Itsemääräämisen toteutuminen asumispalveluiden arjessa ei ole itsestäänselvyys. Osa kehitysvammaisista henkilöistä kykenee toimimaan hyvinkin itsenäisesti arjessaan ja elämään omannäköistä elämää, mutta joidenkin kehitysvammaisten henkilöiden itsemäärääminen näyttäytyy asumispalveluissa melko kapeana. Kehitysvammaisilla henkilöillä ei aina ole mahdollisuuksia tehdä edes pieniä päätöksiä omiin asioihinsa liittyen, kuten valita vaatteitaan tai sitä, mihin aikaan aamulla nousee ylös. Itsemääräämisoikeus on ihmisoikeus Itsemääräämisoikeus tarkoittaa ihmisen oikeutta määrätä itseään koskevissa asioissa [1]. Kehitysvammaisilla ihmisillä on oikeus itsemääräämiseen, kuten muillakin ihmisillä. Itsemääräämisoikeudesta säädetään sekä kansainvälisissä ihmisoikeussopimuksissa että kansallisessa lainsäädännössä. Uudistettavan vammaispalvelulain tavoitteena on edistää vammaisten henkilöiden osallisuutta ja yhdenvertaisuutta yhteiskunnassa sekä tukea heidän itsenäistä elämäänsä ja itsemääräämisoikeutensa toteutumista [2]. Pro gradu -tutkielmassani selvitin aikuisten kehitysvammaisten henkilöiden itsemääräämisoikeuden toteutumista asumispalveluissa. Itsemäärääminen rakentuu asumispalveluiden arjessa relationaalisesti Kehitysvammaisten henkilöiden itsemäärääminen rakentuu asumispalveluissa relationaalisesti yhdistyneinä toimintamahdollisuuksina yksilön sisäisen itsemääräämisen sekä asumispalveluiden ympäristössä ilmenevien suhteiden yhdistelmänä. Kehitysvammaisen henkilön sisäiset valmiudet itsemääräämiseen liittyvät siihen, miten henkilö ilmaisee omaa tahtoaan, mitkä ovat hänen kykynsä tehdä valintoja ja päätöksiä sekä siihen, millaiset ovat hänen arjessa toimimisen kykynsä. Kehitysvammaisen henkilön itsemääräämisen toteutumiselle on sisäisten valmiuksien ohella merkityksellistä se ympäristö, jossa hän elää ja toimii. Asumispalveluissa asuvan kehitysvammaisen henkilön itsemääräämisoikeus rakentuu sisäisten valmiuksien lisäksi suhteessa asumispalveluyksikön fyysiseen ympäristöön sekä siellä toimiviin muihin ihmisiin. Asumismuodolla on merkitystä Mahdollisuus päättää omaan arkeen ja tilaan liittyvistä asioista toteutuu usein paremmin niillä kehitysvammaisilla henkilöillä, jotka asuvat omissa asunnoissaan. Ryhmäkodeissa asuvilla henkilöillä puolestaan on vähemmän mahdollisuuksia päättää arkeensa liittyvistä asioista, sillä heidän päivittäiseen elämäänsä vaikuttavat oleellisesti sekä yksikön muut asukkaat että siellä vierailevat muut henkilöt. Ryhmäkotien arki voi usein olla hyvin aikataulutettua ja rutinoitunutta, jolloin asukkaan arjen toiminnot toteutuvat ennalta määritellyn ohjelman mukaan [3; 4]. Tällöin ei enää ole kyse pelkästään kehitysvammaisen henkilön kyvystä tehdä päätöksiä ja toimia arjessa itsenäisesti vaan myös siitä, onko hänellä asumisyksikössä siihen mahdollisuutta. Henkilöstön asenteet ja toimintatavat ovat tärkeässä roolissa Merkityksellistä kehitysvammaisten henkilöiden itsemääräämisoikeuden toteutumiselle asumispalveluissa ovat ennen kaikkea siellä työskentelevien ammattihenkilöiden arvot ja työkäytännöt. Kehitysvammaisen henkilön itsemäärääminen tarvitsee toteutuakseen sellaisen sosiaalisen ympäristön, jossa hän voi riittävän avun ja tuen avulla tehdä valintoja ja päätöksiä omaa elämäänsä koskien. Erityisen tärkeäksi muodostuu henkilökunnan rooli itsemääräämisoikeuden tukemisessa silloin, kun kyseessä on vaikeammin kehitysvammainen henkilö, jolla ei välttämättä ole kykyä ilmaista itseään muutoin kuin kehollisesti ilmeillä ja eleillä [3]. Asumisyksiköissä joudutaan joskus rajoittamaan kehitysvammaisen henkilön itsemääräämisoikeutta. Yksikön toimintakulttuuri on keskeisessä roolissa siinä, kuinka herkästi rajoitustoimenpiteitä toteutetaan. Sekä omissa asunnoissa että ryhmäkodeissa asuvilla kehitysvammaisilla henkilöillä on kokemuksia rajoittavista käytännöistä. Kehitysvammainen henkilö voi kokea, ettei hän tule kuulluksi eikä sen vuoksi saa tehdä päätöksiä asioissa, joissa haluaisi tai kykenisi. Toisaalta kehitysvammaisia henkilöitä voidaan asumisyksiköissä rajoittaa myös fyysisesti esimerkiksi lukitsemalla pyörätuolin jarrut. Rajoittamista, kuten keittiön oven lukitsemista, voidaan perustella asukkaiden turvallisuuden varmistamisella. Aina henkilökunta ei tunnista tekojaan itsemääräämisen rajoittamiseksi. [3.] Aikuisen kehitysvammaisen henkilön itsemääräämisen toteutumista voidaan asumispalveluissa tukea osana jokapäiväisiä elämää, mutta se vaatii yksilöllistä hoivaa, ohjausta ja tukea. Keskeistä on itsemääräämisoikeutta kunnioittava toimintakulttuuri sekä yksikössä työskentelevien ammattihenkilöiden kyky ja halu kohdata aikuinen kehitysvammainen henkilö tasavertaisena ihmisenä, jolla on oikeus, mutta myös mahdollisuus vaikuttaa omaan elämäänsä. Titta Mulari Yhteiskuntatieteiden tiedekunta, Lapin yliopisto Kirjoitus perustuu sosiaalityön pro gradu -tutkielmaan Kehitysvammaisten henkilöiden itsemääräämisoikeuden rakentuminen asumispalveluissa. Kuvaileva kirjallisuuskatsaus. Tutkielman ohjaajana toimi Mari Kivistö. Lähteet:
Comments are closed.
|
Yhteisillä tulillaLapin yliopiston yhteiskuntatieteellisen tiedekunnan tutkimusyhteisön blogi. Categories |
Yhteisillä tulilla | Yhteisillä tulilla |