Sipilän hallituksen esitykset maakunta- ja sote-uudistuksesta2000-luvun alusta alkaen sote-palvelujen uudistaminen on ollut suomalaisen politiikan kuuma peruna. Hankkeessa ei ole kuitenkaan tähän mennessä onnistuttu. Viimeksi sote-rakenneuudistuksessa epäonnistui pääministeri Juha Sipilän hallitus, jonka esityksiä sote- ja maakuntauudistuksesta käytin pro gradu -tutkielmani aineistona. Sipilän hallituksen uudistuksessa kaikkien sote-palvelujen järjestämisvastuu olisi siirretty uuden julkisen hallinnon tason, maakuntien, vastuulle. Myös sote-palvelujen tuottamisen tapa olisi uudistettu esitetyn valinnanvapausmallin kautta. Maakuntien tehtävänä olisi ollut vastata siitä, että sote-palvelut järjestetään, mutta palvelujen tuottaminen olisi vapautettu myös yksityiselle ja kolmannelle sektorille. Kyseisten rakenteellisten uudistusten avulla Sipilän hallitus pyrki turvaamaan sote-palveluiden yhdenvertaisen toteutumisen tulevaisuuden Suomessa sekä kuromaan julkisen talouden kestävyysvajetta kolmella miljardilla eurolla. Hallinnan ja vallankäytön muotoutumisen tarkastelu
Tutkin pro gradu -tutkielmassani sitä, miten hallinta ja vallankäyttö muotoutuivat Sipilän hallituksen maakunta- ja sote-uudistuksessa. Tutkielmani valtakäsitys perustuu Michel Foucault’n määrittelyyn vallasta toimintana. Se on läsnä ihmisten välisessä vuorovaikutuksessa silloin, kun vallankäytön kohde voisi toimia toisin. Tavoitteenani oli tutkia sitä, keiden välillä ja miten valta muotoutuu Sipilän hallituksen esityksissä sote- ja maakuntauudistuksessa. Tähän tavoitteeseen pyrin vastaamaan Foucault’n vallan teorisoinneista alkunsa saaneen hallinnan analytiikan teorian avulla, joka pyrkii pelkistetysti vastaamaan kysymykseen: miten meitä hallitaan? Hallinnan analytiikan käsitteistön avulla Sipilän hallituksen esityksistä oli mahdollista havaita ominaisuuksia, joita määriteltiin julkishallinnon eri instituutioille eli kunnille, maakunnille sekä valtiolle. Kunnat nähtiin haavoittuvaisina, sillä ne eivät pystyisi vastaamaan väestön ikääntymisen, sote-palvelujen lisääntyneen palveluntarpeen sekä julkisen talouden haasteisiin. Tähän julkishallinnon haavoittuvaisuuteen pyrittiin sopeutumaan uudistuksessa perustettavaksi esitettyjen maakuntien kautta. Koska maakunnat ovat väkimäärältään kuntia suurempia, pystyisivät ne reagoimaan tehokkaammin sote-palvelujen yhdenvertaista järjestämistä uhkaaviin haasteisiin. Maakuntien kykyä sopeutua julkisen sektorin haasteisiin olisi lisätty myös esitetyn valinnanvapausmallin kautta, joka olisi lisännyt kilpailua sote-palvelujen tuottajien kesken. Kun hallituksen esityksen mukaisessa mallissa kilpailua ei olisi voitu käydä palvelujen hinnoittelun kautta (palveluhinnasto olisi ollut kaikille sama), olisi kilpailu kehittänyt myös palveluiden laatua. Julkisen hallinnon kykyä mukautua väestön ikääntymiseen ja julkisen talouden kehitykseen olisi vahvistettu myös valtionhallinnon roolin merkittävällä kasvattamisella. Valtio olisi vastannut esimerkiksi maakuntien rahoituksen määrittelemisestä sekä eri ministeriöiden ohjausvaltaa olisi lisätty suhteessa maakuntiin. Tämän nähtiin edistävän palvelujen järjestämisen kustannustehokkuutta. Julkishallinnon tuloksellisuuden ja tehokkuuden kasvattaminen = valtiovallan kasvattaminen? Sipilän hallituksen maakunta- ja sote-uudistus voidaan osaltaan liittää siihen uusliberalistiseen yhteiskunnalliseen kehitykseen, jossa elämän eri osa-alueita pyritään arvottamaan taloudellisten mittareiden ja vertailun kautta. Tämä kehitys yhteismitallistaa elämäämme niin, että elämisen arvo voidaan määritellä markkinoilla käytävän kilpailun kautta. Tämän lisäksi Sipilän hallituksen sote-uudistusesitys voidaan liittää osaksi suomalaisen julkisen sektorin uudistusten kehitystä, jonka tavoitteina on esitetty julkisen sektorin koon pienentäminen ja toiminnan tehostaminen. Uudistushankkeiden vaikutuksena ei kuitenkaan ole ollut vain toiminnan tehostaminen ja julkisen sektorin pienentäminen, vaan vallan ja julkisten resurssien keskittäminen aiemmin hajautetulta julkiselta sektorilta valtionhallinnon alle. Resurssien keskittämisen kautta julkisia resursseja on sitten siirretty aiemmilta painopistealueilta esimerkiksi elektroniikkateollisuuden ja riskirahoituksen piiriin. Uusliberaalista retoriikasta huolimatta julkista sektoria ei ole pyritty ajamaan alas, vaan resursseja on keskitetty valtiolle ja siten ohjattu uusille aloille. Aiheesta voi lukea lisää esimerkiksi Ville Yliaskan väitöskirjasta Tehokkuuden toiveuni (2014). Sipilän hallituksen esitykset maakunta- ja sote-uudistuksesta olivat yritys turvata sote-palveluiden järjestäminen tulevaisuudessa. Ne olivat kuitenkin myös yritys edistää sote-palvelujen arvottamista taloudellisten mittareiden perusteella, kaventaa julkista sektoria ja alueellista itsehallintoa sekä lisätä valtionhallinnon valtaa. Esitykset voidaan myös nähdä osana kehitystä, jossa hyvinvointivaltion tehtävien järjestämiseen käytettyjä resursseja uudelleenohjataan uusille aloille kustannustehokkuuden ja julkisen sektorin kaventamisen väittämiä hyödyntäen. Juuso Kataja Lapin yliopisto, Yhteiskuntatieteiden tiedekunta Teksti perustuu valtio-opin pro gradu -tutkielmaan Hallinta maakunta- ja sote-uudistuksessa: Hallinnan analytiikan tutkimus pääministeri Juha Sipilän hallituksen esityksistä maakunta- ja sote-uudistuksesta. Työn ohjasi Tapio Nykänen. Comments are closed.
|
Yhteisillä tulillaLapin yliopiston yhteiskuntatieteellisen tiedekunnan tutkimusyhteisön blogi. Categories |
Yhteisillä tulilla | Yhteisillä tulilla |