”Mää koen edelleen olevani kovin keltanokka tällä alalla ja joka päivä peiliin katsoessa tuntuu, että en mää osaa tätä työtä. - - Kovin erilaiseksi ja yksinäiseksi tuntee itsensä tuolla työpäivien aikana. Ja kahvikin maistuu ihan paskalta tuolla töissä.” Näin kuvasi kiellettyjä tunteitaan eräs varhaiskasvattaja. Gradussani selvitin miltä tuntuu, kun et saa näyttää turhautumistasi ja ärtymystäsi? Mistä se johtuu, että sinusta tuntuu, ettet saa? Varhaiskasvatus murroksessa Suomi kärsii varhaiskasvatuksen opettajapulasta. Pohdin syitä opettajakatoon samalla kuunnellen kentällä työskenteleviä opettajakollegoita hämmästellen, kuinka he kärsivät varhaiskasvatuslainsäädännön tuomista leikkauksista kuormittuen ja uupuen – toisinaan vain keskittyen selviämään jokaisesta päivästä. Yhtä aikaa törmäsin Väestöliiton (2013) tutkimukseen Ammattikasvattajien kielletyistä tunteista. Olisiko siinä vastaus tai näkökulma varhaiskasvattajien uupumukseen ja kuormitukseen? Perhon ja Korhosen (2012) tutkimuksen mukaan lastentarhanopettajien työtä kuormittavia tekijöitä ovat isot ja haastavat lapsiryhmät, työtahdin kiihtyminen, työtoverien kasvatusnäkemysten eroavuudet, erityispalvelujen puute, perustehtävään liittymättömien tehtävien lisääntyminen, henkilöstön puuttuminen ja vaihtuvuus, sekä yhteistyö vanhempien kanssa. Myös heikko arvostus alaa kohtaan, alhainen palkka, jatkuva tunnepitoinen ja tiivis vuorovaikutus ja se, että palautetta ei saa sekä se, että työssä käytetään paljon omaa persoonaa, koettiin kuormittaviksi. Tällaiset asiat laukaisevat varhaiskasvatuksen opettajilla kielletyiksi koettuja tunteita. Kuormittavat kielletyt tunteet
Kysyin neljältä varhaiskasvatuksen opettajalta, millaisia kiellettyjä tunteita he työssään kokevat. Tutkimukseni selvittää, mitkä asiat ovat kiellettyjen tunteiden herättäjiä tai laukaisijoita. Tavoitteena oli tuottaa tietoa ja ymmärrystä siitä, miten varhaiskasvatuksen opettajat kokevat kielletyt tunteet, millaisia tunteita ja ajatuksia niiden kokeminen herättää ja mitä niiden kokemisesta seuraa. Tutkimus tuottaa tietoa ja ymmärrystä varhaiskasvatuksen opettajan emotionaalisesta työstä, mitä se on ja mitä se vaatii opettajalta. Teoreettinen viitekehys käsittää emotionaalisen työn (Hochschild, 1983) käsitteineen sekä tunnesäännöt ja tunteiden esittämissäännöt. Tutkimustulosteni mukaan varhaiskasvatuksen opettajan työ on siihen kuuluvaa emotionaalista työtä. Se on läsnä päiväkodin arjen moninaisissa vuorovaikutustilanteissa. Opettajat kokevat kiellettyjä tunteita. Ne liittyvät vahvasti omaan ammatillisuuteen ja osaamiseen, kollegoihin sekä työyhteisöön ja varhaiskasvatuksen alaan liittyviin haasteisiin. Lasten ja vanhempien vaikutus aikaisemmista tutkimuksista poiketen olivat vain hieman läsnä opettajien puheessa. Kiellettyjen tunteiden kokeminen ja niiden käsittely on prosessi. Sen mukaan kielletyn tunteen kokemisen hetkellä tunteita säädellään. Säätely tarkoittaa, että koetulle tunteelle tehdään jotain, jotta se näkyy ympäristöön suotuisalla tavalla. Opettajilla tunteita, tunteiden esittämistä ja käyttäytymistä säätelevät jokaisessa työyhteisössä vallitsevat tunnesäännöt. Käyttäytymistä ohjaavat myös opettajan sekä omat että ympäristön ja yhteiskunnan asettamat odotukset. Tutkittavilla on virallisemmin toimiva työminä, joka ikään kuin toimii opettajalle kuuluvalla tavalla. Kielletyn tunteen kokemisen jälkeen opettaja valitsee käsitellä tunnettaan, tilannetta ja koko kokemusta yksin, toisen/toisten kanssa tai ei ollenkaan. Tunteen jälkikäsittelyssä on käytetty erilaisia tapoja. Näistä opettajalle muodostuu käsitys niistä kielletyistä tunteista, joita haluaa välttää ja miten niitä vältetään tai ennakoidaan. Kiellettyjä tunteita tutkimalla päästään lähelle varhaiskasvatuksessa tehtävän työn haastavuuteen ja tunteiden kuormittavuuteen. Se lisää tietoa siitä, kuinka vaativaksi varhaiskasvatustyö on muuttunut lisääntyneiden työtehtävien ja vaatimusten sekä kasvatustyön enemmän pedagogiikkaan suuntautuneisuuden vuoksi. Työn vaativuutta tutkimalla voidaan vaikuttaa siihen, että kaikkien varhaiskasvatuksen opettajien palkkaus ja työehtosopimukset saataisiin vastaamaan työn osaamisvaateita vastaaviksi. Tällä koetaan olevan suuri merkitys siihen, että alalle saataisiin uusia ammattilaisia, jotka viihtyvät työssään ja tuntevat työnsä arvokkaaksi. Varhaiskasvatuksen johtamisen ja sen kehittämisen kannalta olisi mielestäni syytä tutkia, miten opettajia ja muuta varhaiskasvatuksen henkilökuntaa voidaan eri tukitoimin tukea tunteiden säätelyssä ja emotionaalisessa itsensä johtamisessa. Maria Poukkanen Lapin yliopisto, Yhteiskuntatieteiden tiedekunta Kirjoitus perustuu hallintotieteen, erityisesti johtamisen psykologian pro gradu -tutkielmaan ”Varhaiskasvatuksen esiopettajien kielletyt tunteet tunnetyön näkökulmasta” Comments are closed.
|
Yhteisillä tulillaLapin yliopiston yhteiskuntatieteellisen tiedekunnan tutkimusyhteisön blogi. Categories |
Yhteisillä tulilla | Yhteisillä tulilla |