Koronapandemia toi kokoontumisrajoitusten sekä suojavarusteiden lisäksi sosiaalialan ammattilaisille uusia ammattikäytäntöjä sekä lisääntynyttä työn kuormittavuutta. Useat kansainväliset ja kotimaiset tutkimukset kertovat sosiaalialan ammattilaisten olevan kuormittuneita työssään (mm. Huxley ym. 2005; Blomberg ym. 2015; Salo ym. 2016; Junnonen ym. 2019). Erityisesti huomio on kiinnittynyt lastensuojelun ammattilaisiin (mm. McFadden ym. 2015; Mänttäri-van der Kuip 2015; Baldschun 2018). Tutkimuksissa työn kuormittavuuteen on liitetty esimerkiksi resurssivajaus ja korkean vaihtuvuuden noidankehä, ristiriidat toivottujen ja todellisten työtehtävien välille, kuormittava ”arkirämpiminen”, työyhteisön ja johdon puute sekä henkinen kuormitus ja siihen yhdistetty moraalinen ahdistus (Forsman 2010; Astvik ym. 2014, Mänttäri-van der Kuip 2015a; McFadden ym. 2015). Pandemia-aika on entuudestaan lisännyt sosiaalialan työn kuormittavuutta (Ahonen ym. 2020; Harrikari ym. 2021). Pro gradu -tutkimuksessani tutkittiin lapsiperheiden parissa työskentelevien sosiaalialan ammattilaisten työn kuormittavuutta koronapandemian aikana. Tutkittava joukko koostui 226 perhesosiaalityön ja lastensuojelun ammattilaisesta ja aineisto oli kerätty vuosien 2020 ja 2021 aikana. Tulosten mukaan lapsiperheiden ammattilaisten ovat kuormittuneet pandemian aikana jo entisestään ja työn kuormittavuus on lisääntynyt pandemian aikana. Työ on kuormittanut kaikkia sosiaalialan ammattilaisia, lapsiperheiden parissa työskentelevät ammattilaiset kärkipäässä Tuloksissani työn kuormittavuuden lisääntymiseen ammattilaisten keskuudessa nostan keskeisiksi tekijöiksi seuraavat asiat:
Etätyö helpottaa työn tahtia – mutta heikentää koettua yhteisöllisyyttä Pandemia toi mukanaan uusia työmenetelmiä ja asiakastapaamisia siirrettiin etäyhteydellä toteutettaviksi. Tulosten mukaan pääsääntöisesti etätyötä tehneillä ammattilaisilla oli vähemmän työn kuormittavuuden lisääntymistä kuin organisaation tiloissa työskennelleillä. Toisaalta etätyötä tehneet olivat arvioineet työyhteisön tuen organisaation tiloissa työskenteleviä heikommaksi. Pandemian luomien poikkeusaikojen kestäessä vuoden etätyötä tehneillä oli työn kuormittavuus korkeimmillaan samalla kun työyhteisön tuki oli matalimmillaan. Lopuksi Haluan esittää, että sosiaalialan vaihtuvuuden noidankehän ratkaisemiseksi tulee työn kuormittavuuden haaste selättää. Vaikka etätyö on tuonut osalle ammattilaisista helpotuksia arkeen, ei se yksistään ratkaise kuormittavuuden kriisiä. Lisäksi se on yhteydessä arvioon heikommasta työyhteisön tuesta. Tuloksista voidaan päätellä sekä johtamisella että työyhteisön tuella olevan merkitystä työssä koettuun kuormittavuuteen. Keskeistä onkin, että miten näihin tekijöihin pystytään vaikuttamaan organisaatiotasolla kuormittavuuden helpottamiseksi. Minttu Majuri Lapin yliopisto, Yhteiskuntatieteiden tiedekunta Kirjoitus perustuu sosiaalityön pro gradu -tutkielmaan Lapsiperheiden parissa työskentelevien ammattilaisten työn kuormittavuus koronapandemian aikana. Työn ohjaajana toimi Timo Harrikari. Lähteet: Astvik W., Melin M. & Allvin M. (2014). Survival strategies in social work: a study of how coping strategies affect service quality, professionalism and employee health. Nordic Social Work Research, 4 (1), 52–66. doi: 10.1080/2156857X.2013.801879. Ahonen, A., Manssila, J., Pekkarinen, H. & Pesonen, T. (2020). Koronaepidemian vaikutukset sosiaalipalveluihin. Sosiaalialan korkeakoulutettujen ammattijärjestö Talentia ry. Baldschun A. (2018). The occupational well-being of child protection social workers. Theoretical conceptualization and empirical investigations among Finnish statutory social workers. Dissertations in Social Sciences and Business Studies 176. Tampere. Juvenes Print. Blomberg H., Kallio J., Kroll C. & Saarinen A. (2015). Job Stress among Social Workers: Determinants and Attitude Effects in the Nordic Countries. British Journal of Social Work, 45, 2089–2105. doi:10.1093/bjsw/bcu038. Forsman S. (2010). Sosiaalityöntekijän jaksaminen ja jatkaminen lastensuojelussa. Henkilökohtaisen ja muodollisen uran rajapinnoilla. Tampere. University Press. Harrikari T., Romakkaniemi M., Fiorentino V., Saraniemi S., Tiitinen L. & Leppiaho T. (2021). Sosiaaliala ja koronaviruspandemia. Sosiaalialan ammattilaisille 2021 ja 2020 esitettyjen kyselyjen tuloksia. Rovaniemi. Pohjois-Suomen sosiaalialan osaamiskeskus. Huxley P., Evans S., Gately C., Webber M., Mears A., Pajak S., Kendall T., Medina J. & Katona C. (2005). Stress and Pressures in Mental Health Social Work: The Worker Speaks. British Journal of Social Work, 35, 1063–1079. doi:10.1093/bjsw/bch218. Junnonen S-M., Hämäläinen J., Töttö P., Väisänen R., Rantonen O. & Salo P. (2019). Sosiaalityöntekijöiden työn kuormittavuus ja siinä tapahtuneet muutokset vuosina 2000–2012. Janus Sosiaalipolitiikan ja sosiaalityön tutkimuksen aikakauslehti, 27 (2), 144–163. McFadden P., Campbell A. & Taylor B. (2015). Resilience and Burnout in Child protection social work: Individual and organizational themes from a systematic literature review. British Journal of Social Work, 54 (2), 1546–1563. doi:10.1093/bjsw/bct210. Mänttäri-van der Kuip, M. (2015). Work-Related Well-Being among Finnish Frontline Social Workers in an Age of Austerity. University of Jyväskylä. http://urn.fi/URN:ISBN:978-951-39-6191-6. Mänttäri-van der Kuip M. (2015a). Moral distress among social workers: The role of insufficient resources. International Journal of Social Welfare, 25, 86–97. doi: 10.1111/ijsw.12163. Salo, P., Rantonen, O., Aalto, V., Oksanen, T., Vahtera J., Junnonen, S-R., Baldschun, A., Väisänen, R., Mönkkönen, K. & Hämäläinen, J. (2016). Sosiaalityöntekijöiden hyvinvointi. Sosiaalityön kuormittavuus, voimavaratekijät ja sosiaalityöntekijöiden mielenterveys. Helsinki. Juvenes Print. Kuva: Sigmund, Unsplash
Comments are closed.
|
Yhteisillä tulillaLapin yliopiston yhteiskuntatieteellisen tiedekunnan tutkimusyhteisön blogi. Categories |
Yhteisillä tulilla | Yhteisillä tulilla |