Aktiivinen kansalaisuus asetetaan useasti tavoitteeksi esimerkiksi kuntien strategioissa ja opetussuunnitelmissa. Kansalaisia pyritään ohjaamaan aktiivisuuteen, mutta miten aktiiviseen kansalaisuuteen suhtaudutaan uskonnossa ja millaisiksi aktiivisiksi kansalaisiksi uskonnollisissa yhteisöissä yhteisön jäseniä ohjataan? Aktiivinen kansalaisuus ihanteena
Kansalaisuus on toimijuutta, joka rakentuu yksilössä itsessään sosiaalisessa vuorovaikutuksessa ympäristönsä kanssa. Kansalaisuuden perinteinen lähtökohta on jäsenyys valtiossa, joten on luontevaa nähdä valtio merkittävänä kansalaisia ohjaavana instituutiona. Aktiivinen kansalaisuus ja siihen kansalaisten ohjaaminen on yleistynyt 1990-luvulta lähtien (Poulter & Kallioniemi 2014). Aktiivinen kansalaisuus on ihanne, joka sisältää erilaisia ajatuksia ja käsityksiä siitä millainen ihmisen tulisi olla ja miten käyttäytyä. Koulujen opetus ja kasvatus on yksi selkeä esimerkki, jonka tavoitteena on kasvattaa esimerkiksi lapsia ja nuoria aktiiviseen kansalaisuuteen. Koulujärjestelmä on suuri merkitys yksilön elämässä, mutta tämän lisäksi yksilön elämään vaikuttaa merkittävästi yhteisö, jossa yksilö elää (ibid.). Uskonnolla voi olla huomattava asema ihmisen elämässä, joten näen tärkeäksi tarkastella uskonnon merkitystä aktiivisessa kansalaisuudessa ja kansalaisuuskasvatuksessa. Kansalaisuustutkimus ja uskonto Pro gradu -tutkielmassani tarkastelin vanhoillislestadiolaisessa Päivämies-lehdessä tuotettua kansalaisuuskäsitystä, erityisesti aktiivisen kansalaisuuden näkökulmasta. Kansalaisuuskäsityksen tutkiminen auttaa ymmärtämään erilaisten toimijoiden lähtökohtia ja syvällisemmin toimijoiden käsityksiä ympäröivästä maailmasta sekä ihmisten toiminnasta. Tutkimusaihe luo kuvaa erilaisista kansalaisuuden muodoista sekä avaa niiden merkityksiä. Tutkimuksen tarkoituksena oli siis tarkastella minkälaista toimijuutta ja aktiivisuutta vanhoillislestadiolaisessa yhteisössä pidetään tärkeänä. Tutkimuksen aineisto, Päivämies-lehti, on herätysliikkeen viikoittain julkaistava äänenkannattaja, joka sisältää uutisia, artikkeleita sekä kolumneja. Päivämies-lehden toimituksen keskeiset tavoitteet ovat vuorovaikutteisuuden ja sitä kautta osallistumisen lisääminen (Päivämies 3.4.2019, 2). Tutkimuksella myös pyrin avaamaan uskonnon merkityksen kansalaisuuskeskusteluissa ja pohtimaan kansalaisuutta hieman erilaisesta lähtökohdasta valtiollisen lähtökohdan sijaan. Tutkimuksen tarkoituksena ei ole arvioida tai tarkastella vanhoillislestadiolaisuuden sisäisiä asioita, vaan toimintaa sekä käsityksiä uskonnollisen yhteisön sekä muun yhteiskunnan rajapinnassa. Kansalaisten monet tehtävät Tutkimuksen tuloksien perusteella vanhoillislestadiolaisuudessa aktiivinen kansalaisuus käsitetään kolmen kansalaisuustyypin mukaan: työkansalaisuus, demokratia- ja ilmastokansalaisuus sekä perhekansalaisuus. Vanhoillislestadiolaisuudessa selkeästi tuodaan esille, minkälainen kansalaisuus on hyvää ja suotavaa. Työkansalaisuudessa työ jäsentyy ihmisten velvollisuutena sekä oikeutena. Työn arvoa ja merkitys perustellaan yhteisen hyvän ja yhteiskunnan toimimisen kautta. Demokratia- ja ilmastokansalaisuus aktiivisen kansalaisuuden tyyppeinä puolestaan muovaantuu kansalaisten vastuun kautta. Ihmisten tulee kantaa vastuu poliittisen järjestelmän toimimisesta esimerkiksi osallistumalla politiikkaan äänestämällä ja pitämällä tärkeitä asioita julkisessa keskustelussa esillä. Ihmisen tulee myös kantaa vastuu omasta toiminnastaan ja toimia ilmaston kannalta hyvin. Perhekansalaisuus jäsentyy puolestaan perheessä toimimisen kautta. Perhe nähdään tärkeänä yksikkönä ihmisen kannalta sekä vanhoillislestadiolaisuudessa tuodaan selkeästi esille kuvaa minkälainen vanhempi yksilön tulisi olla ja miten lapsia tulisi tukea kansalaisuuteen kasvamisessa. Vanhoillislestadiolaisuudessa selkeästi tuodaan esille tietynlaista aktiivista kansalaisuutta, johon yhteisön jäseniä halutaan ohjata. Vanhoillislestadiolaisuudessa ihanteelliset aktiiviset kansalaiset ovat siis tämän tutkimuksen perusteella töitä tekeviä, poliittisesta järjestelmästä sekä ilmastosta huolehtivia ja perhettä arvostavia ihmisiä. Kansalaisuustutkimukseen liittyy useita erilaisia mahdollisuuksia, näkökulmia ja lähtökohtia. Tutkimus osoittaa, että uskonnon merkitystä ei voida ohittaa kansalaisuuskeskusteluissa. Sara Ihamäki Lapin yliopisto, Yhteiskuntatieteiden tiedekunta Kirjoitus perustuu politiikkatieteiden pro gradu -tutkielmaan Vanhoillislestadiolaisuus rakentamassa aktiivista kansalaisuutta – Sisällönanalyysi vanhoillislestadiolaisessa Päivämies-lehdessä tuotetusta kansalaisuuskäsityksestä. Lähteet: Poulter, Saila & Kallioniemi, Arto (2014) Uskonto, kansalaisuus ja kansalaiseksi kasvaminen – Kohti katsomustietoista kansalaiskasvatusta. Kansalaisyhteiskunta 1(2014), 29–48. Päivämies (3.4.2019a) Ensi vuotta suunnitellaan nyt. Pääkirjoitus, 2. Comments are closed.
|
Yhteisillä tulillaLapin yliopiston yhteiskuntatieteellisen tiedekunnan tutkimusyhteisön blogi. Categories |
Yhteisillä tulilla | Yhteisillä tulilla |