Meillä on tai on ollut perhe jossain vaiheessa elämäämme, joten tiedämme ja tunnistamme ainakin jonkinlaisen häivähdyksen perhe-elämästä ja toimimme näin kokemusasiantuntijoina jollain perhe-elämän alueella. Perhemuotoja on monia, myös perinteitä ja ideaaliajattelua haastavia. Mitä, jos perhe onkin uudestaan muodostettu perhe, kahden aikuisen yhdistämä, vähintään toisen alaikäisen jälkikasvun maustama kokonaisuus – uusperhe?
Tutkin pro gradu -tutkielmassani uusperhevanhempien kokemuksia vanhemmuuden rakentumisesta sekä sosiaalipalvelujen kautta saadusta tuesta. Tavoitteenani oli selvittää, millaisiksi uusperhevanhempien kokemukset muotoutuvat heidän kirjoitelmissaan. Saadut narratiivit kuvasivat konkreettisin esimerkein ja aidoin tuntein sitä, millaista on olla vanhempi uusperheessä mutta myös sitä, millainen mahdollinen sosiaalityön tuki heitä erilaisissa haasteissa auttaisi. Uusperheen käsite Uusperhe on muuttunut ilmiöstä perhemuodoksi muutaman kymmenen vuoden aikana. Aluksi tuo vieras, oudoksuttavakin ilmiö näyttäytyi negatiivisessa valossa - lasten hyvinvointia vaarantavana, aikuisten häilyväisyyttä ilmentävänä. Se on muuttunut vuosien saatossa hyväksyttävämmäksi, nyt jo yhdeksi perheen muodoksi, jolle on olemassa luokitus myös Tilastokeskuksen määritelmissä. Uusperhe käsitteenä tarkoittaa perhettä, jossa on vähintään yksi alaikäinen toisen vanhemman lapsi, joka ei ole puolisoiden yhteinen. Miten uusperheitä ymmärtäisi? Uusperheet elävät monimuotoisissa ja monimutkaisissa verkostoissa ja tunteiden ristiaallokoissa. Arjessa on mukana äitiä, isää, ex-puolisoa, nykyistä puolisoa, omia lapsia, bonuslapsia, bonusvanhempaa, menneitä perhesuhteita, uusia sukulaisia, ihmettelijöitä ja ymmärtäjiä. Tämän verkoston ja pumpulin keskellä yritetään rakentaa vanhemmuutta, elää perheenä, selvitä ja nauttia, sekä hakea tarvittaessa apua. Toisaalta eletään ihan samalla tavalla arkea kuin jokainen meistä yksilöinä, toisaalta erikoisen sekavissa ja mystisissäkin rakenteissa. Uusperheessä voi silti elää ihan yhtä hyvinvoivia jäseniä kuin muissakin perhemuodoissa. Kokemuksia – tunteita ja tekoja Tutkielmani tuloksissa keskeisiksi uusperhevanhemmuuden rakentumista vahvistaviksi tekijöiksi muodostuivat parisuhteessa jaetut yhteiset elämänarvot, toimiva sosiaalinen vanhemmuus, uusperheen kokeminen yhtenäisenä perheenä tekemisen ja tunteiden tasolla. Uusperhevanhemmuuden rakentumista heikentävistä tekijöistä keskeisimmiksi osoittautuivat ulkopuolisten tahojen, pääosin entisten parisuhteiden ja muualla asuvien biologisten vanhempien vaikutus uusperheen arkeen ja parisuhteeseen. Sosiaalipalveluiden kautta saatavan tuen toivottiin sisältävän työntekijöiden erityisosaamista ja ymmärrystä uusperheen monimuotoisista haasteista ja käytännöistä. Se, miten kohtaamme toisemme ihmisinä on mielestäni ihmisyyden olennaisimpia taitoja ja ominaisuuksia. Uusperhevanhempien narratiivit saivat vanhemmuuden rakentumisen kuvailun sekä sosiaalipalveluiden kautta saadun tuen avaamisen käsinkosketeltaviksi tunteiksi. Ihminen haluaa tulla kohdatuksi ihmisenä vastoinkäymisissään ja onnistumisissaan. Jos jokainen yksilö ja jokainen perhe kohdataan samanlaisena massana, eikä ymmärretä erityisyyksiä, kuinka todellisina ymmärrämme toisiamme? Itsensä arvokkaaksi kokeminen tarvitsee myös ympäristön osoittamaa arvostusta. Uusperheen erityisyyksien ymmärtäminen myös työntekijätasolla tuo perheille hyväksytyksi tulemisen tunteen sekä tuen. Lopuksi Ymmärtäminen tarvitsee sekä tunnetta että erityiskouluttautumista, jotta annettu tuki ei esimerkiksi jäisi erään kirjoittajan sanoin ”turhaksi lässytykseksi” ja tasapäistämiseksi. Uusperhevanhempi haluaa perheensä olevan samalla viivalla muiden perhemuotojen kanssa, mutta toivoo oikeutetusti saavansa tarvittavaa oikeaa ja kohdennettua tukea vanhemmuuteen hyvinvoinnin nimissä. Ovatko ammattilaiset valmiita ottamaan haasteen vastaan? Heli-Anna Immonen Kirjoitus perustuu Lapin yliopiston sosiaalityön pro gradu -tutkielmaan ”Uusperhe on meidän aikuisten valinta” – Uusperhevanhempien kokemuksia vanhemmuuden rakentumisesta. Työn ohjaajana toimi Pia Skaffari. Comments are closed.
|
Yhteisillä tulillaLapin yliopiston yhteiskuntatieteellisen tiedekunnan tutkimusyhteisön blogi. Categories |
Yhteisillä tulilla | Yhteisillä tulilla |