Vammaiset nuoret kohtaavat ennakkoluuloja eri tahoilta. Ennakkoluulot näkyvät etenkin työelämässä työpaikan saamisen haasteina sekä syrjintänä. Halu elää ihan tavallista elämää Matka nuoruudesta aikuisuuteen on erityinen elämänvaihe, jonka aikana nuoret itsenäistyvät lapsuudenkodistaan. Itsenäistymiseen kuuluvia tapahtumia ovat esimerkiksi koulun päättäminen, ammattiin valmistuminen, omaan kotiin muuttaminen, työelämän aloittaminen sekä parisuhteen ja perheen perustaminen. Nuoret kohtaavat nämä tapahtumat omaan tahtiin, mutta vammaiset nuoret voivat itsenäistymisen aikana kohdata erityisiä haasteita. [1] Vammainen nuori voi tarvita itsenäistymisen tueksi yksilöllisiä palveluita kuten henkilökohtaista apua tai kuljetuspalvelua. Tärkeässä osassa itsenäisen ja vapaan liikkumisen takaamiseksi ovat myös toimivat apuvälineet sekä esteetön ympäristö. Itsemäärääminen on ihmisoikeus Vammaisella nuorella on oikeus päättää ja huolehtia itse omista asioistaan. Tarvittaessa hänelle on annettava tukea päätösten tekemiseen. Itsenäinen päätösten tekeminen elämän pienissä ja suurissa päätöksissä on yksi tärkeimmistä aikuisuuden merkeistä. Monet vammaiset nuoret kuitenkin kokevat, että heidän itsemääräämisensä toteutuminen vaatii heiltä itseltään aktiivisuutta ja ylimääräisiä ponnisteluja. Erityisesti nuoren käytettävissä oleva tieto eri vaihtoehdoista sekä hänen kykynsä verrata eri valintojen vaikutusta omaan elämäänsä edistävät hänen itsemääräämisensä toteutumista. [2] Kenties suurimpana esteenä itsemääräämisen toteutumiselle vammaiset nuoret kokevat ympäristössä vallitsevat asenteet ja ennakkoluulot vammaisuutta kohtaan. Monet vammaiset henkilöt ovat kokeneet itsemääräämisen rajoittamista esimerkiksi perhe- ja työelämään liittyvissä asioissa. Usein loukkauksien syynä ovat ympäristön ahdas tulkinta vammaisen henkilön ruumiillisesta pystyvyydestä sekä vammaisuutta kohtaan asetetut asenteet ja stereotypiat. [3] Läheisten ja ympäristön asenteet edistävät itsemääräämisen toteutumista Vammaisen nuoren itsemääräämistä edistävät perheen ja läheisten kannustaminen ja tuki. Kannustavassa perheessä vammaista nuorta tuetaan oman järjen käyttöön sekä luotetaan nuoren omaan arvioon siitä, pystyykö hän tekemään jotain asiaa vai ei. Itsemääräämistä edistää myös se, että nuoreen suhtaudutaan kuten keneen tahansa ikäiseensä. Kuten muillakin nuorilla, myös vammaisilla nuorilla pitää olla mahdollisuus tehdä myös vääriä valintoja. Vammaisten nuorten itsemääräämistä edistävät etenkin mahdollisuudet osallistua tarvittavin mukautuksin tavanomaiseen opiskeluun, harrastuksiin ja työelämään. Ennakkoluulot rajoittavat usein vammaisia nuoria osallistumasta samaan toimintaan muiden nuorten kanssa, mikä saattaa vaikuttaa siihen, ettei kaikille soveltuvaa yhteistä toimintaa edes järjestetä. [4] Vammaisen henkilön kohdalla hyväkään koulutustausta ei välttämättä takaa koulutusta vastaavaa työtä tai ylipäätään minkäänlaista asemaa työmarkkinoilla [5]. Vammaisilla nuorilla on halu elää tavanomaista elämää ja useimpien päämääränä on päästä esimerkiksi palkkatyöhön. Kuitenkin yhteiskunnassa yhä vallitsevat asenteet ja ennakkoluulot sekä palveluihin liittyvä byrokratia asettavat edelleen esteitä vammaisten nuorten itsemääräämisen toteutumiseksi. Mahdollistamalla vammaisten nuorten näkyminen ja osallistuminen kouluissa työpaikoilla ja harrastuksissa, vähennetään pitkällä aikavälillä myös vammaisten nuorten kohtaamia asenteellisia esteitä. Vammaisten nuorten itsemääräämisen toteutumisen esteenä ovat pohjimmiltaan rakenteelliset ongelmat eivätkä vammaiset nuoret halua tyytyä yhtään sen vähempään kuin muutkaan. Henna Hekkala Yhteiskuntatieteiden tiedekunta, Lapin yliopisto. Kirjoitus perustuu sosiaalityön pro gradu -tutkielmaan ” Itsemääräämisen edellytykset ja esteet vammaisen nuoren itsenäistyessä”. Tutkielman ohjaajana toimi Mari Kivistö. Lähteet:
Comments are closed.
|
Yhteisillä tulillaLapin yliopiston yhteiskuntatieteellisen tiedekunnan tutkimusyhteisön blogi. Categories |
Yhteisillä tulilla | Yhteisillä tulilla |