Sukupuolen korjaushoitoihin liittyvät haasteet ja niiden seuraukset sekä edelleen vaakalaudalla oleva translain uudistaminen heikentävät transihmisten hyvinvointia ja yhteiskunnallista asemaa. Vain harvalla sukupuolen korjausprosessi etenee sujuvasti Suurin osa Suomessa sukupuolen korjaushoitoihin hakeutuvista kohtaa yhden tai useampia haasteita, jotka vaikeuttavat sukupuoli-identiteetin tutkimuksiin pääsemistä, aiheuttavat pitkän tauon tutkimuksissa, hidastavat hoitoihin pääsyä tai vaikuttavat koko prosessin keskeytymiseen. Tällä on laaja-alaisia vaikutuksia transihmisten hyvinvointiin ja lisäksi seuraukset ovat usein pitkäkestoisia ja vakavia. Seta ry toteutti vuonna 2022 sukupuolen korjaushoitoihin liittyen laajan kyselyn [1], jonka vastaajista jopa 40 % oli jäänyt toistaiseksi tai kokonaan ilman toivomiaan korjaushoitoja. Vastaajista 86 % oli kohdannut ainakin yhden esteen tai hidasteen hoitoihin pääsyssä. Transprosessiin hakeutuneiden määrä on viime vuosina myös noussut voimakkaasti [2], mutta prosessiin liittyvien palveluiden resursseja ei olla kasvatettu samassa suhteessa. Tämä näkyy erityisen pitkinä jonoina ja odotusaikoina sukupuolen korjaushoitoihin [3]. Sukupuolen korjausprosessiin kuuluvat sukupuoli-identiteetin tutkimukset ja sukupuolen korjaushoidot on Suomessa keskitetty erikoissairaanhoitoon Tampereelle ja Helsinkiin. Sukupuoli-identiteetin tutkimusjakson keskeisimpinä tavoitteina on varmistua hoitoihin hakeutuneen sukupuoli-identiteetistä ja sen pysyvyydestä sekä sulkea pois mahdollinen psyykkisten sairauksien vaikutus sukupuolen kokemukseen. Lisäksi varmistetaan asiakkaan voimavarojen riittävyys korjausprosessin läpikäymiseksi. Translain uudistaminen uhkaa edelleen viivästyä Translakiuudistusta on Suomessa pyritty edistämään jo lähes kymmenen vuotta. Suomi on saanut useita huomautuksia muun muassa Euroopan neuvoston ihmisoikeusvaltuutetulta transihmisten perus- ja ihmisoikeuksien toteutumattomuudesta. Uuden translain piti astua voimaan vuoden 2023 alusta, mutta lain käsittely on viivästynyt eikä uudistuksen toteutumisesta ole edelleenkään varmuutta [4]. Moni sukupuolen korjausprosesseihin liittyvä haaste paikantuu sosiaalipalveluiden kentälle Sukupuolen korjausprosessin etenemiseen liittyvät haasteet vaikuttavat transihmisten hyvinvointiin monella eri tavalla. Erilaisten esteiden ja hidasteiden vuoksi toivotun hoidon odottaminen voi viedä vuosia, osalla hoito jää kokonaan saamatta. Tutkielmani tulosten mukaan suurin osa sukupuolen korjaushoitojen hidasteista on erilaisia rakenteellisia tekijöitä, kuten syrjintä, normatiiviset asenteet, vanhentunut lainsäädäntö, tiedon puute ja hoitojen saavutettavuus. Nämä yhdessä sosiaalisten ja taloudellisten elämäntilanteiden kanssa voivat aiheuttaa vakavia seurauksia ihmisen yleiseen hyvinvointiin, mielenterveyteen sekä työ- tai opiskelukykyyn ja johtaa pahimmillaan yhteiskunnan toimintojen ulkopuolelle joutumiseen. Vain pienellä osalla haasteet liittyvät sukupuoli-identiteettiin, sukupuoliristiriidan kokemukseen tai esimerkiksi epäröintiin hoitoihin hakeutumisessa. Sosiaalityötä tarvitaan transihmisten yhteiskunnallisen aseman parantamisessa Transprosessia läpikäyvän henkilön on yksin vaikeaa tai mahdotonta vaikuttaa kohtaamiinsa rakenteellisiin esteisiin. Rakenteellisen sosiaalityön menetelmät ja vaikuttamismahdollisuudet ovat keskeisiä näiden tekijöiden tunnistamisessa ja muuttamisessa [5]. Sosiaalityön asiantuntijuutta ja kumppanuutta tarvitaan transihmisten tukemisessa ja sukupuolen korjaushoitoihin liittyvien epäkohtien esiin tuomisessa. Nykyinen palvelujärjestelmä ei huolehdi siitä, että transihmiset saisivat tarvitsemaansa tukea kohtaamiensa esteiden ylittämiseen ja hoitojen viivästymisestä aiheutuvien seurausten kanssa selviämiseen [6]. Seta ry:n kyselytutkimuksen vastauksissa korostuu pitkäkestoinen, yksinäinen ponnistelu transprosessissa etenemiseksi sosiaalipalveluista saadun tuen loistaessa poissaolollaan. Sateenkaari-ihmiset kohtaavat edelleen syrjintää sosiaali- ja terveyspalveluissa [3]. Tämän vuoksi sosiaalityön toimijoiden on tärkeää tarkastella kriittisesti omaa toimintaansa ja asettua vahvistamaan osallisuutta ja yhdenvertaisuutta. Hanna Kuuluvainen Yhteiskuntatieteiden tiedekunta, Lapin yliopisto Kirjoitus perustuu pro gradu -tutkielmaan Sukupuolenkorjaushoitoihin pääsyn esteet ja hidasteet sekä niiden seuraukset hoitoihin hakeutuneiden kokemana. Tutkielman ohjaajana toimi Mari Kivistö. Kirjallisuus
Comments are closed.
|
Yhteisillä tulillaLapin yliopiston yhteiskuntatieteellisen tiedekunnan tutkimusyhteisön blogi. Categories |
Yhteisillä tulilla | Yhteisillä tulilla |