Ovatko lapset muuttuneet viimeisten vuosikymmenien aikana? Mitä tämä tulee tarkoittamaan työelämän ja johtamisen kannalta tulevaisuudessa? Näihin kysymyksiin etsin vastauksia omassa pro gradu -työssäni ”Varhaiskasvatuksen opettajien näkökulma positiivisen pedagogiikan kasvatusmetodien vaikutuksesta työsukupolven kehittymiseen”. Minkälaisia työkavereita saamme tulevaisuudessa?
Tutkimuksessani haastattelin kuutta varsinaissuomalaista varhaiskasvatuksen opettajaa. Heidän kokemustensa perusteella varhaiskasvatuksessa tällä hetkellä olevat lapset näyttäytyvät levottomampina kuin aiemmat sukupolvet. Heidän elämäänsä täyttää yhä enemmän erilaiset virikkeet, harrastukset sekä digitaalisuus. Vaikka sukupolvi näyttäytyy kokemusten perusteella olevan kognitiivisesti ja tietotaidollisesti taitavampi verrattuna edeltäviin sukupolviin, varjostaa heidän hyvinvointiaan yksilöllisten haasteiden lisääntyminen, päätösvallan lisääntymisen aiheuttama stressi sekä lapsuuden hämärtyvä raja. Kokemusten mukaan he tarvitsevat yhä enemmän aikuisen huomiota sekä he ovat määrätietoisempia omista toiveistaan ja tarpeistaan. Yksilöllisyyden arvostaminen ja huomioiminen on näyttäytynyt jopa yksilökeskeisyyden vahvistumisena. Varhaiskasvatuksessa toteutetun pedagogiikan muutoksen perusteella on siirrytty aikuisjohtoisesta suurten ryhmien hallinnasta lapsilähtöiseen, positiiviseen ja lasta osallistavaan pedagogiikkaan. Työelämän nuoret sukupolvet näyttäytyvät jo nyt keskittymiskyvyiltään heikommilta verrattuna aiempiin sukupolviin. He tekevät montaa asiaa samanaikaisesti ja digitaalisuus on luonnollinen osa arjen toimintoja. He painottavat vapaa-ajan merkitystä elämässä ja priorisoivat yhä enemmän omia tarpeitaan työelämässä. Organisaatiolta tämä vaatii yksilöllisempää ja vahvuuksiin perustuvaa johtamista. Tärkeää on kuitenkin yhteisten sääntöjen luominen ja tavoitteiden kirkastaminen. Tulevaisuudessa johtamiselta vaaditaan yhä enemmän luottamusta työntekijöitä kohtaan ja jaettua johtajuutta. Hyvä johtaja panostaa työhyvinvoinnin kehittämiseen ja yksilöllisten työratkaisujen tarjoamiseen. Johtamiselta vaaditaan ymmärrystä siihen, milloin ja minkälaista johtamista tarvitaan. Susanne Härmä Yhteiskuntatieteiden tiedekunta, Lapin yliopisto Kirjoitus perustuu hallintotieteen, erityisesti johtamisen psykologian pro gradu -tutkielmaan ”Varhaiskasvatuksen opettajien näkökulma positiivisen pedagogiikan kasvatusmetodien vaikutuksesta työsukupolven kehittymiseen”. Tutkielman ohjaajana toimi Virpi Tökkäri. Kirjallisuutta: Jabe, Marjatta. (2017). Erilaisten ihmisten johtaminen. Kauppakamari, Helsinki Kinnunen, Saara. (2013). Anna mun olla lapsi. Kirjapaja, Helsinki. Mellanen, Atte ja Mellanen, Karoliina. (2020). Hyvät, pahat ja milleniaalit -miten meitä tulisi johtaa. Atena. Rubanovitsch, Mika D. (2020). Modernin johtajan käsikirja: älä ole pomo. Johtajatiimi. Hämeen kirjapaino Oy. Comments are closed.
|
Yhteisillä tulillaLapin yliopiston yhteiskuntatieteellisen tiedekunnan tutkimusyhteisön blogi. Categories |
Yhteisillä tulilla | Yhteisillä tulilla |