Sosiaalityöntekijöiden työhyvinvoinnin heikentyminen ja työvoimapulan kasvu on noussut yhä enenevissä määrin huolenaiheeksi alaan liittyvissä keskusteluissa. Eikä suotta, sosiaalityöhön onkin todettu liittyvän merkittäviä kuormitustekijöitä ja aiempaan verrattuna yhä useampi vastavalmistuneista sosiaalityöntekijöistä pohtii nykyisin alan vaihtoa (Salo ym. 2016, 6; Landgrén 2019, 32). Mutta minkälaisia käsityksiä vielä alalle opiskelevat tuovat ilmi alan työhyvinvoinnista ja voitaisiinko opiskelijoita tukea opiskelujen aikana kohtaamaan paremmin alaan liittyvää kuormitusta? Näihin kysymyksiin lähdin etsimään vastauksia pro gradu -tutkielmassani. Työhyvinvoinnin merkitys ja opiskelijoiden käsityksiä sosiaalityön kuormitus- ja voimavaratekijöistä Työhyvinvointi on merkittävä osa yksilön elämää, joten sen tila ei ole yhdentekevä. Työssään hyvinvoivat ihmiset kokevat työnsä mielekkääksi, sitoutuvat työhönsä ja ovat motivoituneita työtään kohtaan. Työn vaativuuden ja työn voimavarojen väliseen suhteeseen ja tasapainoon tulisikin kiinnittää työelämässä riittävästi huomiota. Työn liialliset ja pitkään jatkuvat korkeat vaatimukset voivat pahimmillaan aiheuttaa työntekijälle haitallista kuormitusta, joka voi johtaa ajan saatossa yksilön terveyteen liittyviin kielteisiin seurauksiin, kuten esimerkiksi haitalliseen stressiin ja työuupumukseen. Työn voimavaroilla taas voidaan merkittävästi ennaltaehkäistä ja vähentää näitä kielteisiä seurauksia, joten kuormituksen ohella huomiota tulisi lisätä myös työn voimavaroihin, joihin on useimmiten jopa helpompi panostaa kuin kuormitustekijöihin. (Rauramo 2020, 5; Hakanen 2011, 38, 50.) Tutkielmani tulosten perusteella sosiaalityön opiskelijoiden käsitysten mukaan sosiaalityön kuormitus- ja voimavaratekijät liittyvät suurimmaksi osaksi työn psykososiaalisiin tekijöihin. Sosiaalityön kuormitus- ja voimavaratekijöiden voitiin tutkimuksen perusteella myös havaita jakautuvan laaja-alaisesti niin työn sisältöön, työn järjestelyihin kuin työn sosiaaliseen toimivuuteenkin liittyviin tekijöihin. Merkittävimmiksi sosiaalityön kuormitustekijöiksi nousivat alan vähäinen arvostus, eettinen kuormitus, suuret työn vaatimukset, tunnekuormitus sekä työoloihin liittyvät ongelmat. Tärkeimmiksi alan voimavaratekijöiksi taas nousivat työn merkityksellisyys, työn vuorovaikutteisuus sekä työ itsessään. Opiskelijoiden käsitykset alan kuormitus- ja voimavaratekijöistä eivät juurikaan poikenneet aiemmista aiheeseen liittyvistä tutkimustuloksista. Huolestuttavaa onkin se, että vaikka alan kuormittuneisuus ja siihen liittyvät tekijät siis tunnistetaan ja tunnustetaan, ovat keinot kuormituksen vähentämiseksi ja voimavarojen lisäämiseksi edelleen riittämättömiä, mikä ilmenee muun muassa alaa haastavana työvoimapulana ja sosiaalityöntekijöiden suurena vaihtuvuutena. Koulutuksen avulla lisää valmiutta kohdata sosiaalityön kuormitustekijöitä Koska sosiaalityöntekijöiden kuormittuneisuuden taustalla voidaan nähdä vaikuttavan omalta osaltaan niin yhteiskunnalliset kuin organisatorisetkin tekijät, joihin voi olla hankala puuttua lyhyellä aikavälillä, halusin tutkielmassani nostaa esiin sosiaalityön koulutuksen merkitystä ja mahdollisuutta tulevien sosiaalityön asiantuntijoiden työhyvinvoinnin tukemisessa. Tutkielmassani useimmat opiskelijat toivat ilmi kokemuksiaan siitä, ettei alan työhyvinvoinnista juurikaan keskustella rakentavasti opintojen aikana, eikä koulutus tarjoa keinoja tai välineitä kohdata alan kuormitustekijöitä, vaan vastuu tästä jää pitkälti opiskelijoille itselleen työelämässä opeteltavaksi. Pohdinkin tutkimustulosten pohjalta, olisiko alan koulutukseen syytä lisätä esimerkiksi tunnetaitoihin ja itsereflektioon liittyvää opetusta, jotta työelämässä vastaantulevaa tunteidenkirjoa olisi helpompi käsitellä ja opiskelijat olisivat valmistautuneet tämäntapaiseen kuormitukseen aiempaa tehokkaammin? Pohdin tutkielman pohjalta myös sitä, tulisiko alan koulutuksen ja käytännön työn välistä suhdetta ja yhteistyötä tehostaa jollakin tavalla vastaamaan entistä paremmin sosiaalityölle osoitettujen vaatimusten lisääntymiseen ja tätä kautta lisätä vielä alalle opiskelevien kykyä kohdata alan kuormitustekijöitä entistä vahvemmin. Ehkä näillä tekijöillä voitaisiin ainakin osaltaan tukea vastavalmistuneiden siirtymistä työelämään ja sitouttaa tuoreita alan ammattilaisia yhteiskunnallisesti merkittäviin työtehtäviin sosiaalityön kentällä entistä menestyksekkäämmin. Toisaalta, vaikka alan koulutukseen sisällytettäisiin minkälaisia uusia opintokokonaisuuksia tahansa, on koulutuskin vain yksi osatekijä, jonka avulla sosiaalityön kuormittuneisuuteen voidaan tosiasiallisesti puuttua. Tämän lisäksi tarvitaan myös aidosti vaikuttavampia organisatorisia ja yhteiskunnallisia muutoksia. Sosiaalityön vetovoimaisuuden, työntekijöiden hyvinvoinnin ja asiakkaiden oikeuksien puolesta alan työhyvinvointiin tulisi viimeistään nyt tarttua ja panostaa toden teolla. Sosiaalityöntekijöiden heikko saatavuus alan avoimiin työpaikkoihin ja työntekijöiden vaihtuvuus on hälyyttävä merkki alan huonovointisuuden lisääntymisestä ja alan vetovoimaisuuden vähenemisestä. Anna Salminen Lapin yliopisto, yhteiskuntatieteiden tiedekunta Kirjoitus perustuu sosiaalityön pro gradu -tutkielmaan ”Sosiaalityön opiskelijoiden käsityksiä alan kuormitus- ja voimavaratekijöistä sekä kokemuksia alan kuormittuneisuuden huomioimisesta koulutuksessa”. Lähteet:
Hakanen, Jari 2011: Työn imu. Työterveyslaitos. Helsinki. https://www.julkari.fi/bitstream/handle/10024/136798/9789522618276-TTL_tyonimu.pdf?sequence=1&isAllowed=y. Landgrén, Saana 2019: Vastavalmistuneiden urapolut 2019. Vuosina 2017–2018 valmistuneiden Talentian jäsenten sijoittuminen työelämään. Talentia. https://talentia.e-julkaisu.com/2019/vastavalmistuneiden-urapolut/#page=1. Rauramo, Päivi 2020: Työsuojelu ja työhyvinvointi asiantuntija- ja toimistotyössä. Työturvallisuuskeskus.https://ttk.fi/oppaat_ja_ohjeet/ladattavat_julkaisut/tyosuojelu_ja_tyohyvinvointi_asiantuntija-_ja_toimistotyossa#600ddd55. Salo, Paula & Rantonen, Otso & Aalto, Ville & Oksanen, Tuula & Vahtera, Jussi & Junnonen, Sanna-Riitta & Baldschun, Andreas & Väisänen, Raija & Mönkkönen, Kaarina & Hämäläinen, Juha 2016: Sosiaalityöntekijöiden hyvinvointi. Sosiaalityön kuormittavuus, voimavaratekijät ja sosiaalityöntekijöiden mielenterveys. Työterveyslaitos. Helsinki. https://www.julkari.fi/handle/10024/131353. Comments are closed.
|
Yhteisillä tulillaLapin yliopiston yhteiskuntatieteellisen tiedekunnan tutkimusyhteisön blogi. Categories |
Yhteisillä tulilla | Yhteisillä tulilla |