Köyhyyttä kokeneilla on selkeä nähdyksi ja kuulluksi tulemisen tarve. Heillä on kokemusta siitä, että he ovat jääneet kohtaamatta ja ovat näkymättömiä.
Tutkielmassani oli tarkoituksena tarkastella köyhyyden ilmiötä, ja miten se ilmentyy ihmisten elämässä. Pro gradu -tutkielmassa käytettiin valmista aineistoa Tietoarkistosta. Aineiston nimi on ”Arkipäivän kokemuksia köyhyydestä -kirjoituskilpailu 2019”, sen koostajia ovat Elina Turunen ja Anna-Maria Isola. Aineistosta valittiin viisitoista kirjoitelmaa tutkielmaan ja aineisto analysoitiin fenomenografisesti. Kirjoittajien ikäjakauma oli 26-61 vuotta. Halusin tutkia köyhyyttä, koska kiinnostuin aihepiiristä jo alun alkaen kandidaatintutkielman aihetta miettiessä. Lisäksi kiinnostus aiheeseen syveni entisestään sosiaalityön syventävän käytännönopetusjakson aikana, jolloin pääsin työskentelemään köyhyyttä kokeneiden ihmisten kanssa. Köyhyydestä tekee mielenkiintoisen ilmiön myös sen laaja-alaisuus, koska köyhyyteen liittyy muutakin kuin vain akuutti rahan puute tässä ja nyt. Köyhyys on moniulotteinen ilmiö Analyysissa köyhyyden kokemuksia kuvaaviksi keskeisiksi tuloksiksi tulivat seuraavat: 1) Köyhyyden periytyminen 2) köyhyyteen ajautuminen elämässä. Lisäksi 3) köyhyyden merkitys arkielämään, jossa alakategorioina sosiaaliset suhteet, materiaaliset elinehdot ja negatiiviset tunteet. Viimeisenä kategoriana 4) tulevaisuus edessä köyhyyskokemuksesta huolimatta tai köyhyyden kanssa. Tutkimuksessa havaittiin muun muassa, että köyhyyden periytymisessä lähtökohdat saavat alkunsa lapsuuden kokemuksista, jolloin jo lapsuusperheessä on koettu köyhyyttä. Köyhyyteen voi ajautua elämässä epäonnisten sattumien myötä, kuten työttömyyden ja sairastumisen vuoksi. Köyhyydellä on myös vaikutusta arkielämään, koska rahan puutteen takia oma ostokäyttäytyminen pitää miettiä uusiksi ja sosiaalinen elämä saattaa kaventua, toisaalta köyhyys tuo mukanaan negatiivisia tunteita, joista eräinä ulkopuolisuuden, häpeän ja yksinäisyyden tunteet. Köyhyydestä huolimatta tulevaisuus on edessä köyhyyden kanssa tai ilman köyhyyttä, jolloin yksilö saattaa pystyä analysoimaan köyhyyskokemustaan ja pohtia, miten selvisi köyhyydestään. Köyhyys on moniulotteinen ilmiö. Kyse ei ole pelkästään rahasta vaan esimerkiksi sosiaalisten suhteiden puutteesta tai vajeesta. Osittain sosiaalisiin suhteisiin liittyy raha, josta voi olla seurauksena se, että ihmiset liikkuvat eri piireissä. Köyhyys saattaa syrjäyttää myös omasta kaveriporukasta. Mikäli rahaa on vähän, ensimmäisenä karsitaan kahvila- ja ravintolamenoista sekä harrastuksista. Köyhyys on selviytymistä päivästä toiseen ja köyhyys vie voimia. Köyhyys näkyy konkreettisesti arjessa esimerkiksi siten, että kaikkia maksuvelvoitteita ei saa suoritettua ajallaan, laskut kasaantuvat ja ostokset pitää suunnitella erittäin tarkkaan. Köyhyydestä kärsivät myös turvautuvat eri hankinnoissa paljon kirpputoreihin sekä myyvät myös itse tuotteita kirpputoreilla lisätulojen saamiseksi. Mihinkään ylimääräiseen ei ole varaa ja äkilliset menolisäykset ovat vaarassa kaataa talouden. Toisin kuin yleisesti voisi luulla, useat kirjoittajat pitivät hyvinkin tarkkaa seurantaa siitä, mihin omat rahat menevät ja mihin rahaa kuluu. Tulosten pohjalta voi todeta muun muassa, että köyhyys on pitkittyessään haitallista yksilölle ja perheille ja pitkittyessään köyhyydestä voi olla vaikeaa päästä erilleen. Köyhyys myös yhtenä tekijänä aiheuttaa muun muassa stressiä ja ahdistusta. Lapsuuden haastavilla lähtökohdilla on merkitystä, valitettavasti kaikki eivät selviä parempaan aikuisuuteen vaan lapsuus voi jättää henkistä perintöä, jolloin uskoa omiin kykyihin on rajallisesti ja vähäosaisuus saattaa periytyä. Kohtaamisen tärkeys Köyhyyttä kohdanneilla on tarve tulla kuulluksi ja nähdyksi. Heillä on kokemusta siitä, että he ovat näkymättömiä ja ovat jääneet kohtaamatta, näin esimerkiksi asioidessa viranomaisten kanssa. Sosiaalityöntekijöillä ja kaikilla vähäosaisten ihmisten parissa tekemisissä olevilla olisi tärkeää kuunnella ja kohdata toinen osapuoli tasa-arvoisesti sekä inhimillisesti. Kohtaamisen tärkeyttä ei voi korostaa liikaa. Samu Sukuvaara Kirjoitus perustuu kirjoittajan sosiaalityön pro gradu -tutkielmaan: Kokemuksia köyhyydestä: ”Lepään vain hetken silloin, kun en enää jaksa. Ja jatkan taas”. Comments are closed.
|
Yhteisillä tulillaLapin yliopiston yhteiskuntatieteellisen tiedekunnan tutkimusyhteisön blogi. Categories |
Yhteisillä tulilla | Yhteisillä tulilla |