Tutkielmani osoitti Euroopan keskuspankin olevan poliittisesti vahva toimija euroalueella, jonka ymmärtäminen ainoastaan hintavakaudesta huolehtivana instituutiona on harhaanjohtava. EKP:n toiminta näyttäytyi poliittisen hallinnan strategiana, jota toteutettiin vaihtoehdottomuuspuheen avulla. Pro-gradu -tutkielmani aihe oli, miten yhteisvaluutta euro depolitisoitui eurokriisin aikana? Depolitisaatio on poliittisen hallinnan strategia, jonka avulla voidaan edistää erilaisia vaihtoehdottomuuksia yhteiskunnassa. Tutkielmani tarkoitus oli selvittää tarkemmin, miten Euroopan keskuspankki on onnistunut rakentamaan euron ympärille vaihtoehdottomuuden ilmapiirin. Aineistoni muodostui Mario Draghin virallisista puheista vuosina 2011–2013. Mario Draghin puheet valikoituivat aineistoksi, sillä EKP:n pääjohtajana hän on edustanut keskeistä eurooppalaista instituutiota. Häneen on myös liitetty kertomus euron pelastajasta. Aineiston analyysin toteutin diskurssianalyysin keinoin, jonka avulla voidaan tutkia kielenkäyttöä ja sen merkityksiä. Vaihtoehdoton ja peruuttamaton euro Tutkielmani osoitti Euroopan keskuspankin olevan poliittisesti vahva toimija euroalueella, jonka ymmärtäminen ainoastaan hintavakaudesta huolehtivana instituutiona on harhaanjohtava. EKP:n toiminta näyttäytyi poliittisen hallinnan strategiana, jota toteutettiin vaihtoehdottomuuspuheen avulla. And so we view this, and I do not think we are unbiased observers, we think the euro is irreversible. And it’s not an empty word now, because I preceded saying exactly what actions have been made, are being made to make it irreversible. (Draghi 2012) Politiikan konfliktiperspektiivin mukaan politiikkaan kuuluvat erimielisyydet ja konfliktit (Schmitt 2015; Mouffe 2005). Mario Draghin puheessa eurosta luotiin kuva vaihtoehdottomana poliittisena projektina, jonka tulevaisuudesta ei euroalueen kansalaisten tai sijoittajien tulisi olla huolissaan. Yhteisvaluutta-alueet ovat olleet historiallisesti väliaikaisia liittoja, jotka ovat tulleet ja menneet. Siksi eurooppalaista taloudellista yhdentymistä ei tulisi nähdä euroon sitoutuneena ja yksisuuntaisena prosessina, vaan politiikalle avoimena ja luottamusta lisäävänä vuorovaikutuksena. Suojeleva Euroopan keskuspankki Eurokriisin aikana Euroopan keskuspankki tukahdutti poliittisen kiistan yhteisvaluutan ympäriltä, jonka tarkoituksena on ollut vakauttaa euro, mutta myös suojella euroaluetta politiikan aiheuttamilta riskeiltä. Mario Draghin puheissa korostuivat näkemykset, jotka katsoivat Euroopan keskuspankin tarvitsevan uutta sääntelyvaltaa, jonka avulla Euroopan talous- ja rahaliittoa voidaan suojella poliittisilta virheiltä. Draghin mukaan yksittäisten jäsenmaiden poliitikot, eivät voi aiheuttaa koko eurojärjestelmää uhkaavia riskejä. Tutkielmani mukaan nämä puheet jatkavat ordoliberaaleja perinteitä, joiden mukaan eurooppalaista taloudellista yhdentymistä on perinteisesti rakennettu. (Miettinen 2021). Ordoliberalismille onkin ollut ominaista epäluottamus ja pelko massademokratian aiheuttamia riskejä kohtaan. Mario Draghia onkin pidetty euron pelastajana. Katsoakseni Euroopan keskuspankki ei ole pelastanut vain euroa, vaan myös turvannut ordoliberaalien perinteiden jatkumisen. Tämä osoittaa EKP:n olevan vahva poliittinen toimija, jolla on kyky tehdä erottelu politiikan ja talouden välille. Demokratian ja luottamukseen perustuvan yhdentymisen näkökulmasta, ei talous tarvitse suojelijaa vaan politiikka ja kansalaisten mahdollisuus esittää vaihtoehtoja. Eurokriisin poliittinen perintö Eurokriisin jälkeen yhteisvaluutan asema on ollut vakaa, eikä kriittistä keskustelua euron tulevaisuudesta ole käyty. Euron ympärille on muodostunut poliittinen tyhjiö, vaikka euroalueen taloudellinen kehitys on ollut heikkoa ja hintavakaustavoite (noin 2 % inflaatio) on epäonnistunut. Eurosta on tullut itsestäänselvyys, jonka kritisoiminen on jäänyt lähinnä oikeistopopulistien tehtäväksi. David Owenin (2002) näkökulman vankeuden -käsitteen mukaan vaihtoehdottomuudet voivat kertoa näennäisestä konsensuksesta, jossa jollekin asialla ei kyetä kuvittelemaan vaihtoehtoja. Euro on poliittinen projekti, joten sitä ei tulisi pitää vaihtoehdottomana, vaan kiistainalaisena liittona. Erimielisyyksiä ja konflikteja ei tulisikaan nähdä Eurooppaa hajottavana, vaan vahvistavana tekijänä, jotka rakentavat demokraattisempaa, kestävämpää ja parempaa eurooppalaista yhteistyötä. Euron kanssa tai ilman. Joonas Huhtaniemi Lapin yliopisto, Yhteiskuntatieteiden tiedekunta Kirjoitus perustuu valtio-opin pro-gradu -tutkielmaan SUPER(POLIITTINEN) MARIO JA VAIHTOEHDOTON EURO: Miten yhteisvaluutta euro depolitisoitui eurokriisin aikana? Tutkielman ohjasi Aini Linjakumpu. Lähteet Draghi, Mario (2012) https://www.ecb.europa.eu/press/key/date/2012/html/sp120726.en.html Miettinen, Timo (2021) Eurooppa - poliittisen yhteisön historia. Helsinki: Teos. Mouffe, Chantal (2005) On the Political. Lontoo: Routledge. Owen, David (2002) Criticism and captivity: On genealogy and critical theory. European Journal of Philosophy 10:2, 216–230. Schmitt, Carl (2015) Poliittisen käsite. Tampere. Tutkijaliitto. Comments are closed.
|
Yhteisillä tulillaLapin yliopiston yhteiskuntatieteellisen tiedekunnan tutkimusyhteisön blogi. Categories |
Yhteisillä tulilla | Yhteisillä tulilla |