolvien väliset suhteet ja vertaissuhteet ovat merkityksellisiä lasten sosiaalisen kehityksen kannalta (Bardy 2013). Lasten eli asiakkaiden henkilökohtainen elämä kietoutuu julkisen vallan toimenpiteiden ja käytäntöjen vaikutusalaan. Lasten elämä määrittyy huostassapidon ja sijoituksen myötä osaksi institutionaalisia ja yhteiskunnallisia käytäntöjä. Kohtaamisen ja kosketuksen merkitysten jäljillä Pro gradu -tutkielmani kohteena olivat kohtaamisen ja kosketuksen merkitykset Lastenkodin arjessa. Tarkastelin kohtaamisen ja kosketuksen saamia erilaisia merkityksiä, lapsen ja työntekijän välistä vuorovaikutuksellista kosketusta sekä kosketukseen liittyvissä vuorovaikutustilanteissa ilmeneviä tapahtumien sarjoja eli episodeja. Aineiston keräämisen toteutin eräässä kunnallisessa Lastenkodissa. Aineisto muodostui aikavälillä 7.4.2021–28.4.2021 keräämästäni havaintomateriaalista sekä kolmen Lastenkodin osastolla työskentelevän työntekijän ja kahden osastolla asuvan lapsen yksilöhaastatteluista. Tutkimuksen teoreettinen viitekehys muodostui lapsuudesta ja lapsuuden asemasta yhteiskunnassa, sosiologisesta normiviitekehyksestä, sosiaalityön lastensuojelutyön sekä ammatillisen kohtaamisen ja kosketuksen käytäntöön kohdentuvista teoriamalleista. Tutkimuksen metodologisena perustana oli etnografia. Tutkimukseni tavoitteena oli selvittää, millaisia merkityksiä vuorovaikutuksellinen kosketus ja kohtaaminen saavat lastenkodissa. Tutkimuksen kohteena on etenkin lapsen ja Lastenkodin työntekijöiden väliset vuorovaikutustilanteet. Tutkimustuloksenani oli aineiston analysoinnissa hahmottuva kosketuksen nelikenttä, jossa on neljä Lastenkodin kosketuskulttuuria ilmentävää positiota. Kosketuksen nelikenttä ja vuorovaikutuksellinen kulttuuri Mitä sinulle tulee mieleen sanasta kosketus? Että joku koskee minuun tai johonkin (Lapsi 1) Se, että koskettaa jotakin. Outo asia. (Lapsi 2) (Haastattelulomake 1 & 2) Kosketuksen nelikentässä on neljä kategoriaa, jotka ovat lapsi, työntekijä, koskettaja ja kosketettava. Nelikentän tarkastelussa kategorioita tarkastellaan toimijoina, joiden toiminnalla on jokin suunta suhteessa kosketuksiin. Näin hahmottuivat kosketuksen dynamiikkaa ilmentävät neljä positiota: työntekijä koskettajana ja lapsi kosketettavana, lapsi koskettajana ja työntekijä kosketettavana, lapsi koskettajana ja lapsi kosketettavana sekä työntekijä koskettajana ja työntekijä kosketettavana. Tutkimukseni tuotti tietoa Lastenkodin kohtaamis- ja kosketuskulttuurista pandemia-aikana. Kosketus on läsnä kosketuksen nelikentän jokaisessa positiossa: positiosta riippuen kosketus ilmenee eri tavoin. Eri toimijoiden väliset suhteet, sukupolvi, sukupuoli sekä kosketukseen liittyvät eri positiot määrittävät moninaisina yhdistelminään, millaisena kosketus ilmenee eri tilanteissa. Tutkimuksessa tuli näkyväksi kosketuksen sukupuolittuneisuus, joka ilmeni työntekijöiden kosketuskäytännöissä sekä lasten kohdistamassa kosketuksessa. Institutionaaliset käytännöt asettavat reunaehtoja kosketuskulttuurin muotoutumiselle Lastenkodissa. Se näkyy työntekijöiden toiminnassa ammattikäytäntöjen korostumisena, ja toisaalta työntekijöillä on erityiset velvollisuudet puuttua ei-toivottuun kosketukseen. Lapsen osoittama kosketus on luonteeltaan huomion ja kaipuun välittämistä, turvan hakemista sekä ilmaisukeino välittämiselle: työntekijöiden kertomana ilmeni, että lapset saattavat hakea työntekijältä turvaa ja läheisyyttä. Lopuksi Tutkimusprosessin jäljiltä voin samaistua C. Wright Millsin esittämään ilmaukseen sosiologisesta mielikuvituksesta (engl. sociological imagination). Se tarkoittaa ennen kaikkea kykyä ymmärtää arkisia ja tavanomaisia ilmiöitä sosiaalisina ja erityislaatuisina. Toivon, että tutkimukseeni syventymisen virittävän lukijan pohtimaan omaa toimintaansa samalla ollen tietoinen muista ihmisistä ja heidän toimintaansa vaikuttavista yhteiskunnallisista tekijöistä. (Erola & Räsänen 2014, 19–20.) Sinun todellisuutesi on jotain muuta kuin viimeksi kohtaamasi henkilön, mutta on eheyttävää muistaa, että meillä on yhdistäviä tunteita ja kokemuksia. Johanna Oksanen Lapin yliopisto, yhteiskuntatieteiden tiedekunta. Kirjoitus perustuu sosiaalityön pro gradu -tutkielmaan: Kohtaamisen ja kosketuksen merkityksiä Lastenkodin arjessa. Kuva: Pixabay
Kirjallisuutta: Alanen, Leena & Bardy, Marjatta 1990: Lapsuuden aika ja lasten paikka: tutkimus lapsuudesta yhteiskunnallisena ilmiönä. Sosiaalihallitus. Valtion painatuskeskus. Helsinki. Bardy, Marjatta 1996: Lapsuus ja aikuisuus – kohtauspaikkana Émile. Tutkimuksia 70. Stakes. Helsinki. Enäkoski, Ritva & Routasalo Pirkko 1998: Kosketuksen voima. Kirjayhtymä. Helsinki. Eßer, Florian (2018) Touch in residential child care: staff’s bodies and children’s agency. European Journal of Social Work 21 (2), 285–295. Kinnunen, Taina & Parviainen, Jaana & Haho, Annu & Jolkkonen, Mari 2019: Ammatillinen kosketus: Kuinka tunnetyötä tehdään. Kirjapaja. Helsinki. Mönkkönen, Kaarina 2018: Vuorovaikutus asiakastyössä: Asiakkaan kohtaaminen sosiaali- ja terveysalalla. Gaudeamus. Helsinki. Lappalainen, Sirpa & Hynninen, Pirkko & Kankkunen, Tarja & Lahelma, Elina & Tolonen, Tarja (toim.) 2007: Etnografia metodologiana: Lähtökohtana koulutuksen tutkimus. Vastapaino. Tampere. Yliraudanjoki, Virpi 2015: Todellisuuden ja tiedon liitto etnografin kirjoittavassa kädessä. Teoksessa Salonen, Toivo, ja Seppo I. Sotasaari. Ajatuksia Tutkimiseen: Metodisia lähtökohtia. Lapin yliopisto. Rovaniemi, 254–269. http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-484-845-9 Comments are closed.
|
Yhteisillä tulillaLapin yliopiston yhteiskuntatieteellisen tiedekunnan tutkimusyhteisön blogi. Categories |
Yhteisillä tulilla | Yhteisillä tulilla |