On tultu kauas niistä ajoista, kun kolmannen sektorin organisaatioiden rahoitukseen liittyi ”fund and forget”-ajatusmaailma, ja kentällä toimivat organisaatiot saivat kohtalaisen vapaasti käyttää saamaansa ulkoista rahoitusta haluamallaan tavalla. Tänä päivänä nämä organisaatiot joutuvat kuitenkin yhä enemmän osoittamaan, millaisia vaikutuksia toiminnalla on ollut, ja mihin rahoitus on käytetty. Niukentuva rahoitus pakottaa kolmannen sektorin organisaatioita yhä enemmän kiinnittämään huomiota siihen, miten ne pystyisivät yhä paremmin osoittamaan ja perustelemaan rahoitustarvettaan. Tehtävä ei kuitenkaan ole yksinkertainen, vaan tuloksellisuuden mittaamiseen kolmannella sektorilla liittyy monenlaisia tekijöitä.
Tuloksellisuusdiskurssi kolmannella sektorilla Tuloksellisuuden mittaamisen käytännöt siirtyivät yksityiseltä sektorilta julkiselle sektorille uuden julkisjohtamisen ideaalin myötä 1980–90-lukujen aikana, ja tänä päivänä yhä enemmän myös kolmannen sektorin organisaatioiden odotetaan mittaavan ja osoittavan tuloksellisuuttansa. Kolmannen sektorin tehtävä on perinteisesti ollut voittoa tavoittelematonta, vapaaehtoisuuteen perustuvaa kansalaistoimintaa, mutta viimeaikainen laajempi yhteiskunnallinen kehitys on vaikuttanut myös kolmannen sektorin organisaatiokenttään esimerkiksi markkinaistumisen muodossa. Tarkastelin pro gradu-tutkielmassani tapaustutkimuksena kolmannen sektorin organisaation tuloksellisuuden mittaamista ja siihen kytkeytyviä sisäisiä ja ulkoisia tekijöitä. Tutkimuksen kohdeorganisaatio sijoittuu taide- ja kulttuurialalle, jossa tuloksellisuusdiskurssi on yleensä ollut melko olematonta ja siihen voi liittyä jopa negatiivisiakin asenteita. Usein taiteella ja kulttuurilla ajatellaan olevan itseisarvonsa, jolloin tuloksellisuuden mittaaminen voidaan kokea ylipäätänsä sopimattomaksi. Nyt kuitenkin useiden taide- ja kulttuurialan organisaation tulevaisuus näyttää rahoituksen suhteen epävarmalta, jolloin tuloksellisuuden mittaaminen ja osoittaminen voi olla etu rahoituksesta käytävässä kilpailussa. Tuloksellisuuden mittaamisen monet tekijät Koska kolmannen sektorin organisaatioiden tehtävä ja tavoitteet liittyvät monesti yhteiskunnallisiin ongelmiin tai ilmiöihin, niiden onnistumisen mittaaminen voi olla haastavaa ja vaatia pitkän aikavälin tarkastelua. Toiminta voi koostua hyvin erilaisista projekteista sekä siihen saattaa liittyä monia eri tekijöitä ja osapuolia. Samoja mittareita ei voida välttämättä soveltaa jokaiseen projektiin, ja yksittäisen organisaation osuutta toiminnan tuloksellisuudessa voi olla mahdotonta osoittaa. Huolimatta mittaamiseen liittyvistä haasteista, tutkielmani tulokset kuitenkin kertovat siitä, että ainakin tapausorganisaatiossa tuloksellisuuden mittaamiseen koetaan sisäistä motivaatiota, eikä mittaamista haluta tehdä pelkästään raportoinnin vuoksi. Tuloksellisuuden mittaaminen vaatii kuitenkin paljon resursseja, joita kolmannen sektorin organisaatioilla ei tavallisesti ole liiaksi. Tämän vuoksi myös tapausorganisaatiossa mittaamiseen ja mittauskäytäntöjen kehittämiseen ei ole voitu panostaa tarpeeksi. Mittaamiseen liittyvät haasteet, resurssien puute ja rahoittajien sanelemat raportointimallit vaikuttaisivat olevan yksi syy siihen, että tuloksellisuuden mittaaminen kolmannen sektorin organisaatioissa jää monesti varsin perustasolle. Tietoa saatetaan joissakin organisaatioissa hyödyntää vain symbolisesti, sidosryhmien vaatimukset täyttäen. Kolmannen sektorin organisaatiossa tuloksellisuus voi olla suuresti kytköksissä erityisesti rahoittajien arvoihin, millä voi olla vaikutusta organisaation omien tavoitteiden ja tehtävien toteutumiselle. Tutkimukseni tapausorganisaatiossa koettiinkin tärkeäksi, että yhteistyökumppaneiden ja rahoittajien arvot vastaavat tapausorganisaation omia arvoja, jolloin suurempia yhteentörmäyksiä ei todennäköisemmin synny. Tuloksellisuuden mittaamisen käytännöt osaksi rutiineja Tuloksellisuuden mittaamisen tulisi olla organisaation koko toimintaa läpileikkaava elementti, ja kerättyä tietoa tulisi analysoida ja hyödyntää aktiivisesti ja järjestelmällisesti toiminnan kehittämisessä, päätöksenteossa ja johtamisessa. Pelkkä mittaaminen ja raportointi harvoin johtaa aitoon organisaation oppimiseen ja kehittymiseen. Jos mittaamista tehdään vain ulkoisten vaatimuksien vuoksi ja ilman kunnollista tuloksellisuusdatan analyysiä, on se vähien resurssien hukkaan heittämistä. Kolmannen sektorin organisaatioissa tulisikin pohtia tarkemmin sitä, miten ja miksi tuloksellisuutta mitataan, ja kuinka siitä muodostuisi organisaatiota aidosti hyödyttävä työkalu. Tuloksellisuuden mittaaminen vaatii toiminnan tavoitteiden konkreettista ja selkeää määrittelyä, johon toiminnan vaikutuksia voidaan peilata. Tuloksellisuuden mittaamisen ei tulisi olla muusta toiminnasta irrallinen prosessi, vaan osa toimintaa suunnitteluvaiheesta lähtien. Annika Pellonpää Lapin yliopisto, yhteiskuntatieteiden tiedekunta Kirjoitus perustuu hallintotieteen pro gradu -tutkielmaan: ”Vaikee ajatella, että me ei koettais sisäistä painetta osoittaa, että mitä on tehty” – tapaustutkimus kolmannen sektorin organisaation tuloksellisuuden mittaamisesta. Comments are closed.
|
Yhteisillä tulillaLapin yliopiston yhteiskuntatieteellisen tiedekunnan tutkimusyhteisön blogi. Categories |
Yhteisillä tulilla | Yhteisillä tulilla |