Asiakkaille tehty palvelutarpeen arviointi ei takaa sitä, että asiakkaat pääsevät tarvitsemiensa palveluiden piiriin. Photo by Hannah Busing on Unsplash Sosiaalityöntekijöiden kokemuksia yhteistyön toimivuudesta Laitilan, Lunkan ja Suhosen [1] mukaan Lapsiperheiden tuen tarpeen arvioinnissa, suunnittelussa ja seurannassa hyödynnetään moniammatillista yhteistyötä yleisenä toimintamallina. Tutkimukseni kohdentui sosiaalityöntekijöiden kokemuksiin moniammatillisen yhteistyön toimivuudesta palvelutarpeen arvioinnissa silloin, kun lastensuojeluilmoituksesta nousee esille joko nuoren tai vanhemman päihteiden käyttöä. Palvelutarpeen arviointia tehdään etenkin sen vuoksi, että lapsiperheiden tuen tarpeet voitaisiin tunnistaa mahdollisimman varhaisessa vaiheessa sekä siksi, että lapsiperheet saisivat tarpeenmukaista tukea nopeasti niistä palveluista, joihin heidät palvelutarpeen arvioinnin perusteella ohjataan. Sosiaalityöntekijöiden kokemusten mukaan palveluorganisaatioiden välillä voi olla sellaisia solmukohtia, jotka tekevät eri ammattilaisten välisestä yhteistyöstä haastavaa. Lastensuojeluilmoitus tuo esille lapseen kohdistuvan huolen Lapseen kohdistuvaa huolta ei tule koskaan sivuuttaa. Päihteisiin liittyvät lastensuojeluilmoitukset hukkuvat kuitenkin monesti massaan, sillä lastensuojeluilmoituksia tulee valtavasti muistakin aiheista. Tutkimukseni mukaan moniammatillinen yhteistyö päihdeasioissa jääkin usein toissijaiseksi, olemattomaksi ja pinnalliseksi, vaikka esimerkiksi Määtän [2] mukaan päihdeongelmat edellyttävät aina palvelusektorien ylittämistä ja monien eri toimijoiden välistä yhteistyötä. Sosiaalityöntekijät tunnistavat moniammatillisen yhteistyön tarpeen palvelutarpeen arvioinnissa tilanteissa, joissa asiakkaiden elämää ohjaavat päihteet. Moniammatillista yhteistyötä hyödynnetään kuitenkin niukasti silloin, jos asiakkaat pystyvät vielä kontrolloimaan päihteiden käyttöään. Toimiva yhteistyö vaatii riittävää resursointia Päihteisiin liittyvän lastensuojeluilmoituksen jälkeen sosiaalityöntekijät arvioivat asiakkaiden tarvitsemaa palvelukokonaisuutta. Sosiaalityöntekijät eivät voi kuitenkaan vaikuttaa siihen, ovatko saatavilla olevat palvelut kuitenkaan asiakkaiden saavutettavissa. Asiakkaiden pääsy palveluiden piiriin riippuu palveluorganisaatioiden asettamista ehdoista palveluiden saannille, eri alan ammattilaisten välisestä yhteistyöstä sekä niistä resursseista, joita ammattilaisilla on käytettävissä asiakkaiden tilanteen parantamiseksi. ”Toivoisin, että nämä peruspalvelut olisivat kaikki niin hyvällä tolalla, ettei tarvis sitä lastensuojelun asiakkuutta edes miettiä.” (sosiaalityöntekijä) Riittämätön resursointi peruspalveluissa johtaa herkästi siihen, että lapsiperheiden tilanteisiin joudutaan puuttumaan lastensuojelullisilla toimilla. Resurssivajeet kuitenkin asettavat samalla yhä korkeampia kriteereitä myös lastensuojelun asiakkuudelle. Lopuksi Ei riitä, että sosiaalityöntekijät ohjaavat asiakkaat tarvittavien palveluiden piiriin ja toimivat asiakkaiden palveluiden puolestapuhujina, vaan heiltä saatetaan vaatia myös jämäkämpää otetta siihen, että yhteistyökumppanit ottavat asiakkaiden huolen tosissaan ja luottavat sosiaalityöntekijän tekemään palvelutarpeen arvioon. Lopuksi on todettava, että yhden sosiaalityöntekijän voimin on mahdotonta vastata lapsiperheiden tuen tarpeisiin. Yleisesti ottaen lapsiperheiden haasteet vaativat sellaista yhteistyötä, jossa eri alan ammattilaiset yhdistävät osaamisensa ja asettavat lapsen edun työskentelyn keskiöön. Nea-Julia Salmi Lapin yliopisto, yhteiskuntatieteiden tiedekunta Kirjoitus perustuu sosiaalityön pro gradu -tutkielmaani ”Päihteisiin liittyvät lastensuojeluilmoitukset palvelutarpeen arvioinnissa ja moniammatillisessa yhteistyössä.” Työn ohjaajana toimi Tarja Orjasniemi Kirjallisuus
Comments are closed.
|
Yhteisillä tulillaLapin yliopiston yhteiskuntatieteellisen tiedekunnan tutkimusyhteisön blogi. Categories |
Yhteisillä tulilla | Yhteisillä tulilla |