Millaisena vanhempien yhteistyö näyttäytyi? Millaista tukea vanhemmat kokivat tarvitsevansa yhteistyövanhemmuuden tukemiseen? Muun muassa näihin kysymyksiin hain vastausta pro gradu -tutkielmassani ”Valvotut vaihdot vanhempien yhteistyön tukena - vanhempien kokemuksia eron jälkeisestä yhteistyöstä vanhemmuustarinoissa.” Vanhemmuus parisuhteen päättymisen jälkeen Vanhempien erotessa heidän parisuhteensa päättyy, vastuun lapsista kuitenkin jatkuessa vanhempien välisenä vanhemmuussuhteena.[1] Useissa kansainvälisissä tutkimuksissa on todettu eron jälkeisen toimivan yhteistyövanhemmuuden lisäävän lapsen myönteistä kehitystä ja hyvinvointia [2]. Eron jälkeisen yhteistyövanhemmuuden rakentumisen lähtökohtana on vanhempien ajatus lapsen ensisijaisuudesta sekä halu sitoutua yhteiseen ja jaettuun vastuuseen lapsen kasvattamisesta ja hoitamisesta. Lisäksi vanhempien on arvostettava ja kunnioitettava toisen vanhemman osallistumista lapsen elämään. Vanhempien yhteistyön toimimisen edellytyksenä on halu keskinäiseen kommunikointiin.[3] Vanhempien kokemuksia yhteistyön toimivuudesta eron jälkeen Laadulliseen tutkimuskyselyyni vastasi 13 vanhempaa, jotka käyttivät vanhempien eron jälkeen valvottu vaihto -tapaamispalvelua lapsen ja toisen vanhemman tapaamisten tukena. Valvottuja vaihtoja voidaan sopia tai määrätä silloin, kun lapsen tapaaminen toisen vanhemman kotona sujuu normaalisti, mutta lapsen siirtyessä vanhemman luota toiselle tilanteisiin liittyy ongelmia, kuten tapaamisten jatkuvia peruuntumisia, vanhempien riitaisuutta tai väkivallan uhkaa [4]. Vastaajilta kysyttiin, millainen merkitys vanhempien yhteistyöllä oli ollut parisuhteen päättymisen jälkeen. Vastaajat kertoivat, ettei vanhempien välinen yhteistyö tai vastavuoroinen arjen työnjako näkynyt arjessa lainkaan. Vanhemmat eivät kokeneet keskinäisellä yhteistyöllä olevan heille mitään merkitystä. Yhteistyö koettiin vaikeana, jopa mahdottomana tai arjen asioita hankaloittavana pakollisena asiana. Jotkut vanhemmat kertoivat ennemminkin olevan helpotus, kun ei tarvinnut olla tekemisissä toisen vanhemman kanssa. Suurin vanhempien välistä yhteistyötä vaikeuttava tekijä oli vanhempien välisen kommunikoinnin puute. Vastaajien kokemuksissa tuli selkeästi näkyviin vanhempien riitaisat välit ja konfliktoitunut tilanne. Vanhemmat kertoivat kokemuksistaan, missä toisen vanhemman kiusaaminen joko suoraan tai lasten kautta oli saattanut kestää jopa vuosia. Vanhemmilla oli kokemuksia myös kunnioituksen, arvostuksen tai hyväksynnän puutteesta. Vanhempien kokemuksissa yhteistyö toisen vanhemman kanssa näyttäytyi rinnakkaisvanhemmuutena, missä molemmat vanhemmat olivat mukana lapsen elämässä, vanhempien keskinäisen yhteistyön ollessa kuitenkin mahdollisimman vähäinen. Vanhempien välistä yhteistyötä tuki viranomaisten kanssa tehdyt sopimukset tai oikeuden päätökset liittyen lasten tapaamisiin tai huollon tehtävänjakoon. Kokemuksia palveluista eron jälkeisessä vanhemmuudessa Vanhemmat kokivat pääsääntöisesti valvottujen vaihtojen tuovan turvaa ja mahdollistavan lapsen ja toisen vanhemman säännölliset tapaamiset. Vaihtotilanteessa paikalla oleva ammattilainen koettiin turvallisena lapsen etua ajavana henkilönä, joka varmistaa tapaamisvaihdon sujumisen niistä tehtyjen sopimusten ja päätösten mukaan. Osa vanhemmista koki työntekijän turvaavan myös vanhemman omaa turvallisuutta tilanteissa, missä vanhemman ei tarvinnut kohdata toista vanhempaa vaihto tilanteessa. Vanhemmat kokivat erityisen tärkeänä sen, että työntekijät toimivat puolueettomasti. Osa vastaajista olivat kokeneet työntekijän toiminnan tai kirjaukset puolueellisena. Varsinkin tilanteissa, missä vanhemmilla oli huoltajuus- tai tapaamisasia vireillä, tämä koettiin kuormittavina. Vastaajat kertoivat, että vanhempien eronjälkeistä yhteistyötä olisi vahvistanut heti parisuhteen päättymisen jälkeen saatava riittävän nopea tuki. Vastaajilla oli kokemuksia siitä, ettei apua ja tukea eron jälkeen ollut saanut tai se oli tullut liian pitkän ajan jälkeen. Vastaajat kertoivat myös tilanteista missä kokivat, ettei ammattilainen ollut tunnistanut tilanteisiin liittyviä haasteita tai uhkia. Tilanteisiin oli saattanut liittyä toisen vanhemman mielenterveys- tai päihdeongelmaa tai väkivaltaa niin, että yhteistyö toisen vanhemman kanssa oli vaarantanut vastaajan ja lapsen turvallisuuden. Heti eron jälkeen olisi toivottu enemmän ammatillista keskusteluapua omien tunteiden työstämiseen sekä parisuhteen päättymisen ja vanhemmuussuhteen rakentumiseen liittyviin asioihin. Osa vastaajista koki hankalissa tai konfliktoituneessa tilanteissa pakkokeinojen olevan ainoa apu tehdä yhteistyötä toisen vanhemman kanssa. Kohti parempaa tukea On tärkeää, että eronneiden vanhempien kanssa työskentelevillä ammattilaisilla on riittävästi tietoa yhteistyövanhemmuudesta ja sen rakentumiseen vaikuttavista tekijöistä. Yhteistyövanhemmuuden rakentumisen ehtona on kummankin vanhemman ja lapsen turvallisuus kaikissa tilanteissa. Siksi on tärkeää, että eroperheiden kanssa toimivat ammattilaiset tunnistavat niitä uhkia, milloin yhteistyövanhemmuuden sijaan rinnakkaisvanhemmuuteen tukeminen voi olla parempi vaihtoehto lapsen edun toteutumisen kannalta. Katariina Silvennoinen Yhteiskuntatieteiden tiedekunta, Lapin yliopisto Kirjoitus perustuu sosiaalityön pro- gradu tutkielmaan Valvotut vaihdot vanhempien yhteistyön tukena - vanhempien kokemuksia eron jälkeisestä yhteistyöstä vanhemmuustarinoissa.” Tutkielman ohjaajana toimi Henna Pirskanen. Lähteet:
Comments are closed.
|
Yhteisillä tulillaLapin yliopiston yhteiskuntatieteellisen tiedekunnan tutkimusyhteisön blogi. Categories |
Yhteisillä tulilla | Yhteisillä tulilla |