Lastensuojelun sosiaalityöntekijät kohtaavat asiakastilanteissaan erilaisia riskejä ja uhkia, jotka kohdistuvat heihin asiakkaiden taholta. Millaiset tilanteet sosiaalityöntekijät määrittelevät riskialttiiksi tai uhkaaviksi? Miten näitä tilanteita olisi mahdollista enna-koida tai ehkäistä, jotta työn tekeminen olisi turvallisempaa?
Pro-gradu tutkielmassani tarkastelen lastensuojelun sosiaalityöntekijöihin kohdistuvia riski- ja uhkatilanteita teemahaastattelun avulla sosiaalityöntekijöiden käsityksiä, millaisina he näkevät ja kokevat asiakastilanteissa syntyvät riski- ja uhkatilanteet. Tutkimuksen mukaan sosiaalityöntekijät kohtaavat epäasiallista sanallista vuorovaikutusta ja nimittelyä jopa päivittäin tai ainakin viikoittain, eivätkä tulkitse tätä varsinaisiksi riski- ja uhkatilanteiksi, sillä he kokevat sen kuuluvan työhön, koska se toistuu niin usein. Henkistä väkivaltaa, jolla pyritään vaikuttamaan sosiaalityöntekijään ja hänen päätöksiinsä muodostaa tutkimuksen mukaan yleisimmän uhkan. Sosiaalityöntekijät saavat uhkauksia yleensä eri viestintävälineiden kautta. Kasvokkain esitetyt uhkaukset ovat tutkimuksen mukaan harvinaisempia. Myös fyysistä väkivaltaa asiakaskohtaamisissa on ollut harvoin, mutta seurausvaikutukset ovat olleet vakavampia. Uhkatilanteiden vuoksi sosiaalityöntekijät kuormittuvat usein henkisesti. Mitä vakavampi tilanne, sitä enemmän työntekijät traumatisoituvat, sitä enemmän niistä seuraa sairauslomia jälkiseurauksina. Usein konflikti- ja uhkatilanteet johtavat myös reflektointiin omasta ammatillisuudesta ja mahdollisista virheistä asiakastilanteen turvallisuusarvioinnissa. Riski- ja uhkatilanteiden kokemukset johtivat myös ammattiuran muutoksiin ja erikoistumiseen tiettyihin sosiaalisiin ongelmiin ammatillisen kehityksen myötä. Tutkimuksen tulokset: kuinka riski- ja uhkatilanteita asiakastilanteissa voitaisiin ennakoida ja ehkäistä, nousivat organisaation luomat resurssit yhdeksi tärkeäksi asiaksi. Työ lastensuojelussa on hyvin kiireistä, ja turvallisuusasiat ovat sosiaalityöntekijöillä hallussa vaihtelevasti, tai niitä ei ehditä huomioida riittävästi. Sosiaalityöntekijöiden kiire johtuu liian suurista asiakasmääristä ja organisaation asettamista resursseista, mikä näkyy liian vähäisenä tukena asiakkaille, myöhästyvinä päätöksinä sekä palveluiden aloittamisen hitautena. Asiakkaiden turhautuminen purkautuu sosiaalityöntekijän asiakastapaamisissa, jolloin konfliktitilanteiden mahdollisuus suurenee. Mikäli asiakaskohtaaminen on eskaloitunut ja tilanne on kärjistynyt uhkaavaksi, tulisi so-siaalityöntekijöiden tehdä turvallisuusilmoitus asiasta organisaatiolla. Tutkimuksen mukaan kuitenkin työn kuormittavuus ja kiire ulottautuivat myös turvallisuusilmoitusten tekemiseen, ja ne jäävät usein tekemättä. Organisaation tiedossa ei siis välttämättä ole, millaisia uhkaavia tilanteita, ja kuinka usein sosiaalityöntekijät kohtaavat. Sosiaalityöntekijöillä oli käytössään erilaisia vuorovaikutuksellisia keinoja, joilla he pyrkivät vaikuttamaan asiakaskohtaamisen kulkuun. Keinot liittyivät omien tuntemusten hallintaan, omien eleiden ja puheen rauhoittamiseen sekä asiakkaan tunnetilan ymmärtämiseen. Tarvittaessa tapaamiset keskeytetään, mikäli asiakkaan tunnetila ylittää vastaanottokynnyksen, eikä asioista voida rauhallisesti keskustella. Tapaamisissa käytetään tarvittaessa myös vartijoita sekä poliisia turvallisuuden varmistamiseksi. Vaikka lastensuojelun sosiaalityöntekijöiden työ sisältää riskialttiita asiakaskohtaamisia, välittyi tutkimukseen osallistuneiden kertomana, että suurin osa kohtaamisista on kuitenkin rauhallisia, ja asiakkaiden sekä heidän lähipiirinsä kanssa toimitaan hyvässä yhteishengessä. Katja Vesa Lapin yliopisto, Yhteiskuntatieteiden tiedekunta Kirjoitus perustuu yhteiskuntatieteiden pro gradu -tutkielmaan: Tutkimus lastensuojelun sosiaalityöntekijöiden asiakaskohtaamisissa kokemista riski- ja uhkatilanteista Comments are closed.
|
Yhteisillä tulillaLapin yliopiston yhteiskuntatieteellisen tiedekunnan tutkimusyhteisön blogi. Categories |
Yhteisillä tulilla | Yhteisillä tulilla |