Koronakriisi akuuttina terveys- ja talouskriisinä on luonut erityisen parlamentaarisen tilan. Parlamentaarinen vuorovaikutus koronakriisin alkaessa ilmentää epätyypillistä parlamentaarista yhteistyökykyä, jossa parlamentti johtoelimenä asettaa terveyden ja turvallisuuden talouden edelle. Koronakriisi on vaatinut poikkeuksellista reaktionopeutta, joka ilmentyy erityisessä parlamentaarisessa yhteistyökyvykkyydessä ja myöhemmin yhteistyökyvyn puutteessa. Kuva: Pixabay
Kriisiretoriikka Suomalaisessa poliittisessa keskustelussa kriisiretoriikka on useimmiten talouspainotteista. Suomalainen lamapuhe on sotahistorian ja kansanluonteen vuoksi muista länsimaista poikkeavaa. Puhetta perustellaan mentaliteettihistorialla, jonka vuoksi aiempi tutkimus talouskriiseistä valikoitui 1990-luvun sekä 2008 finanssikriisin aikaiselle talousretoriikalle. Molemmissa talouskriiseissä yhdistyvät sotaretoriikka, välttämättömyyspuhe sekä kollektiivisuutta korostava retoriikka. Näitä retoriikan muotoja on tutkimuksen perusteella löydettävissä myös koronakriisin poliittisessa retoriikassa. Poliittista kriisiretoriikkaa on mielenkiintoista tutkia, sillä parlamentissa vuorovaikutusta ohjaa menneisyyttä tukevat käytänteet ja tavat rakentaa vuorovaikutustilanteet. Parlamentti ja koronakriisi Tutkimuksessa keskitetään parlamentaarisen vuorovaikutuksen tarkastelu koronakriisin aikaiseen poliittiseen vuorovaikutukseen. Pyrkimyksenä on luoda ero koronakriisin ensimmäisen- ja toisen aallon välille retoristen menetelmien avulla. Tutkimuksen tuloksena on, että koronakriisin ensimmäisessä aallossa parlamentti sitoutui poikkeukselliseen yhteistyöhön. Hallituksen ja opposition välinen vuorovaikutus oli lämminhenkistä, joka muuttui koronakriisin edetessä toiseen aaltoon. Toisen korona-aallon aikainen vuorovaikutus edustaa perinteistä parlamentaarista vuorovaikutustapaa, jossa aletaan väittelemään. Tutkimus osoittaa muutoksen ensimmäisen ja toisen aallon välisessä parlamentaarisessa vuorovaikutuksessa. Talous- ja terveyspuhe Tutkimuksessa talous- ja terveyspuhe jakaantuivat ensimmäisen ja toisen korona-aallon välillä. Koronakriisin alkaessa hallitus sekä oppositio sitoutuivat poikkeukselliseen parlamentaariseen yhteystyöhön. Puhe painottui terveyden ja turvallisuuden ensisijaisuuteen. Ensisijaisuudella tarkoitetaan sitä, että terveyttä ja turvallisuutta edistävät poliittiset toimet olivat pääprioriteetti koronakriisin hoidossa. Koronapandemian toisessa aallossa hallitus ja oppositio alkoivat väitellä, eli parlamentin perinteiset tavat ja käytänteet palasivat normaaliin. Koronakriisin toisessa aallossa parlamentaarinen yhteistyö purkaantui, sillä puhe asettui terveyden ja talouden välille. Tutkimuksen mukaan vastakkain asettelu perustui hallitus-oppositio-asetelmalle. Terveys- ja talouspuheen jakaantuminen hallitus-oppositio-asetelmaan osoittaa akuutissa terveyttä uhkaavassa koronakriisissä demokratiaan perustuvan hallintamuodon ylläpitävän jämähtäneitä käytänteitä. Jämähtäneet käytänteet perustuvat vallan tavoitteluun, ylläpitämiseen ja parlamentin yleiseen vuorovaikutustapaan. Eeva Kaitaluoma Lapin yliopisto, Yhteiskuntatieteiden tiedekunta Kirjoitus perustuu politiikkatieteiden pro gradu -tutkielmaan Poliitikkojen ammattikieli koronakriisin keskellä. Tutkimus talous- ja terveyspuheesta parlamentaarisessa vuorovaikutuksessa. Työn ohjaaja: Tapio Nykänen Lähteet: Kiander, Jaakko & Vartia, Pentti (1998) Suuri lama. Suomen 1990-luvun kriisi ja talouspoliittinen keskustelu. Tampere: Tammer-Paino Oy. Palonen, Kari (2012) Parlamentarismi retorisena politiikkana. Jyväskylä: Bookwell Oy. Comments are closed.
|
Yhteisillä tulillaLapin yliopiston yhteiskuntatieteellisen tiedekunnan tutkimusyhteisön blogi. Categories |
Yhteisillä tulilla | Yhteisillä tulilla |