TikTok -sovelluksessa kiersi vuoden 2022 lopussa trendi, jossa ihmiset kertoivat pahimmista sisarustensa aiheuttamista traumoista. Sisarusväkivalta aiheuttaa elinikäiset arvet, mutta siihen ei tästä huolimatta suhtauduta yhtä vakavasti kuin muuhun lähisuhdeväkivaltaan. Haavoittava sisarusväkivalta Lapsuudessa koettu sisarusväkivalta liitetään masennukseen, ahdistukseen ja itsetuhoisuuteen aikuisuudessa [1]. Vakavista ja pitkäaikaisista seurauksista huolimatta väkivaltaa normalisoidaan yhteiskunnassa ja perheissä [2]. Normalisoinnista kertoo myös se, että aihe on erityisesti Suomessa vähän tutkittu. Sisarusväkivallan epäillään olevan yleisin perheessä esiintyvä väkivallan muoto [3], vaikka se on vaikeasti tunnistettavissa. Tunnistettavuutta haastaa normaalin ja epänormaalin rajanveto sisarussuhteissa, joissa konfliktit ovat osa arkea. Väkivallan erottaa konfliktista sen systemaattisuus, kohdistuminen yleensä vain yhteen sisarukseen ja vallankäyttö [4]. Väkivaltaa jaotellaan sisarusväkivaltatutkimuksissa pääsääntöisesti fyysiseen, henkiseen ja seksuaaliseen. Pro gradu -tutkielmassani lähdin tutkimaan sisarusväkivaltaa perhesysteemiteorian kautta, keskittyen arkeen, perheelle annettuihin merkityksiin ja uhrin tulkintaan väkivallan syistä. Sisarusväkivalta perhesysteemissä Sisarusväkivaltaa ilmenee kotona ja perheen arjessa. Se on toistuvaa ja uhrille pelottavaa. Väkivalta vaikuttaa kodin ilmapiiriin ja saa uhrin välttelemään sisarustaan. Väkivalta on lyömistä, potkimista ja tönimistä, mutta myös halveksuntaa, haukkumista ja uhkailua Se voi myös olla toisen seksuaalisten rajojen rikkomista. Väkivallalla tavoitellaan itselleen asioita, kuten toisen tavaroita tai television katseluaikaa. Sillä pyritään hallitsemaan uhria ja saavuttamaan valta-asema. Väkivalta vaikuttaa uhrin käytökseen ja arkisiin toimintoihin. Uhri pyrkii selviämään väkivallasta erilaisin selviytymiskeinoin. Näitä voivat olla omat harrastukset, yökyläily ystävien kanssa tai mummolassa vierailu. Joskus uhrit pyrkivät selviämään sisarusväkivallasta satuttamalla itseään. Lapsella ei ole samoja mahdollisuuksia poistua tilanteesta tai rajata väkivallan tekijää kuin aikuisella on. Usein väkivallantekojen kanssa jäädään täysin yksin. ”Tiedäksä se näkymätön tyttö mikä oli muumeissa… joo mä olin näkymätön tyttö. Paitsi mä olin liian näkyvä siskon mielestä mitä ikinä mä teinkään.” – Haastateltavan sitaatti Sisarusväkivaltaa tapahtuu pääasiallisesti lapsuuden kodissa, minkä vuoksi herää kysymys vanhempien merkityksestä. Vanhemmat reagoivat sisarusväkivaltaan kahdella tavalla: passiivisesti tai aktiivisesti. Vaikuttaisi siltä, että suurin osa vanhemmista reagoi passiivisesti väkivaltaan. Tämä myös selittää, miksi väkivalta saa jatkua niin pitkään. Passiivista reaktiota selitettiin väkivallan vähättelyllä, vanhempien vähäisillä voimavaroilla ja tietämättömyydellä. Vanhempien merkitys oli suuri ja vanhempien reagointi väkivaltaan vaikutti uhrin ja vanhemman väliseen suhteeseen. Osalla vaikutus näkyy vielä nykypäivänäkin. Uhrit kertoivat myös muista sisaruksistaan. Sisaruksilla voi olla tietämättään suuri merkitys uhrien väkivaltakertomuksilla. Joskus sisarus on ollut puolustaja, joskus itsekin uhri. Uhrien ja muiden sisarusten välinen osasysteemi oli vaihteleva verrattaessa vanhempiin, joita kuvattiin jokseenkin samankaltaisesti. ”Isä näki sen koko ajan niin että me ei tultu toimeen, me riideltiin ja että riitaan tarvitaan aina kaksi… Riitaan ei tarvita kahta. Tarvitaan yksi, joka alistaa ja yksi, joka haluaa jäädä henkiin.” – Haastateltavan sitaatti Sisarusväkivallan uhrit selittävät kokemaansa väkivaltaa useilla syillä. Pro gradu -tutkielmassa syiksi nimettiin perheen olosuhteet, tekijän ominaisuudet ja piirteet sekä perhesysteemin ulkopuoliset tekijät. Olosuhteet liittyivät pääasiallisesti perheessä vallitsevaan väkivallan kierteeseen, mutta uhrit puhuivat myös muista vaikeista kodin olosuhteista. Tekijän ominaisuuksia olivat kateellisuus, narsismi ja vihanhallintaongelmat. Perhesysteemin ulkopuolisilla tekijöillä viitataan meso- ja mikrotason tekijöihin. Näitä olivat pornografia ja yhteiskunnalliset asenteet. Väkivallan syyt ovat yleensä vain väkivallan tekijän tiedossa, mutta uhreille oli vuosien saatossa muodostunut omat käsitykset. Kuka kantaa vastuun lapsista? Sisarusväkivalta kohdistuu yhteiskuntamme tärkeimpiin, mutta myös haavoittuvampiin yksilöihin. Vanhemmilla on ensisijainen vastuu taata lapsilleen turvallinen kasvuympäristö [5[. Sosiaalityöllä on velvoite tukea vanhempia kasvatustehtävissä ja suojella lapsia tarpeen vaatiessa. Sisarusväkivaltatutkimuksen lisääntyessä on mahdollista tunnistaa sisarusväkivalta käytännön työskentelyssä ja keksiä käytännön ratkaisuja ongelmaan. Sisarus on parhaimmillaan elinikäinen tuki ja turva. Pahimmillaan sisarus voi jättää uhriin elinikäiset haavat, joiden parantumisessa menee vuosikymmeniä. Nenna Jyläskoski Yhteiskuntatieteiden tiedekunta, Lapin yliopisto Kirjoitus perustuu sosiaalityön pro gradu -tutkielmaan Sisarus, lapsi ja väkivallan uhri – Uhrien sisarusväkivaltakokemukset perhesysteemissä. Tutkielman ohjaajana toimi Tarja Orjasniemi." Lähteet:
Comments are closed.
|
Yhteisillä tulillaLapin yliopiston yhteiskuntatieteellisen tiedekunnan tutkimusyhteisön blogi. Categories |
Yhteisillä tulilla | Yhteisillä tulilla |