Osa rehtoreista oli innoissaan uudesta koulustaan, osa kohtasi vaikeuksia.
Tein pro gradu -tutkielman peruskoulun rehtoreiden kokemuksista koulujen lakkauttamisesta. Tutkimuksessani haastattelin kuutta rehtoria. Sen jälkeen analysoin ja litteroin haastattelut. Yleensä rehtori koki tulevasta koululiitoksesta kuullessaan päällimmäisenä tunteena helpottuneisuutta hallinnon yksinkertaistumisesta. Rehtori tosin tunsi myös surua kauniin ja toimivan kyläkoulun lakkauttamisesta. Koulun lakkautusprosessiin saatiin rehtoreiden mielestä tarpeeksi aikaa, mutta toteutus oli epäselvä, koska rehtoreiden esimiehet vaihtuivat tiheään, ja päätös hänen itsensä valitsemisesta liitoskoulun rehtoriksi ja muutosjohtajaksi tuli yllätyksenä. Myös rehtorin valmistelema henkilökunta-aines saattoi vaihtua ylempien tahojen toimesta. Myös henkilökunta koki, ettei rehtori ollut aina riittävästi läsnä, jos eri viikonpäivinä oli tavattavissa eri henkilö. Paljon suunnittelua Valitettava vaikkakin odotettavissa oleva aihe haastatteluvastauksissa olivat kosteusongelmat: lakkautettava koulu saattoi olla homeessa tai liitoskoulun jokin osa, kuten siipi, saattoi olla homeessa. Homevauriot vaikuttivat koulujen sulkemispäätöksiin ja aiheuttivat viivytyksiä liitoskoulujen valmistumisen odottamiseen. Rehtoreilla oli mielestään paljon suunnittelutyötä edessään ennen koululiitosta. Rehtori kantoi huolta koulun toimivuudesta sekä rakennuksena että henkisellä tasolla, oppilaiden ja opettajien näkökulmasta. Rehtorit suunnittelivat mielellään, ja käyttivät siihen paljon aikaa. Kun koulu oli valmis ja opiskelu alkoi, rehtori oli suunnitellut pilkuntarkasti ensimmäiset viikot. Rehtori halusi pitää uutuudenviehätystä pitkään yllä ja välttää arkistumista. Myös opettajat saivat koululiitosprosessin aikana suunnitella ryhmissä uutta kouluaan. Yhteistyövaikeudet voitettiin Uudenlainen ongelma, jota en odottanut, ja jota ei ole mainittu tuntemassani teoriakirjallisuudessa koskaan ennen, olivat vaikeudet ylä- ja alakoulun sijoittumisessa saman katon alle. Ensinnäkin niiden toimintatavat olivat turhan erilaiset. Alakoululaisten oli esimerkiksi pakko mennä ulos välituntisin ja yläkoululaisten ei. Yläkoululaisilla oli myös suurempi vapaus käyttää koulun tiloja. Tästä aiheutui epäselvyyksiä ja jopa epäreiluuden kokemuksia. Myös esimerkiksi opettajilla oli yhteistyöongelmia keskenään niissä kouluissa, joissa oli sekä luokanopettajia että aineenopettajia. Useiden rehtoreiden mielestä luokanopettajat ovat aineenopettajia parempia yhteistyössä, joustavampia ja valmiimpia vetämään erilaisia työyhteisöprojekteja. Rehtorit ehdottivatkin, että aineenopettajien koulutukseen pitäisi jo opiskeluvaiheessa lisätä työelämässä tarvittavia yhteistyö- ja projektityötaitoja pelkän oppiaineen opettamisen lisäksi, jotta opettajat sopeutuisivat paremmin nykykoulun vaatimuksiin. Aina rehtorien omat voimat ja kekseliäisyys eivät riittäneet, vaan rehtorit joutuivat pitämään työyhteisöpalavereita ja jopa turvautumaan työyhteisöpsykologin palveluihin saadakseen yhteistyön toimimaan. Oppilaat sopeutuivat hyvin uuteen kouluun, ja olivat jopa lumoutuneita uusista tiloista. Opettajilla opettajankokousten sekä viikko- ja välituntipalaverien pitäminen helpottui, kun kaikki opettajat olivat yhtä aikaa paikalla. Aluksi opettajat kokivat surua ja kaipuuta vanhalle koululle, mutta jo vuoden päästä he olivat oikein iloisia ja kokivat ”kuuluvansa porukkaan”. Kokemusten sävy vaihteli Osa rehtoreista oli sopeutujia. He suhtautuivat neutraalisti tai lievällä surulla liitokseen, joka hävitti toimivan kyläkoulun. He olivat kohdanneet jonkin verran vastoinkäymisiä koululiitoksessa, mutta kaiken kaikkiaan heistä sai sellaisen kuvan, että he kokivat lopulta liitoksen positiivisena, uutena mahdollisuutena. Osa rehtoreista ja varsinkin yksi oli innostuja. Tällöin rehtori oli innoissaan muutoksesta ja uudesta koulustaan. Hän näki liitoksen yksinomaan positiivisena, ja kannusti kovasti muitakin oppimisyhteisön jäseniä. Hän käytti mielellään aikaa liitoksen suunnitteluun eikä halunnut ottaa paljon tukea vastaan. Tällaisella rehtorilla myös opettajat ja oppilaat suhtautuivat positiivisesti uuteen kouluun. Osa rehtoreista oli lannistujia. He olivat kokeneet jo useita epäonnistuneita koululiitoksia, joista oli jäänyt paha maku suuhun. Heidän kertomuksissaan toistuivat ristiriidat erityisesti opettajien välillä sekä ylä- ja alakoulun välillä. He olivat kokeneet huoltajien ja oppilaiden vastustusta koulun lakkautukseen liittyen. Nämä rehtorit olivat uupuneita, kun joutuivat ”tekemään enemmän työtä samalla palkalla”. Käsky liitokseen tuli ylemmiltä tahoilta, johon rehtorilla ei ollut valtaa vaikuttaa, vaan hän joutui tekemään liitoksen väkisin. Auri Raitio Yhteiskuntatieteiden tiedekunta Kirjoitus perustuu hallintotieteen pro gradu -tutkielmaan ”Peruskoulun rehtorien kokemuksia koulunlakkautusilmiöstä”. Tutkielman ohjaajana toimi Timo Aarrevaara. Kirjallisuutta: Autti, O. & Hyry-Beihammer, E., K., (2009). Kyläkouluverkko tuhoutumassa. Koulujen lakkauttaminen jatkuu kiivaana. Kasvatus ja Aika 3(4), 49–63. Comments are closed.
|
Yhteisillä tulillaLapin yliopiston yhteiskuntatieteellisen tiedekunnan tutkimusyhteisön blogi. Categories |
Yhteisillä tulilla | Yhteisillä tulilla |