”Uskovaisessa kodissa tulisi olla aikaa keskustella omakohtaisesta uskon lahjasta. Jeesuksen antama kastekäsky velvoittaa vanhempia siihen. Näissä keskusteluissa uskovaiset vanhemmat voivat rakkaudella opastaa, miten lapsen ja nuoren olisi hyvä toimia, että hän säilyttäisi uskon ja hyvän omantunnon. Kannatta miettiä, kuinka paljon luovutamme kasvatusvastuuta kodin ulkopuolelle.” [1] Pro gradu -tutkielmassani keskityn tarkastelemaan sitä, miten vanhoillislestadiolainen oppi voi uhata liikkeessä kasvavien lasten oikeutta uskonnon-, ajatuksen- ja omantunnonvapauteen. Tutkimus pohjautui hengellisen väkivallan tematiikkaan, joka on ollut 2010-luvulla kiinnostuksen kohteena mm. Jehovan todistajien karttamismenettelyjä ja vanhoillislestadiolaisen yhteisön hoitokokouskäytäntöjä tutkittaessa [2]. Hengellisen väkivallan näkökulmaa on tutkittu toistaiseksi vielä vähän lasten näkökulmasta, minkä vuoksi on tärkeää tuottaa tietoa uskonnollisista yhteisöistä lapsuuden kasvupaikkoina sekä siitä, miten yhteisöt muovaavat lapsuutta. Uhat lasten oikeuksien toteutumiselle piirtyvät esiin vanhoillislestadiolaisen viikkosanomalehti Päivämiehen kirjoituksista aikavälillä 1.1.2021 – 30.6.2021. Analyysimenetelmänä käytin teorialähtöistä sisällönanalyysiä. Oikeus uskonnonvapauteen YK:n lasten oikeuksien sopimuksen mukaan lapsen huoltajilla on velvollisuus huomioida lapsen oma näkemys uskontoon liittyvissä asioissa ikä- ja kehitystasoisesti sekä keskustella lapsen kanssa vaihtoehtoisista maailmankatsomuksista [3]. Lapseen ei myöskään saa iskostaa uskomuksia ohitse tämän tietoisen harkinnan [4]. Tutkielmassani kävi ilmi, että uskonnonvapautta uhkaa se, että liikkeessä korostetaan uskonnonvapautta vanhempien kasvatusoikeutena sen sijaan, että sen painotettaisiin olevan lapsen henkilökohtainen oikeus. Liike kannustaa vanhempia tuomaan lapsia aktiivisesti mukaan yhteisön toimintaan ja välittämään uskon lapsille. Lapsille muita maailmankatsomuksia ei esitetä samanarvoisina kuin liikkeen omaa maailmankatsomusta. Oikeus ajatuksenvapauteen Aineistosta nousi esiin, että lasten oikeutta ajatuksenvapauteen uhkaa liikkeen jäsenille julkaisujen ja puheiden kautta tuotettu yksi yhteinen maailmankuva. Yhteisön oppi ihannoi kuuliaisuutta, minkä vuoksi varsinkin liikkeen nuoret jäsenet joutuvat tasapainottelemaan oman järjen ja uskon välisen ristiriidan ristiaallokossa. Yksilöllinen ajattelu esitetään liikkeen opissa vaarallisena ja epätoivottuna asiana. Oikeus omantunnonvapauteen Tutkielmani tuloksissa tuli esiin, että vanhoillislestadiolainen oppi uhkaa lasten oikeutta omantunnonvapauteen siten, että lapselle tuotetaan yhteisössä valmis käsitys oikeasta ja väärästä. Lasten ei ole näin ollen mahdollista muodostaa omaa moraalikäsitystään. Liikkeen oppi muodostaa jäsenilleen hyvinkin tiukkarajaisia moraalikoodistoja esimerkiksi seksuaalisuuteen liittyvässä valinnoissa. Aineistossa nousi esiin, että opetetaan pienestä pitäen tarkkailemaan omantuntonsa ääntä siitä, milloin on tehnyt syntiä. Lapsen pohdinta liikkeen poikkeavista tavoista tulkita oikeaa ja väärää arvioidaan merkiksi maallistumisesta. Hengellinen väkivalta Hengellinen väkivalta näkyi aineistossa lasten mahdollisuuksien rajaamisena. Lapsen ei ole mahdollista vapaasti valita esimerkiksi omaa moraalia, uskoa tai identiteettiä. Hengellinen väkivalta rajaa myös lapsen mahdollisuuksia valita harrastuksia, ihmissuhteita tai ammattia. Hengellinen väkivalta ilmenee liikkeessä yksilöiden joutumisena vastentahtoisen hoitamisen tai huolestumisen kohteeksi silloin, kun he toimivat liikkeen oppien vastaisesti. Sosiaalityö lapsen edun valvojana Sosiaalityöllä on mahdollisuuksia toimia lapsen edun ja oikeuksien puolustajina silloin, kun vanhempien ja lasten oikeudet ovat ristiriidassa keskenään. Viranomaisten ja valtion tulisi olla valmiita suojelemaan lapsia myös heidän vanhemmiltaan sekä uskonnollisten yhteisöjen vaarallisilta käytänteiltä. Tässä leikkauspisteessä näen sosiaalityön avaintoimijoina. Lisääntyvä tutkimustieto uskonnollisista yhteisöistä lapsen kasvupaikkana avaa mahdollisuuksia puuttua lasten oikeutta vaarantaviin tekijöihin. Outi Goman
Yhteiskuntatieteiden tiedekunta, Lapin yliopisto. Kirjoitus perustuu sosiaalityön pro gradu -tutkielmaan ”Lasten oikeudet ja hengellinen väkivalta vanhoillislestadiolaisessa liikkeeessä”. Tutkielman ohjaajana toimi Henna Pirskanen.
Comments are closed.
|
Yhteisillä tulillaLapin yliopiston yhteiskuntatieteellisen tiedekunnan tutkimusyhteisön blogi. Categories |
Yhteisillä tulilla | Yhteisillä tulilla |