Miinan arki on taistelua voimavarojen äärirajoilla vuodesta toiseen. Hän sinnittelee minimaalisilla käyttövaroilla ja käy taistelua kaikkialla vaanivaa ”pelipirua” vastaan. Miinalle stressiä aiheuttaa myös pelaamisen salaaminen ja kasvojen säilyttäminen. Kauheinta olisi, jos työkaverit saisivat tietää. Kuva: Pixabay Miinan arki vaatii voimavaroja Miina osoittautuu sinnikkääksi taistelijaksi. Palkkapäivä masentaa häntä ennakkoon, koska palkka menee ulosoton lisäksi muidenkin velkojen maksuun. Hän lyhentää velkojaan ja sinnittelee jo kolmatta vuotta pakollisten elämisen kulujen jälkeen 30–100 euron käyttövaroilla. Mihinkään ylimääräiseen ei ole varaa. Miina kokee olevansa pikemminkin vastuuntuntoinen kuin vastuuton, joksi hänet helposti leimattaisiin, jos useampi tietäisi pelaamisesta. Hän haluaa maksaa velat pois sekä ottaa vastuun perheestä ja sen menoista. Mies onneksi ymmärtää tilanteen ja on tukena. Välillä Miina muistaa sen euforian, jota pelaaminen toi ja tekee mieli taas pelata. Pelihimo nostaa päätään netti- ja tv-mainoksista. Niitä Miina pitää vastuuttomina. Nettimainokset tuntuvat lisääntyvän juuri silloin, kun hän laittoi rahapeli- ja luotonantoyhtiöille kieltoja. Aina nousee uusia kasinoita, joille ei ole kieltoja. Keskustelualueelle kirjoittaminen helpottaa pelihimoa. Välillä hän silti retkahtaa pelaamaan. Häpeä ja syyllisyys on silloin valtaisa. Muutenkin häntä hävettää pelaamiseen käytetyt rahat ja aika sekä oma heikkous pelaamiseen. Masentuneet ja itsetuhoiset ajatukset valtaavat mielen. Lopulta hän pääsee psykoterapiaan ja pelaamattomat jaksot pitenevät. Miina iloitsee pienistä arjen asioista kuten perheestä ja mukavista työkavereista. Viisainta on jatkaa taistelua päivä kerrallaan. Rahapelaaminen on yleisesti hyväksyttyä Tutkimusten mukaan suomalaisista 78 prosenttia pelaa joitakin rahapelejä (Salonen ym. 2020). Hyväksyttävyyttä on puoltanut se, että rahapelaamisen tuotto on käytetty yleishyödyllisiin kohteisiin. Sosiaalityön pro gradu -tutkielmassani tutustuin rahapeliriippuvaisten elämäntilanteisiin Päihdelinkin Valtti-keskustelualueen kirjoitusten kautta. Tavoitteena oli arjen kokemusten lisäksi selvittää, mitä tukea rahapeliongelman omaavat saavat ja mikä merkitys sillä on heille ollut. Käytin tutkielmassa fenomenologista tutkimusotetta. Tutkielmaani valikoitui mukaan pelkästään työelämässä olevia rahapelaajia. Kriteerinä valintaan oli se, että kirjoituksia oli yli vuoden ajalta. Työssäkäyvät ovat ilmeisesti aktiivisimpia kirjoittajia. Saadaanko rahapeliongelmaan tukea? Tutkielman 13 rahapelaajasta vain kolme salasi pelaamisen kaikilta. Ainoa tuki oli keskustelupalsta. Suurimmalle osalle puolison tuella oli suuri merkitys. Parhaiten pelaamisesta pysyivät erossa ne pelaajat, jotka saavat tukea läheisten lisäksi psykoterapiasta tai A-klinikalta sekä vertaistukea GA-ryhmistä. Tällöin opeteltiin tuntemaan itseään ja tultiin tietoisiksi kielteisistä tunteista, jotka voivat olla pelihimon taustalla. Saatiin myös keinoja pelihimon torjuntaan. Siirrytään Rauhalan (1992) mukaan psyykkisestä tiedostamattomasta henkiseen tiedostettuun, jolloin paremmin kyetään ottamaan vastuuta tekemisistään, eikä vain ajauduta pelihimon ohjaamana pelaamaan. Jokaisen kirjoittajan suurin huoli oli kuitenkin taloudellinen ahdinko. Rahapelaajat saivat taloudelliseen tilanteeseen yleisimmin apua talous- ja velkaneuvonnasta. Muuta yhteiskunnan taloudellista tukea ei siihen saatu, vaikka rahapeliriippuvuus on diagnosoitu sairaudeksi. Työssäkäyvät eivät toimeentulotukea edes hakeneet, sillä tiesivät sen saamisen kriteerit. Aiempien tutkimusten mukaan rahapeliongelman omaava ohjataan sosiaalityöstä yleensä riippuvuuksien hoidon palveluihin, eikä taloudellista tukea voida myöntää, vaikka se on suurimmalle osalle isoin ongelma ja aiheuttaa vaikeuksia selvitä eteenpäin (Heiskanen 2017). Sairausorientaatiosta elämäntilanneorientaatioon Nykyisin on alettu tiedostaa, että rahapeliongelman kehittyminen on monien tekijöiden summa, eikä siitä voi vastuuttaa pelkästään rahapelaajaa (Abbot ym. 2018; Nower & Caler 2018.) Riippuvuuksia olisikin hyvä tarkastella kokonaisvaltaisemmin elämäntilanneorientaation kuin sairausorientaation kautta (Koivumäki 2022). Sosiaalityölle elämäntilanneorientaatio on luontaista ja taloudellisen tilanteen huomioiminen on osa sitä. Rahapeliriippuvaisen kuntoutumista edistäisi se, että taloudellista tilannetta voitaisiin aluksi tilapäisesti helpottaa. Siten henkisiä kuin myös taloudellisia resursseja voisi riittää muihin palveluihin kuten psykoterapiaan, johon ei velkaantuneella ole muuten varaa. Elämäntilanneorientaatio antaa toivoa, sillä elämäntilanteita on helpompi muuttaa ja ymmärtää kuin geneettisiin ominaisuuksiin perustuvia sairauksia. Ehkä ei olekaan kyse elinikäisestä ongelmasta. Käsitystä tukee ajatus henkiseen tiedostettuun tilaan siirtymisestä, kun käydään läpi menneisyyttä ja tunnetiloja rahapeliongelman taustalla. Tarvitaan lisää ymmärrystä ongelmaan sekä eri tahojen yhteistyötä, että rahapeliongelman omaavaa saadaan kokonaisvaltaisesti tuettua. Aila Moilanen Kirjoitus perustuu sosiaalityön pro gradu -tutkielmaani: Rahapelaamiseen koukussa – Fenomenologinen tutkimus rahapelaajien kokemuksista rahapeliongelman kanssa elämisestä ja saadun tuen merkityksestä. Lapin yliopisto, 2022. Työn ohjaajana toimi Jari Lindh. Lähteet
Abbott, Max & Binde, Per &Clark, Luke & Hodgins, David & Johnson, Mark & Manito-wabi, Darrel & Quilty, Lena & Spångberg, Jessika & Volberg, Rachel & Walker, Douglas & Williams, Robert (2018): Conceptual Framework of Harmful Gambling: An International Collaboration, Third Edition. Gambling Research Exchange Ontario (GREO). Ontario, Canada. Guelph. Heiskanen, Maria (2017): Financial recovery from problem gambling: problem gamblers’ experiences of social assistance and other financial support. Julkaisussa Journal of Gambling Issues. (35), 24–48. Koivumäki, Piia (2022): Eletty elämäntilanne päihdesosiaalityössä: Filosofinen analyysi Rauhalan ihmiskäsityksen situaation käsitteestä. Julkaisussa Sosiaalipolitiikan ja sosiaalityön tutkimuksen aikakauslehti Janus 30 (2), 124–139. Nower, Lia & Caler, Kyle (2018): Widening the net: A syndemic approach to responsible gambling. Julkaisussa SUCHT Journal of Addicition Research and Practice. 64 (5–6), 1–7. Rauhala, Lauri (1992): Henkinen ihmisessä. Teoksessa Rauhala, Lauri (2009): Henkinen Ihminen. Helsinki. Gaudeamus. 7–136. Salonen, Anne & Lind, Kalle & Hagfors, Heli & Castrén, Sari & Kontto, Jukka (2020): Rahapelaaminen, peliongelmat ja rahapelaamiseen liittyvät asenteet ja mielipiteet vuosina 2007–2019. Suomalaisten rahapelaaminen 2019. Raportti 18/2020. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos. Comments are closed.
|
Yhteisillä tulillaLapin yliopiston yhteiskuntatieteellisen tiedekunnan tutkimusyhteisön blogi. Categories |
Yhteisillä tulilla | Yhteisillä tulilla |