Kunnassa viranhaltijoilla on yhä enemmän valtaa suhteessa vaaleilla valittuihin luottamushenkilöihin. Viranhaltijoiden tekemissä päätöksissä kuitenkin havaittavissa huolimattomuutta sekä puutteita toimivallan näkökulmasta. Viranhaltijoiden valta kasvanut kunnallishallinnossa Kansalaisina olemme tottuneet siihen, että neljän vuoden välein äänestämme kuntavaaleissa. Äänestystulosten pohjalta muodostuu kuntaan kunnanvaltuusto, joka päättää asioistamme. Tilanne ei ole muuttunut siinä suhteessa, että edelleen on neljän vuoden välein vaalit ja edelleen kunnanvaltuusto käyttää kunnassa ylintä päätösvaltaa. Muutos on kuitenkin tapahtunut vallan jakautumisessa. Tutkimukset 2000-luvun alusta tähän päivään saakka osoittavat, että valta kunnassa on valunut yhä enemmän valtuustolta alemmille toimielimille ja aina viranhaltijoille saakka. Lisäksi viranhaltijoiden valta kunnassa on lisääntynyt valmistelun roolin kasvettua osana päätöksentekoa. Asioiden valmistelusta kunnissa vastaavat pääasiassa viranhaltijat. Päätöksissä puutteita toimivallan ilmenemisen näkökulmasta Pro gradu –tutkielmani keskittyy toimivallan ilmenemiseen kunnallisissa viranhaltijapäätöksissä. Toimivallalla tarkoitetaan viranomaisen oikeudellista kelpoisuutta päätöksen tekemiseen. Käytännössä päätös ei siis ole pätevä, jos se on tehty ilman toimivaltaa. Tutkielmani osoitti, että viranhaltijapäätöksiä osataan kyllä tehdä myös mallikkaasti. Tutkimuksen aineistossa oli lukuisia päätöksiä, joihin toimivalta oli kirjattu tarkasti auki päätökseen. Mahtavaa kuntalaisten palvelemista! Iso osa tutkimuksen viranhaltijapäätöksistä oli kuitenkin sellaisia, joissa toimivalta oli kirjattu vain viittaamalla toimivallan lähteeseen, esimerkiksi: ”hallintosääntö 17 §”. Tällaiset kirjaukset vaativat lukijalta kykyä ensinnäkin löytää toimivalta hallintosäännöstä ja toisekseen tulkintakykyä, jotta lukija voi varmistua siitä, että päätöksentekijällä on ollut toimivalta päättää asiasta. Aineistosta ilmeni myös päätöksiä, joihin toimivaltaa ei ollut kirjattu lainkaan. Kuinka helposti tavallinen kuntalainen voi tässä tilanteessa todentaa, että päätöksentekijällä on ollut toimivalta päättää asiasta? Ei kovin helppo homma. Ensiksi pitäisi hahmottaa, mistä kaikkialta toimivalta päätöksentekijälle voi tulla. Sen jälkeen pitäisi osata etsiä oikea toimivalta ja tulkita, että juuri tämä toimivalta perustelee tehdyn päätöksen. Voiko tällaista edellyttää kuntalaiselta? Mielestäni ei. Tutkielmassa ei sinänsä otettu kantaa siihen, onko päätöksentekijällä ollut toimivalta päättää asiasta. Vähintäänkin hämärän rajamailla olevia tapauksia tutkimuksen aineistosta oli kuitenkin havaittavissa. Miten toimintaa kehitetään? Kiinnostus ja luottamus kunnalliseen päätöksentekoon ei varmasti ole tällä hetkellä huipussaan. Kunta- ja aluevaalien äänestysaktiivisuudet voidaan lukea yhdeksi merkiksi tästä. Lisäksi viranhaltijoiden kasvava valta voi vieraannuttaa kuntalaisia entisestään päätöksenteosta. Kunnallishallinnossa tulisikin kaikin keinoin edistää kiinnostusta ja ennen kaikkea luottamusta kunnallista päätöksentekoa kohtaan. Se ei tapahdu ainakaan sillä, että viranhaltijoiden päätökset on huonosti valmisteltu tai niiden toimivaltaan liittyy avoimia kysymyksiä. Asioiden valmisteluun panostaminen on yksi keino kehittää kunnallista päätöksentekoa. Tämä on tärkeää jo siitä näkökulmasta, että moni asia ratkaistaan tosiasiallisesti jo valmistelussa, vaikka päätöksen tekisikin monijäseninen toimielin. Viranhaltijapäätöksissä valmistelun parantamisen ei luulisi olevan iso ongelma. Kirjataan toimivalta auki päätökseen, jolloin kuntalaiselle ei jää epäselvyyttä päätöksentekijän toimivallasta. Ja jos toimivaltaa ei viranhaltijalta löydy, tehdään päätös toimivaltaisessa toimielimessä. Hyvin yksinkertaista. Charles Pudas Lapin Yliopisto, yhteiskuntatieteiden tiedekunta Kirjoitus perustuu hallintotieteiden pro gradu -tutkielmaan: ”Toimivallan ilmentyminen kunnallisissa viranhaltijapäätöksissä”. Tutkielman ohjaajana toimi Marjo Suhonen. Kirjallisuutta: Heuru, K., Mennola, E. & Ryynänen, A. (2011). Kunta: Kunnallisen itsehallinnon perusteet. 2. painos. Tampere: Tampere University Press. Myllymäki, R. (2021). Kunnan hallintosääntömalli. Helsinki: Suomen Kuntaliitto. Mäenpää, O. (2017). Yleinen hallinto-oikeus. Helsinki: AlmaTalent. Wiberg, M. (2005). Valta kunnassa. Helsinki: Kunnallisalan kehittämissäätiö. Comments are closed.
|
Yhteisillä tulillaLapin yliopiston yhteiskuntatieteellisen tiedekunnan tutkimusyhteisön blogi. Categories |
Yhteisillä tulilla | Yhteisillä tulilla |