Fyysisen vamman tai pitkäaikaissairauden kanssa elävän nuoren aikuisen oikeus omannäköiseenelämään edellyttää mahdollisuutta olla oman elämänsä aktiivinen toimija. Kuva: Tim Mossholde / Unsplash Mikä ihmeen toimijuus? Toimijuus on käsitteenä moniulotteinen, eikä sille ole olemassa yksiselitteistä määritelmää. Tiivistettynä yksilön toimijuus voidaan ymmärtää tilanteena, jossa yksilöllä itsellään on mahdollisuuksia valintojen tekemiseen, toimimiseen sekä tilanteiden merkityksellistämiseen [1]. Toimijuus muotoutuu monella eri tasolla. Toimijuuden tunnosta puhuttaessa tarkoitetaan ihmisen omaa kokemusta mahdollisuuksistaan tehdä päätöksiä ja toteuttaa niitä [2]. Toimijuus voi muotoutua myös suhteessa muihin ihmisiin tai laajemmin yhteiskuntaan ja sen rakenteisiin. Esimerkiksi läheiset ihmiset voivat omalla toiminnallaan vaikuttaa paitsi yksilön mahdollisuuksiin myös halukkuuteen tehdä erilaisia ratkaisuja elämässään [3]. Pro gradu -tutkielmani porautui toimijuuden tarkasteluun. Tutkielmani keskiössä olivat 11 fyysisesti vammaisen ja pitkäaikaissairaan nuoren aikuisen haastattelut. Tavoitteenani oli paikantaa haastatteluista tekijöitä, jotka olivat joko mahdollistaneet ja edistäneet tai vaihtoehtoisesti rajoittaneet nuorten aikuisten toimijuutta. Monet polut nuoruudesta aikuisuuteen Koulutus, työelämä ja muutto lapsuudenkodista omaan asuntoon mielletään yleisesti itsenäistyminen virstanpylväiksi. Fyysisesti vammaisten tai pitkäaikaissairaiden nuorten aikuisten kohdalla itsenäistymiseen voivat kuitenkin vaikuttaa omien henkilökohtaisten tavoitteiden ja toiveiden lisäksi myös ympäröivän yhteiskunnan asenteet sekä erilaiset rakenteelliset tekijät. Minuus ja ne muut Tutkielman haastatteluaineistossa nuorten aikuisten toimijuus rakentui suhteessa fyysiseen vammaan tai pitkäaikaissairauteen, mutta myös osana ihmissuhteita. Vamman tai pitkäaikaissairauden kuvattiin vaikuttaneen eri tavoin mahdollisuuksiin toimia ja tehdä itsenäisiä valintoja. Toisaalta vamma tai sairaus nähtiin myös osana itseä, jolloin se oli muotoutunut osaksi toimijuutta. Myös muiden ihmisten merkitys toimijuudelle rakentui pääasiallisesti mahdollistavana. Tärkeänä pidettiin sitä, että ihmissuhteissa muut ihmiset eivät nähneet vammaa tai sairautta rajoitteena tai esteenä. Koulutus, työelämä ja palvelut suhteessa toimijuuteen Koulutus ja työelämä nähtiin ennen kaikkea toimijuuden mahdollistajina. Niiden suhteen haluttiin tehdä omanlaisia valintoja ja ratkaisuja, eli olla aktiivisia toimijoita. Haasteena tälle näyttäytyivät kuitenkin paikoin erilaiset esteet kuten vamma tai sairaus itsessään, mutta myös työnantajien ennakkoluuloiset asenteet. Palveluiden suhteen keskiöön nousivat kuulluksi tuleminen ja aito kohtaaminen. Palvelut vahvistivat toimijuutta erityisesti silloin, kun ne vastasivat aidosti yksilön tarpeeseen. Asenteet esteenä ja mahdollisuutena Osana fyysisesti vammaisten ja pitkäaikaissairaiden nuorten aikuisten toimijuuden rakentumista nousivat esiin vallitsevat asenteet vammaisia ja pitkäaikaissairaita ihmisiä kohtaan. Nämä asenteet paikantuivat yksittäisistä kohtaamisista aina rakenteelliselle tasolle saakka. Jotta fyysisen vamman tai pitkäaikaissairauden kanssa elävän nuoren aikuisen mahdollisuus tehdä erilaisia, omaan elämään vaikuttavia valintoja ja ratkaisuja mahdollistuu, vaaditaan koko yhteiskunnan läpäisevää muutosta. Vain siten vallitsevat rajoitteet rikkova muutos mahdollistuu. Katja Tiainen Yhteiskuntatieteiden tiedekunta, Lapin yliopisto Kirjoitus perustuu sosiaalityön pro gradu -tutkielmaan Toimijuuden rakentuminen fyysisesti vammaisten ja pitkäaikaissairaiden nuorten aikuisten elämässä. Tutkielman ohjaajana toimi Liisa Hokkanen. Lähteet [1] Ronkainen, Suvi (2008) Kenen ongelma väkivalta on? Suomalainen hyvinvointivaltio ja väkivallan toimijuus. Yhteiskuntapolitiikka 73(4), 388–401. [2] Gordon, Tuula (2005) Toimijuuden käsitteen dilemmoja. Teoksessa Meurman-Solin, Anneli & Pyysiäinen, Ilkka (toim.): Ihmistieteet tänään. Helsinki: Gaudeamus, 114–130. [3] Ahponen, Helena (2008) Vaikeavammaisen nuoren aikuistuminen. Yksilöllinen ja erilainen elämänkulku. Sosiaali- ja terveysturvan tutkimuksia 94. Helsinki: Kela. [4] Niemi, Anna-Maija (2022) Erityisen tuen tarpeen merkitys nuorten aikuisten koulutuselämänkulun kerronnassa. Oppimisen ja oppimisvaikeuksien erityislehti 32(E), 50–70. [5] Teittinen, Antti (2015) Miksi vammaiset ihmiset syrjäytyvät työelämästä? Rakenteellinen näkökulma. Teoksessa Kivirauma, Joel (toim.): Vammaisten elämä ja elämäkerta: tulkintoja vammaisuudesta 1900-luvun Suomessa. Helsinki: Kynnys ry, 75–100. Comments are closed.
|
Yhteisillä tulillaLapin yliopiston yhteiskuntatieteellisen tiedekunnan tutkimusyhteisön blogi. Categories |
Yhteisillä tulilla | Yhteisillä tulilla |