Yrityskehittämistä tekevän kehittäjä-konsultin ja yrittäjä-asiakkaan välillä ei ole perinteistä konsultaatiosopimusta, vaan erilaisista lähtökohdista määritelty asiakassuhde. Tämän vuoksi on tärkeää pohtia miten prosessikonsultointi soveltuu yrityskehittämiseen.
Selvitin gradussani Yrityskehittäjän ja asiakkaan välisen vuorovaikutusprosessin kehittämisen mahdollisuuksia organisaatiokehittämisen (OD, Organization Development) viitekehtyksestä, rajaten tarkastelun prosessikonsultoinnin näkökulmaan. Prosessikonsultoinnin lähtökohtana on Peter Scheinin teoria, ja hänen jälkeisensä niin sanottu post-scheinilainen prosessikonsultoinnin uusi aalto. Toteutin opinnäytetyöni kyselytutkimuksena, jonka vastauksia analysoin tulkitsevalla fenomenologisella analyysillä (Interpretative Phenomenological Analysis, IPA), jossa tutkija ja tutkijan tulkinta ovat vahvasti mukana alusta asti. Graduni käsittelee kunnallisissa kehittämisorganisaatioissa toimivien yrityskehittäjien työtä asiakasyrittäjien kanssa. Yrityskehittäjä tekee työtään kehittämisorganisaation rajaamista lähtökohdista käsin: onpa painopiste yritysten toimintaympäristön kehittämiseen, yksittäisten yritysten kasvusparraukseen tai tiettyjen toimialojen kehittämiseen, pohjimmiltaan kyseessä on aina kehittäjän ja asiakkaan välinen vuorovaikutussuhde. Vuorovaikutusprosessin hahmottaminen ja sen rakenteiden ymmärtäminen antavat yrityskehittäjälle työssään sekä työkaluja ammatillisen kehittymisen tueksi, että herkkyyttä viedä haastaviakin tilanteita eteenpäin omassa roolissaan pysyen. Tieto rakentuu yhteisöllisesti, vuorovaikutuksessa Kehittäjien käytännön työtehtävät ja toimintatavat määrittelee kehittämisorganisaatio, ja useilla organisaatioilla on käytössään omia toimintamalleja esimerkiksi yrityksen taloudellisten toimintaedellytysten tai kilpailutilanteen kartoittamiseen. Sen sijaan vuorovaikutusprosessia ei ole yhtenäistetty tai ohjeistettu. Kehittäjä joutuu luomaan omat toimintatapansa yrittämisen ja erehtymisen kautta. Asiakkaan kanssa työskentelevä kehittäjä osallistuu yhteisölliseen tiedon rakentumiseen, ja auttaa asiakasta tunnistamaan organisaatiokulttuuriin ja toimintaan vaikuttavia arvoja, normeja (oletuksia siitä, mitä pidetään hyväksyttävänä) ja artefakteja (miten normit ilmentyvät) sekä sitä, edistävätkö vai estävätkö ne toimintaa. Vuorovaikutuksen ja yhteisöllisen tiedon rakentumisen taustalla toimivat myös yrityskehittämisen saralla sekä kliininen kysely (clinical inquiry) että dialoginen kysely (dialogic inquiry) sekä osallisuutta edistävän yrittäjyyspuheen (ownership talk) esille houkuttelu ja siihen kannustaminen. Sparraus alkaa usein ongelmasta Organisaatiokonsultointi nähdään ammattimaisena ja objektiivisena. Siinä – samoin kuin yrityskehittäjän työssä – pyritään keräämään validi tieto, tunnistamaan erilaiset vaihtoehdot ja rakentamaan tuki valitulle toiminnalle. Yrityskehittäjän työ tapahtuu usein yrittäjän tai yrityksen johdon kanssa käytävissä keskusteluissa, tietojen keräämisessä, vaihtoehtojen tunnistamisessa ja käytännön toimissa. Siitä puuttuu organisaatiokonsultoinnille ominainen koko organisaation yhteisöllinen prosessi. Käytännössä yrityskehittämisen tai -sparrauksen lähtökohta ei lähes koskaan ole prosessikonsultaatioon hakeutuminen, vaan tilanne käynnistyy yksittäisestä ongelmasta, johon haetaan ratkaisua. Kaiken takana on luottamus Itse ongelma voi olla hyvinkin pieni ja käytännönläheinen (”kannattaako minun avata yritykselleni facebook-sivu”) tai merkittävä koko yrityksen olemassaolon kannalta (erityisesti rahoitukseen ja liiketoiminnan kokonaisuuteen liittyvät asiat). Konsultointi- tai sparraussuhteen luottamus alkaa rakentua kuitenkin heti ensikontaktissa. Siihen vaikuttavat yrityskehittäjän kyky auttaa ensisijaisen ongelman ratkaisemisessa, sekä henkilökemia yrittäjän ja kehittäjän välillä. Ensisijaisen ongelman ratkettua, luottamussuhteen vahvistuessa, alkaa avautua ”todellinen” haaste: yrittäjä voi avautua luottamuksellisesti laajemmista ongelmistaan. Luottamussuhteen rakentuminen on aina tilannesidonnaista. Luottamus on jo itsessään vaikeasti hahmottuva ja kompleksinen, mittaamaton ilmiö, ja ihmisten luottamuskokemukset vaihtelevat. Eri ilmiöt vaikuttavat toisiinsa, ja muutos luottamuksen yhdellä osa-alueella vaikuttaa aina kokonaisuuteen. Yksin pärjäämään tottuneelle yrittäjälle luottaminen kehittäjän tukeen, ammattitaitoon ja toimintaan vaatii tietoista riskin ottamista. Tämän riskin tunnistaminen ja luottamuksen rakentaminen toiminnan kautta onkin oleellinen osa yrityskehittäjän työtä. Yrityskehittäjän luotettavuuskuva rakentuu toisaalta osaamisen, toisaalta ihmissuhdetaitojen varaan. Prosessikonsultointi muistuttaa työnohjausta, mutta kytkeytyy usein kertaluontoisemmin akuuttiin tilanteeseen. Tämä pätee myös yrityskehittäjän asiakassuhteeseen. Asiakas-yrittäjän ja kehittäjä-konsultin vuorovaikutuksessa voidaan rakentaa yrittäjän tarinaa, ja tunnistaa sen keskeisiä käännekohtia. Yrityskehittämisessä yksi tavoite on auttaa asiakasta auttamaan itse itseään, ja näin lisätä tämän myöhempää riippumattomuutta konsultista, yrityskehittäjästä. Asiakas tulee aktiiviseksi toimijaksi oman ongelmansa ymmärtämisessä ja ratkaisemisessa, hän ”omistaa ongelmansa”. Titta Vuorinen Lapin yliopisto, Yhteiskuntatieteiden tiedekunta Kirjoitus perustuu hallintotieteen, erityisesti johtamisen psykologian pro gradu -tutkielmaan ”Yrityskehittäminen prosessikonsultaationa” Comments are closed.
|
Yhteisillä tulillaLapin yliopiston yhteiskuntatieteellisen tiedekunnan tutkimusyhteisön blogi. Categories |
Yhteisillä tulilla | Yhteisillä tulilla |