Intensiivisen vanhemmuuden ilmiö on yhä enemmän esillä nykyaikana, kun vanhemmat kohtaavat monia paineita ja odotuksia kasvattaessaan lapsiaan. Ilmiöstä vaikeaselkoisen tekee se, että sen ei nähdä rajoittuvan pelkästään perinteiseen vanhemmuuden käsitteeseen, vaan se kietoutuu monimutkaisesti niin yhteiskunnallisiin normeihin, omiin odotuksiimme kuin myös sukupuolirooleihin. Kuva: Daniela Dimitrova / Pixabay.com Pro gradu -tutkielmassani tarkastelen intensiivistä vanhemmuutta uutena vanhemmuuden ideaalina. Käyttämäni valmis tutkimusaineisto koostui 14 vanhemman kirjoituksista, joissa he kertoivat siitä, millaisia tunteita ja kokemuksia heillä on omasta vanhemmuudestaan, suhteista lapsiinsa ja muihin perheenjäseniin. Tutkielmani päämääränä on määritellä intensiivisen vanhemmuuden käsite ja selventää, mitä tällä vanhemmuuden ideaalilla tarkoitetaan ja miten se ilmenee eri yhteyksissä. Vanhemmuuden vaateet ja odotukset Yhteiskunnalliset vaateet intensiivisestä vanhemmuudesta heijastuvat usein vanhempien arkeen. Kasvaneet odotukset osallisuudesta lasten elämään ja jatkuva panostus heidän hyvinvointiinsa saattavat asettaa vanhemmat haastavaan tilanteeseen. Kuva täydellisestä vanhemmuudesta on monisyinen, ja monesti vanhempien odotetaan tasapainoilevan täydellisesti työn, perheen ja oman hyvinvoinnin välillä. Kun intensiivistä vanhemmuutta tarkastellaan sukupuolirooleittain, voidaan nähdä, kuinka perinteiset odotukset voivat vaikuttaa vanhempien kokemuksiin. Perinteisemmät sukupuoliroolit saattavat asettaa erilaisia odotuksia isille ja äideille. Esimerkiksi äideiltä voi odottaa herkempiä tunteita ja aktiivisempaa osallistumista lastenhoitoon, kun taas odotukset isiä kohtaan voi painottua enemmän perheen taloudellisen tilanteen turvaamiseen. Intensiivistä vanhemmuutta voi varjostaa vanhemmuuden uupumus. Kyse on tilasta, joka aiheutuu pitkäaikaisesta epätasapainosta vanhemmuuden ja vanhempien henkilökohtaisten resurssien välillä. Vanhemmuuden uupumuksen voidaan nähdä vaikuttavan erityisesti myös lasten hyvinvointiin, sillä uupuneiden vanhempien on todennäköisempää sortua lastensa laiminlyöntiin ja hyväksikäyttöön. Tukea vanhemmuuteen On tärkeää ymmärtää, että intensiivinen vanhemmuus ei ole yksiselitteinen ilmiö, vaan se heijastelee monia voimakkaita vaikutteita ympäröivästä yhteiskunnasta ja kulttuurista. Ilmiön esille nostaminen tarjoaa tilaisuuden tarkastella ja kyseenalaistaa perinteisiä odotuksia ja rooleja, rohkaisten vanhempia tasapainoilemaan omien arvojensa ja perheen tarpeiden kesken. Näin ollen intensiivinen vanhemmuus voi toimia kannustimena pohtia, kuinka voimme tukea toisiamme vanhemmuuden toteuttamisessa ja luoda yhteiskuntaa, joka mahdollistaa vanhempien tasapainoisen elämän ja lasten parhaan mahdollisen kasvuympäristön. Saija Pihlaja
Yhteiskuntatieteiden tiedekunta, Lapin yliopisto. Kirjoitus perustuu sosiaalityön pro gradu -tutkielmaan ”Vanhemmuuden ideaalina intensiivinen vanhemmuus”. Tutkielman ohjaajana toimi Sanna Hautala. Lähteet: Mikolajczak, Moïra, Brianda, Maria Elena, Avalosse, Hervé, & Roskam, Isabelle 2018: Consequences of parental burnout: Its specific effect on child neglect and violence. Child Abuse & Neglect, 80, 134–145. Mikolajczak, Moïra, Gross, James. J., Stinglhamber, Florece, Lindhal-Norberg, Annika & Roskam, Isabelle 2020: Is parental burnout different from job burnout and depressive symptomatology? Clinical Psychological Science, 8, 673–689. Roskam, Isabelle, Raes, Marie-Emelie & Mikolajczak, Moira 2017. Exhausted parents: Development and preliminary validation of the Parental Burnout Inventory. Frontiers of Psychology, 8, 163. Sihvonen, Ella 2020: From family policy to parenting support: Parenting-related anxiety in Finnish family support projects. Väitöskirja. Helsingin yliopisto, Valtiotieteellinen tiedekunta. Comments are closed.
|
Yhteisillä tulillaLapin yliopiston yhteiskuntatieteellisen tiedekunnan tutkimusyhteisön blogi. Categories |
Yhteisillä tulilla | Yhteisillä tulilla |