Mielipidekirjoitukset tuottavat ja rakentavat omalta osaltaan sosiaalista todellisuutta vaikuttamalla tietoomme, uskomuksiimme, arvoihimme, sosiaalisiin suhteisiimme ja identiteetteihimme (1). Mielipidekirjoitukset välittävät meille tietynlaisia tulkintakehyksiä, jotka ohjaavat ymmärtämään ja havainnoimaan todellisuutta tietystä näkökulmasta käsin ja rakentavat toimijoille tietynlaisia subjektiasemia sekä vakuuttavat ja suostuttelevat meitä tavoittelemiensa päämäärien taakse (2). Pro gradu -tutkielmassani halusin selvittää sosiaalityöntekijöiden Helsingin Sanomiin kirjoittamissa lastensuojelua käsittelevissä mielipidekirjoituksissa ilmeneviä subjektiasemia ja subjektiasemien välisiä suhteita. Subjektiasema tarkoitti tutkimuksessani viitekehystä, jonka mukaan ihmisen identiteetti muotoutuu, valikoituu ja neuvotellaan tilannekohtaisesti kussakin vuorovaikutuksellisessa suhteessa ja/tai tilanteessa yhä uudelleen (3). Tutkimukseni tulokset osoittivat toimijoiden subjektiasemien jakautuvan neljään toimija-asemaan: julkisen vallan, asiantuntijatiedon, sosiaalityön ja sosiaalityön asiakkaiden, lasten ja vanhempien, subjektiasemaan. Sosiaalityö ja julkinen valta Mielipidekirjoituksissa julkinen valta (lainsäädäntö, poliittiset päättäjät, kuntien/kaupunkien johtavat viranhaltijat) oli hyvin vahva, jopa omavaltainen, toimija rajoittaen ja mahdollistaen sekä sosiaalityön että asiakkaiden toimijuutta. Julkisen vallan subjektiasema heijastui kaikkien muiden toimijoiden subjektiasemaan: se pystyi päätöksillään ohjaamaan kokonaisvaltaisesti muita toimijoita. Sosiaalityön subjektiasema asettui siis suhteessa julkisen vallan määräysvaltaan ja tätä kautta lastensuojelun toimintaympäristössä ja toimintakäytännöissä mahdollistuviin ja rajoittuviin tekijöihin. Sosiaalityön subjektiasema kuvastui pakkona toimia rakenteiden puristuksessa. Sen subjektiasema näyttäytyi sosiaalityön oman ammattietiikan ja markkinaorientoituneen logiikan välisenä toimijuutena: sosiaalityö paini moraalisessa ja eettisessä ristiriidassa asiakkaiden ja rakenteiden välissä. Kuitenkin julkisen vallan ohjaus- ja määräysvaltaan myös luotettiin. Se pystyi takaamaan ja mahdollistamaan laadukkaan ja korkeatasoisen lastensuojelun sosiaalityön kehystämällä ja linjaamalla lastensuojelupalveluja ja sen toimintakäytäntöjä. Sosiaalityö ja asiantuntijatieto Asiantuntijatietoa (tiede/tieto, kuten erilaiset tutkimukset, projektit tai tilastot) hyödynnettiin laajasti mielipidekirjoituksissa toimijoiden subjektiaseman ja/tai toiminnan perusteena/perustana. Asiantuntijatieto toimi hyvinkin erilaisten päämäärien oikeutuksena, sitä hyödynnettiin omien tavoitteiden ja toimija-aseman vahvistamiseksi/osoittamiseksi. Asiantuntijatietoon viitattiin niin argumentoitaessa lastensuojelun asiakkaiden tilanteista ja tarpeista, kuten osoittamaan lasten hyvinvoinnin uhkatekijöitä, kerrottaessa lastensuojelupalvelujen tilanteesta, kuten lastensuojelun asiakasmääristä, kuin vaadittaessa julkista valtaa käyttämään tietoa/tiedettä päätöksentekonsa tukena. Sosiaalityö ja asiakkaat Asiakkaiden subjektiasema oli varsin heikko. Asiakkaista, niin lapsista kuin aikuisista, tehtiin erilaisia luokituksia ja kategorioita, joiden pohjalta varsinaiset päämäärät asetettiin, pantiin täytäntöön ja voitiin saavuttaa. Mielipidekirjoituksissa asiakkaiden toimijuudelle annettiin vain vähän tilaa, he eivät olleet itsenäisiä tietäviä, taitavia ja tasavertaisia toimijoita sosiaalityön rinnalla. Asiakkaiden toimija-asema kytkeytyi sosiaalityöhön: kun asiakkaat saivat sosiaalityön tukea, apua ja ohjausta, heidän mahdollisuutensa toimia ja osaamisensa kasvoivat merkittävästi. Mielipidekirjoituksissa sosiaalityön subjektiasema näyttäytyi pyrkimyksenä kontrolloida vanhempia ja puolustaa lasten etua. Tosin lasten etu asettui suhteessa sosiaalityön päämääriin, ei niinkään suhteessa lapsien omiin päämääriin tai tarpeisiin. Sosiaalityö toteutti vahvasti viranomaisstatukseen, kontrolliin ja tukeen, perustuvaa toimijuutta. Sosiaalityön subjektiasema näyttäytyi asemana, jolla oli tietoa asiakkaiden tarpeista ja elämismaailmasta sekä siitä, kuinka asiakkaita voitiin auttaa, tukea ja ohjata sosiaalityön keinoin. Sosiaalityö Sosiaalityön subjektiasema rakentui suhteessa muihin toimijoihin. Sen subjektiasema kytkeytyi julkisen vallan, tiedon/tieteen ja asiakkaiden subjektiasemiin. Sosiaalityö vaati rinnalleen asiantuntijoiden verkoston, joka koostui julkisesta vallasta ja asiantuntijatiedosta (tieteestä/tiedosta). Se ei pystynyt toimimaan itsenäisesti, yksin, ilman näiden tukea. Asiakkaat olivat puolestaan sosiaalityön toimenpiteiden kohteena. Mielipidekirjoituksissa pyrittiin vahvistamaan sosiaalityön subjektiasemaa yhteiskunnallisena toimijana/viranomaisena. Suhteessa julkiseen valtaan pyrittiin osoittamaan, että lastensuojelutyötä tekevät sosiaalityöntekijät ovat ammattilaisia ja että sosiaalityö pystyisi toteuttamaan perustehtäväänsä laadukkaasti, tarkoituksenmukaisesti ja oikea-aikaisesti osaavien ja pätevien sosiaalityöntekijöiden toimesta, mikäli vain julkinen valta takaisi, mahdollistaisi ja järjestäisi tämän (oikeilla päätöksillä ja resursseilla). Tässä asiantuntijatietoa käytettiin osoittamassa sosiaalityön tilanteita ja tarpeita, kuten tietynlaisten päätösten tai käytäntöjen toteuttamisen välttämättömyyttä lastensuojelutyön sujuvoittamiseksi. Suhteessa asiakkaisiin mielipidekirjoituksissa kerrottiin sosiaalipalveluiden työskentelyn perustuvan sosiaalialan ammattilaisten asiantuntemukselle. Mielipidekirjoituksissa tuotiin myös esiin, että sosiaalityön työskentelyn lähtökohtana on nimenomaan asiakas- ja lapsikeskeisyys. Asiakastyön laatu kuitenkin myös huolestutti, erityisesti lapsikeskeisyyden ja lasten edun unohtuminen/sivuuttaminen. Mielipidekirjoituksissa vaadittiinkin, että sosiaalipalvelujen tulisi kautta linjan pyrkiä edelleen vahvistamaan asiakas- ja lapsikeskeistä työotettaan ja että sosiaalityöntekijöiden asiantuntemusta, tietämistä ja taitamista, tulisi vahvistaa. Tässä asiantuntijatietoa käytettiin oikeutuksena sosiaalityön asiantuntemuksen vahvistamiseksi, esimerkiksi perus- ja täydennyskoulutusten toteuttamista ja tarvetta perusteltiin sillä, että niiden kautta pystyttiin tukemaan sosiaalityöntekijöiden ymmärrystä erilaisista asiakas- ja lapsikeskeisistä työskentelymenetelmistä. Lyhyenä yhteenvetona voidaan todeta, että mielipidekirjoituksissa sosiaalityö ja muut toimijat asemoitiin hyvinkin erilaisiin suhteisiin. Julkisen vallan suhde oli valtasuhde, johon kaikki muut toimijat alistuivat. Sosiaalityön subjektiasema asiakkaisiin nähden oli asiantuntijasuhde, jossa sosiaalityöntekijä oli tietävä ja asiakas tietämätön. Asiantuntijatieto toimi perusteena/perustana muiden toimijoiden päämäärille. Asiakkaan subjektiasema oli puolestaan heikko. Jenni Kaisto, Lapin yliopisto Perustuu pro gradu -tutkielmaan: Semioottinen analyysi sosiaalityöntekijöiden Helsingin Sanomiin kirjoittamista lastensuojelua käsittelevistä mielipidekirjoituksista vuosina 2008–2015, 2017 Lähteet 1 Fairclough, Norman 2002: Miten media puhuu. Vastapaino. Tampere. 2 Törrönen, Jukka 1997: Intohimoinen teksti – pysäytetty kertomus suostuttelun makrorakenteena. Teoksessa: Sulkunen, Pekka & Törrönen, Jukka (toim.): Semioottisen sosiologian näkökulmia. Gaudeamus. Helsinki, 221–247. 3 Törrönen, Jukka 2000: Subjektiaseman käsite empiirisessä sosiaalitutkimuksessa. Sosiologia 37(3), 243–255.
Comments are closed.
|
Yhteisillä tulillaLapin yliopiston yhteiskuntatieteellisen tiedekunnan tutkimusyhteisön blogi. Categories |
Yhteisillä tulilla | Yhteisillä tulilla |