Maahan muuttaneiden kotoutumisen edistäminen ei ole ainoastaan kotouttamistyötä tekevien ammattilaisten vaan kaikkien yhteiskunnassa asuvien tehtävä. Meillä on kuitenkin erilaisia tapoja ymmärtää sitä, mikä on kotoutumisen tavoite ja miten tuohon tavoitteeseen päästään. Kotoutumisen ja sitä edistävän työn määrittely pitää sisällään monenlaista normittamista ja vallankäyttöä. Maahanmuuttoa ja kotoutumista koskeva keskustelu on ajankohtaista Maahanmuutto ja maahan muuttaneiden kotoutuminen ovat jo pitkään olleet ajankohtaisia kysymyksiä Suomessa ja kansainvälisesti. Kotoutumista edistävät palvelut ovat suurten muutosten keskellä. Valtion virallista linjaa hallitsee näkemys siitä, että kotoutumisen tulisi olla nopeaa, tehokasta ja työllistymiseen tähtäävää. Kotoutumislakiin suunnitteilla olevan kokonaisuudistuksen tarkoitus on entisestään tehostaa ja nopeuttaa kotoutumista. Tämä pyritään toteuttamaan esimerkiksi lyhentämällä lakisääteistä kotoutumisaikaa [1]. Kotoutuminen on kuitenkin kattava, kaikkia elämän osa-alueita koskeva prosessi, joka voi kestää jopa vuosikymmeniä. Se, että kotoutuja on oppinut valtakielen tai käy töissä, ei vielä kerro paljoakaan kotoutumisen onnistumisesta. [2.] Asenteet maahanmuuttoa kohtaan ovat kiristyneet ja Suomessa on keskusteltu viime aikoina laajasti rasismista. Pääministeri Petteri Orpon hallitus suunnittelee tekevänsä useita kiristyksiä maahanmuuttopolitiikkaan, vaikka jo nykyinen lainsäädäntö aiheuttaa useita ongelmia kotoutujille ja tekee kotouttamistyöstä ammattilaisille eettisesti haastavaa. Ammattilaiset puhuvat muun muassa osallisuudesta ja suomalaisuudesta Sosiaalityön pro gradu -tutkielmassani tarkastelin, kuinka maahan muuttaneiden kanssa erilaisissa organisaatioissa, kuten järjestöissä työskentelevät ammattilaiset jäsentävät kotouttamista. Ammattilaiset puhuvat kotouttamistyöstä monipuolisesti ja osittain ristiriitaisesti. He jäsentävät työtään puhumalla asiakaslähtöisyydestä ja yksilöllisyydestä, mutta myös vastakkaisesti palvelujen järjestämisestä käsin. He korostavat kotouttamistyön suomalaisuuteen ohjaavaa ulottuvuutta sekä puhuvat kriittisesti yhteiskunnasta, jonka rakenteet tuottavat kotoutujille eriarvoisuutta. Ammattilaiset pyrkivät työllään tukemaan kotoutujien toiveiden mukaista, asiakaslähtöistä, voimavaraistavaa ja unelmia toteuttavaa kotoutumista. Puheenvuoroissa osallisuus näyttäytyy erityisen mahdollisena silloin, kun ”menee rohkeasti sisälle suomalaisuuteen” [3]. Tämä tarkoittaa verkostoitumista suomalaisten ihmisten kanssa, suomen kielen oppimista ja suomalaiseen kulttuuriin sukeltamista. Puhetapa tuo esiin ajatuksen, jonka mukaan voimaantumisen edellytyksenä on olla aktiivinen osa nimenomaan suomalaista kulttuuria. Jääminen omaan maahanmuuttajayhteisöön sen sijaan nähdään ei-tavoiteltavana passiivisuutena. Suomalaisuuteen ohjaava kotouttaminen muistuttaa assimilaatiota, jossa pyrkimyksenä on sulauttaa kotoutujat enemmistöväestön määrittelemiin normeihin tullakseen yhteiskunnassa hyväksytyiksi [4]. Ammattilaiset määrittelevät osallisuudelle tiettyjä kriteereitä ja tavoitteita, jolloin kyseessä on ammattilaisen alulle käynnistämä osallistaminen ja voimaannuttaminen. Kenellä on valtaa määritellä kotoutumisen tavoitteet? Osallisuuden edistäminen on hyvinvointia tuottavissa organisaatioissa nykyisin trendi. Vaikka organisaation kielenkäyttö sisältäisi kotouttamisesta osallistavaa puhetta, sen taustalla saattaa kuitenkin olla vastaanottavan yhteiskunnan näkökulma siitä, mitä pidetään toivottavana kotoutumisena. Tällöin kotoutuminen ei puheesta huolimatta ole aidosti kotoutujan yksilöllisistä toiveista ja lähtökohdista liikkeelle lähtevää. On tärkeää keskustella siitä, tavoitellaanko osallisuuspuheella esimerkiksi tietynlaista jatkuvaa itsensä kehittämiseen tähtäävää, keskiluokkaista ja länsimaista elämäntapaa, vai onko jokaisella mahdollisuus määritellä itse osallisuutensa ehtoja. Kotoutujien osallisuuden vahvistumisen katsotaan olevan yksi kotoutumisen tärkeimmistä tavoitteista. Tämän edistämiseksi on välttämätöntä purkaa yhteiskunnallista eriarvoisuutta ja ottaa osaa julkiseen keskusteluun, jota käydään aktiivisesti tälläkin hetkellä. Maahanmuuttoon ja vähemmistöjen asemaan liittyvän keskustelun polarisoituessa sosiaalityön ammattilaisilla on entistä tärkeämpää sitoutua kaikkien maassa olevien ihmisten oikeuksien ja yhdenvertaisuuden puolustamiseen. Minna Raappana Yhteiskuntatieteiden tiedekunta, Lapin yliopisto. Kirjoitus perustuu sosiaalityön pro gradu -tutkielmaan ”Kotouttamiselle rakentuvat merkitykset: Diskurssianalyysi paikallistoimijoiden haastatteluista”. Tutkielman ohjaajana toimi Mari Kivistö. Lähteet:
Comments are closed.
|
Yhteisillä tulillaLapin yliopiston yhteiskuntatieteellisen tiedekunnan tutkimusyhteisön blogi. Categories |
Yhteisillä tulilla | Yhteisillä tulilla |