Kun valvova viranomainen havaitsee lastensuojelun toiminnassa huomautettavaa liittyen dokumentointiin, sisältää toiminta usein vaikeuksia useammalla dokumentointiin tai muuhun lastensuojelutyöhön liittyvällä osa-alueella. Tämän havainnon tein pro gradu –tutkielmassani. Dokumentointiin liittyvät puutteet koskivat asiakirjojen laatimisen lainmukaisuutta. Lainsäädännön läsnäolo on lastensuojelun dokumentoinnissa vahva ja kirjaamisesta on säädetty laissa. Tarkastelin tutkimuksessani erääseen aluehallintovirastoon tehtyjen lastensuojelua koskevien kantelujen päätösasiakirjoja.
Lastensuojelua koskevat kantelut Julkista hallintotehtävää hoitavan lainvastaisesta menettelystä tai velvollisuuden täyttämättä jättämisestä on asiakkaan lisäksi kenellä tahansa ulkopuolisellakin, kuten läheisellä tai yhteistyökumppanilla, mahdollisuus tehdä hallintokantelu toimintaa valvovalle viranomaiselle. Valvova viranomainen tarkastelee ja ottaa kantaa siihen, onko kantelun kohteena oleva toiminta noudattanut lakia, hyvän hallinnon vaatimuksia tai onko muutoin menettely ollut asianmukaista. Tutkimukseni mukaan aluehallintoviranomaisen ratkaisuissa korostuu juridiikan noudattamisen näkökulma. Päädyin tutkimaan dokumentaatioon liittyviä kanteluratkaisuja, koska suorittaessani syventävien opintojen käytännönopetusjaksoa aluehallintovirastossa syksyllä 2020 havaitsin, että dokumentointiin liittyvät puutteet näyttäytyvät suurimpana haasteena aluehallintoviraston arvioidessa lastensuojeluviranomaisten toiminnan asianmukaisuutta ja lainmukaisuutta. Dokumentointi Useimmiten dokumentoinnin puutteet nostaa esiin aluehallintovirasto kanteluselvitystensä perusteella tekemissään ratkaisuissa. Asiakkailla dokumentointi ei sitä vastoin ole kanteluiden perusteella se asia, johon he ovat tyytymättömiä. Kanteluratkaisujen perusteella useimmiten huomautettavaa on lastensuojelun asiakaskertomusten, päätösten ja asiakassuunnitelmien asianmukaisuudessa. Mainitut dokumentit voivat puuttua kokonaan tai olla puutteellisia. Huomattavan paljon ongelmia näyttää olevan siinä, että sijoitetun lapsen ja hänen läheistensä yhteydenpitoa on rajoitettu tekemättä perusteltua ja valituskelpoista päätöstä. Tällöin lastensuojelun prosessi ei ole asiakasasiakirjoista todennettavissa ja asiakkaan perusoikeuksien mukainen oikeus saada valituskelpoinen päätös voi jäädä toteutumatta. Haasteiden kasaantuminen Lastensuojelutyön haasteiden kasautuminen samoihin tilanteisiin näkyy tapauksissa, joita kanteluratkaisuissa käsitellään. Samassa ratkaisussa puututaan yleensä useisiin dokumentointiin tai muuhun lastensuojelutyöhön liittyviin epäkohtiin. Lisäksi kasautumista kuvaa se, että samasta lastensuojelutilanteesta on saatettu tehdä useampi kantelu. Ratkaisuissa heijastuu lastensuojelun asiakastyön kompleksisuus. Haasteet kasautuvat niin asiakkaiden elämässä kuin lastensuojelun toteutuksessa. Puutteet dokumentoinnissa voivat vaikuttaa asiakasprosessin kulkuun. Tämä ei välttämättä tarkoita, etteikö työllä olisi pyritty lastensuojeluinstituution mukaisiin tavoitteisiin ja niitä myös saavutettu. Joissakin tapauksissa vaikeuksien ja epäkohtien kasautuminen saattaa kuitenkin vaarantaa asiakasturvallisuuden ja perusoikeuksien toteutumisen sekä aiheuttaa epäonnistumista lapsen suojelussa. Sosiaalityön selontekovelvollisuus Sosiaalityön selontekovelvollisuus näkyy asiakirjoissa. Työntekijät ovat vastuussa työstään asiakkaille, ammattietiikalle, organisaatiolle ja viime kädessä koko yhteiskunnalle. Asiakirjoilla on merkittävä rooli selontekovelvollisuuden toteuttajina. Ne tiivistävät työntekijöiden ja asiakkaiden toimet ja näkemykset sekä välittävät tietoa. Jo pelkästään dokumentoinnin vaade tehdystä työstä kuvaa selontekovelvollisuutta. Sosiaalityön selontekovelvollisuutta voidaan tarkastella myös vaikuttamisvelvoitteena, joka haastaa sosiaalityötä ja sosiaalityöntekijöitä ottamaan kantaa asiakkaiden elämää hankaloittaviin yhteiskunnallisiin epäkohtiin sekä tuomaan esiin oman työnsä reunaehtoja ja sisältöjä. Kriittiseen selontekovelvollisuuteen kuuluu joidenkin tehtävien toteuttamisen mahdottomuuden sekä työn resurssien rajallisuuden esille nostaminen. On olemassa niin syviä yhteiskunnallisia ja rakenteellisia ongelmia, joita yksi ammattikunta rajallisine resursseineen ja toimintavaltuuksineen ei voi ratkaista. Lastensuojelu ja niukkuuden puristus Sosiaalityöntekijöiden työtä ei voi tarkastella huomioimatta toimintaympäristöä, jossa työtä tehdään. Sosiaalityöntekijöiden asiakasmäärät ylittävät suositukset, jotka ammattiliitto on nähnyt laadukkaan asiakastyön edellyttävän. Lastensuojelun laatusuositusten mukaan yhdellä lastensuojelun sosiaalityöntekijällä voi olla korkeintaan 25 asiakasta. Tapauksissa, joissa lastensuojelun toiminnasta on kanneltu näyttävät sosiaalityöntekijöiden asiakasmäärät liikkuvan 40-90 asiakkaan välillä. Isojen asiakasmäärien lisäksi muutoinkin puutteelliset resurssit ja sosiaalityöntekijöiden rekrytointivaikeudet kuormittavat lastensuojelua. Kanteluiden päätösasiakirjoissa ja aluehallintoviraston ratkaisuissa tämä näkyy monin tavoin. Työntekijöitä ei välttämättä saada lainkaan rekrytoitua ja uusien työntekijöiden perehdytykseen ei ehditä panostaa. Kokemattomat sosiaalityöntekijät ja sijaiskelpoiset, tilapäisinä sosiaalityöntekijöinä toimivat eivät saa riittävää ohjausta. Lisäksi sosiaalityöntekijät kaipaavat lainsäädännön hallintaan enemmän koulutusta ja tukea. Valmistuvana sosiaalityöntekijänä on huolestuttavaa, että sosiaalityöntekijältä vaadittava laaja-alainen asiantuntijuus, työolosuhteet ja palkkaus eivät kohtaa. Sosiaalityöntekijät työskentelevän jaksamisensa äärirajoilla. Lastensuojelun viranomaisten mahdollisuudet tehdä laadukasta, lainsäädäntöä ja sosiaalityön eettisiä periaatteita noudattavaa sosiaalityötä, jonka yhtenä merkittävänä työtehtävänä on dokumentointi, ovat heikentyneet. Asiakasasiakirjojen huolellinen laatiminen palvelee lapsen hoidon ja huolenpidon suunnittelua, toteutusta ja seurantaa. Se edellyttää olosuhteita, joissa se on mahdollista. Kirsi Pasonen Lapin yliopisto, Yhteiskuntatieteiden tiedekunta Kirjoitus perustuu sosiaalityön pro gradu -tutkielmaan: ”Lastensuojelun dokumentoinnin ja toimintaympäristön haasteet kantelupäätösten valossa” Kirjallisuus: Hallintolaki (6.6.2003/434). Juhila, Kirsi 2009: Sosiaalityön selontekovelvollisuus. Janus 17(4), 296–312. Kääriäinen, Aino 2016: Sosiaalityön dokumentointi: suhde tietoon ja toimintaan. Teoksessa Törrönen, Maritta & Hänninen, Kaija & Jouttimäki, Päivi & Lehto-Lundén, Tiina, & Salovaara, Petra & Veistilä, Minna: Vastavuoroinen sosiaalityö. Gaudeamus. Tallinna, 189–197. Mänttäri-van der Kuip, Maija 2015: Sosiaalityöntekijöiden työhyvinvointi ja toimintamahdollisuudet niukkuuden aikakaudella. Janus 23(3), 329–335. Parrott, Lester 2006: Values and Ethics in Social Work Practice. Exeter. LearningMatters. Pohjola, Anneli & Kemppainen, Tarja & Niskala, Asta & Peronius, Nina 2019: Sosiaalityö osana yhteiskunnallista kehityskulkua. Teoksessa Pohjola, Anneli & Kemppainen, Tarja & Niskala, Asta & Peronius, Nina (toim.): Yhteiskunnallisen asemansa ottava sosiaalityö. Vastapaino. Tampere, 23–54. Comments are closed.
|
Yhteisillä tulillaLapin yliopiston yhteiskuntatieteellisen tiedekunnan tutkimusyhteisön blogi. Categories |
Yhteisillä tulilla | Yhteisillä tulilla |