EU:n ja eteläamerikkalaisen Mercosur-kauppavyöhykkeen vapaakauppasopimusta on neuvoteltu jopa 20 vuoden ajan. EU:n omat ilmastotavoitteet ohjaavat vahvasti sen toimintaa. Kauppapolitiikka pyrkii sitouttamaan kestävään kehitykseen enemmän kuin aikaisemmin. Mercosur on kauppaliitto Argentiinan, Brasilian, Uruguayn ja Paraguayn välillä. EU:n ja Mercosurin välillä solmittavaan assosiaatiosopimukseen kuuluvaa vapaakauppasopimusta koskevat neuvottelut saatiin päätökseen kesäkuussa 2019. Mercosur on tähän asti ollut suhteellisen suljettu markkina-alue ja sopimuksen on tarkoitus helpottaa eurooppalaisten yritysten pääsyä markkinoille. Sopimusta on vastustettu voimakkaasti muun muassa naudanlihantuottajien, ympäristöaktivistien ja alkuperäiskansojen oikeuksien puolustajien toimesta. [1] Kuva: Ian Taylor/Unsplash
Kestävän kehityksen kritiikki Tutkielmassani tarkastelin kestävän kehityksen kritiikin diskursseja vapaakauppasopimukseen liittyen. Aineisto muodostui teksteistä, joissa kritisoitiin sopimusta. YK:n Agenda2030 –kestävän kehityksen tavoitteet muodostavat uuden pohjan kestävämmälle globaalille yhteistyölle. Aineistoanalyysissa paikansin teksteistä kolme kriittistä päädiskurssia: kauppapoliittinen diskurssi, ekologinen diskurssi ja sosiaalisen hyvinvoinnin diskurssi. Aineisto kritisoi vapaakauppasopimusta taloudellisen kestävän kehityksen perusteella ensinnäkin taloudellisen ylikulutuksen perusteella. Kestävän kehityksen tavoitteena on elinkelpoinen maapallo tulevaisuudessa. Sopimuksen katsotaan olevan vastoin EU:n vihreän siirtymän politiikkaa. Ekologisesti sopimus uhkaa Amazonin sademetsää laajenevalla maataloudellaan. Sopimuksessa ei ole riittävästi sitovia ympäristöstandardeja, jotka auttaisivat vähentämään ilmastonmuutosta ja suojelisivat luonnon monimuotoisuutta. Mercosur-maissa käytetään myös paljon haitallisia torjunta-aineita maataloudessa. Sopimus on sosiaalisen kestävän kehityksen perusteilla erityisesti epäreilu sekä EU:n maataloustuottajia että Mercosurin yleistä kehitystä kohtaan. Raaka-aineperustainen kauppa korkeamman teknologian tuotteisiin luo sopimukselle uuskolonialistisen asetelman. Sopimuksessa ei ole myöskään riittäviä takeita ihmisoikeusrikkomusten torjumiseksi, jotka kohdistuvat Brasiliassa usein alkuperäisväestöön. Sopimuksen tulevaisuus Tulosten perusteella, kauppasopimuksen ratifioinnin esti myös Brasilian entinen presidentti Jair Bolsonaro. Yhteistyö oli mahdotonta ympäristölle välipitämättömän politiikan vuoksi. Vuonna 2023 odotukset sopimuksen ratifioinnille kasvoivat, kun Lula da Silva valittiin Brasilian presidentiksi. Osapuolilla on nyt enemmän yhteistä ilmastoasioissa ja sopimukseen ehdotetaan selkeitä kestävyyssitoumuksia. Maailmanlaajuinen taloudellinen ja poliittinen tilanne on muuttunut, ja suhteiden strateginen merkitys on yhä tärkeämpi. Silja Syrjä Yhteiskuntatieteiden tiedekunta, Lapin yliopisto Kirjoitus perustuu kansainvälisten suhteiden pro gradu –tutkielmaan “EU-Mercosur -vapaakauppasopimuksen kestävän kehityksen kritiikki”. Tutkielman ohjaajana toimi Aini Linjakumpu. Lähteet
Talousvaikeuksien myötä pakottavan kontrollin kohteena olevat naiset joutuvat vastentahtoisesti pysymään pidempään pahoinpitelevissä parisuhteissa. Taloudellinen väkivalta on muodoltaan useimmiten taloudellista kontrollia, hyväksikäyttöä, työssäkäynnin häirintää ja rajoittamista sekä eron jälkeistä taloudellista vainoa [1]. Yleisellä tasolla parisuhdeväkivaltaa voi kohdata koulutus- ja sosiaaliseen taustaan katsomatta, eikä taloudellinen väkivalta tästä juuri poikkea. Kokonaisuudessaan ilmiö on vielä piilossa, sillä parisuhdeväkivaltaa käsittelevä tutkimus keskittyy lähinnä näkyvämpiin väkivallan muotoihin, kuten fyysiseen parisuhdeväkivaltaan. Välttämättä fyysisen väkivallan ulkopuolista parisuhdeväkivaltaa ei edes tunnisteta tai ymmärretä, millä on taloudellisen väkivallan uhrin kannalta negatiivisia vaikutuksia ja puutteita lainsäädännössä ja palvelujärjestelmässä. Tällä hetkellä yhteiskunnallisella tasolla mahdollisuuksia tarjota apua tai tukea taloudellista väkivaltaa kohdanneille on niukasti. Pakottava kontrolli rajoittaa yksilön elämää ja vapautta Taloudellista väkivaltaa värittävät vahvasti pakottavan kontrollin keinot, jotka rajoittavat uhrin elämää, itsenäisyyttä ja mahdollisuutta osallistua niin arkisiin kulutusasioihin kuin omaa elämää suuresti koskettaviin taloudellisiin päätöksiin. Taloudelliseen väkivaltaan kuuluvan pakottavan kontrollin seurauksena joutuu todennäköisesti jäämään parisuhdeväkivaltaa sisältävään parisuhteeseen. Yksi konkreettinen taloudellisen väkivallan, mutta myös pakottavan kontrollin keino on pakotettu velanotto. Mikäli nainen on pakotettu parisuhteessa ottamaan velkaa joko tietoisesti tai tekijän salaa esimerkiksi pankkikortin tiedot varastamalla, merkintä luottotiedoissa on kuusi kertaa todennäköisempi. Pakotetun velanoton tilanteiden ja kokemusten myötä on 2,5 kertaa todennäköisempää, että nainen on taloudellisesti riippuvainen puolisostaan. Velkaa voi ottaa todella helposti niin omissa kuin muiden nimissä esimerkiksi nettipankin kautta. Tämä luo uuden pelikentän parisuhdeväkivallalle ja taloudelliselle hyväksikäytölle. Miten taloudellista väkivaltaa kohdannutta tuetaan? Koska palvelujärjestelmässä on niukasti apu- ja tukikeinoja taloudellista parisuhdeväkivaltaa kohdanneille naisille, toipuminen ja elämän uudelleenrakentaminen on haastavaa. Sosiaalista tukea voivat tarjota niin sukulaiset, naapurit, ystävät kuin viranomaisetkin. Tuki voi olla aineetonta, kuten kohtaamista, arvostuksen saamista tai keinoja kohottaa naisten itsetuntoa. Sosiaalinen tuki voi olla myös aineellista ja konkreettista, kuten ruokatukea tai taloudellista tukea. Sosiaalisen tuen avulla uhrit voivat päästä takaisin jaloilleen taloudellisen väkivallan kohtaamisen jälkeen. Sosiaalinen tuki ei kuitenkaan voi estää taloudellisen väkivallan tapahtumista. Vaikean taloudellisen väkivallan jälkeen naisilla saattaa olla vaikeuksia esimerkiksi toimeentulossa tai asumiskysymyksissä. Koska taloudellinen väkivalta ja siihen kuuluva kontrolli vaikuttavat niin oleellisilta osin yksilön elämään, parisuhdeväkivalta voi jopa kaventaa sosiaalisen tuen muodostamista ja sen vaikuttavuutta. Sosiaalinen tuki voi olla vahvasti kontrollin värittämää. Jonna Kuisma Yhteiskuntatieteiden tiedekunta, Lapin yliopisto. Kirjoitus perustuu sosiaalityön pro gradu -tutkielmaan: ’’Naisten kohtaama taloudellinen väkivalta parisuhteissa – Pakottavan kontrollin ja sosiaalisen tuen saamia merkityksiä’’. Tutkielman ohjaajana toimi yliopistonlehtori Pia Skaffari. Lähteet:
Päihteiden käyttöä ja sen vaikutuksia on tutkittu paljon. Esimerkiksi kannabiksen käyttö on kasvava trendi ja joka vuosi ilmaantuu noin 40 000 uutta kannabiksen käyttäjää [1]. Käytöstä johtuvat lieveilmiöt yltävät käyttäjänsä ulkopuolelle. Erityisesti käyttäjän läheiset joutuvat kohtaamaan huumeiden käytön aiheuttamat seuraukset. Vanhemmuus koetuksella Vanhemmuus on vanhemman näköistä, ja jokaisella on rooli oman lapsensa elämässä. Vanhemmuus on henkilökohtainen matka, mutta sille asetetaan myös yhteiskunnallisia odotuksia. Odotukset kohdistuvat lapsen kasvattamiseen, hoivaamiseen ja opastamiseen. Lapsen odotetaan saavan tietyt eväät kotoa, jotta hän pystyy toimimaan eri instituutioissa ja sosiaalisissa ympäristöissä. Lapsen päihteiden käyttö tuo vanhemmuuteen tummia sävyjä. Oman lapsen päihteiden käyttö herättää huolta ja surua, mutta aiheuttaa myös syyllisyyttä ja saa kyseenalaistamaan omat kykynsä vanhempana. Häpeä, syyllisyys ja pelko ovat universaalisti tunteita, joiden kanssa vanhempi joutuu käsittelemään oman lapsen käyttäessä huumeita [2;3].
Huumeiden käytön vaikutukset perheeseen Vanhemman kriisi on myös koko perheen kriisi. Huumeiden käyttö ja sen seuraukset vaikuttavat perhesuhteisiin heikentävällä tavalla. Huumeet luovat laittoman luonteensa vuoksi häpeää ja salailua salaisuuksia, joka vääristää vuorovaikutussuhteita perheen sisällä. Muut perheen asiat, tunteet ja tarpeet hautautuvat huumeongelman alle. Käyttäjä ja huumeriippuvuus alkaa hallita perheen ilmapiiriä ja perhedynamiikka mukautuu vähitellen riippuvuuden mukanaan tuomiin muutoksiin [4]. Vanhempien keskinäinen suhde on koetuksella, sillä huumeita käyttävä lapsi vie voimia parisuhteen ylläpidolta. Tutkimukseeni osallistuneet kuvasivat vaikeuksia parisuhteessa, sillä huumeiden käytöstä nousevat tunteet vaikeuttavat ymmärretyksi tulemista ja positiivista yhteyttä vanhempien välillä. Se vie myös voimia olla vanhempi perheen muille lapsille. Sisaruksetkaan eivät ole immuuneja huumeiden käytön vaikutuksille. Huumeiden käytön myötä muuttuvat perhesuhteet johtavat siihen, että sisarukset ottavat roolin, jossa pyrkivät mahdollisimman vähän kuormittamaan vanhempia omilla asioillaan, sillä he näkevät vanhemman uupumuksen [5]. Sisarukset voivat myös joutua huumeita käyttävän luotetuksi, jolloin he saavat tietää käytöstä jo ennen sen paljastumista vanhemmille tai jopa joutuvat näkemään huumeiden käyttöä. On selvää, että huumeet aiheuttavat laajamittaisia vaikutuksia käyttäjän ympärille. Huumeiden käyttö ei ole vain yksittäinen haaste vaan siihen limittyy erilaisia, kumuloituvia ongelmia. Ne kokoavat yhteen vyyhdin, joka ei ole kenenkään henkilökohtainen tragedia vaan koskettaa laajasti käyttäjän lähipiiriä. Perheen näkökulmasta vanhempien ja sisarusten kokemusten näkyväksi tekeminen ja häpeän lieventäminen on askel oikeaan suuntaan vyyhdin purkamiseksi ja huumeiden käyttäjän läheisten avun saamiseksi. Kristiina Penna Lapin yliopisto, yhteiskuntatieteiden tiedekunta Kirjoitus perustuu sosiaalityön pro gradu -tutkielmaan: ”Vanhempien kokemuksia lapsen huumeiden käytön paljastumisesta”. Työn ohjaajana toimi Tarja Orjasniemi Lähteet:
Mielenterveysalan ammattilaisten omaa toivon kokemusta kannattelee unelma Mahdollisuuksien Tulevaisuudesta, jossa oman työn tarkoitus ja oma arvomaailma toteutuvat entistä vahvemmin.
Tiellä Mahdollisuuksien Tulevaisuuteen hyvä kehitys jatkuu Mielenterveystyön ammattilaisten tulevaisuudenusko kiinnittyy mielenterveysalan myönteiseen kehityskulkuun. Siinä keskeistä on ensinnäkin se, että alalla jo saavutettu hyvä kehitys jatkuu. Siihen ammattilaiset luottavat todeten: ”Paljon on kuitenkin tapahtunut viimeisen kahdenkymmenen vuoden aikana psykiatrisen potilaan oikeuksien, kohtelun ja hyvän hoidon suhteen”. Kokemusasiantuntijayhteistyöstä kokemusta omaaville mielenterveystyön ammattilaisille on tästä näkökulmasta erityisen tärkeää saavuttaa seuraavat kaksi päämäärää:
Kehityksen jatkuessa mielen haasteita kokeneiden kokemustieto pääsee entistä paremmin kuuluviin ja edistämään mielenterveyden hoidon ja palveluiden asiakaslähtöisyyttä. Tie Mahdollisuuksien Tulevaisuuteen edellyttää asennemuutosta Toiseksi on ratkaisevaa, että muutamme koko yhteiskuntana asennoitumistamme mielenterveyteen sekä mielen haasteisiin ja niitä kokeviin. Ensin meidän on kuitenkin havahduttava alan nykytilan haasteellisuuden syihin ja seurauksiin, jotta osaamme tehdä oikeita asioita. Silloin ymmärrämme, miten tärkeää on pudottaa normaaliuden käsite jalustaltaan, nostaa mielenterveys samalle viivalle kehollisen terveyden kanssa, jakaa samat arvot ja ihmiskäsitys sekä siirtää taloudellisuus-tehokkuus-ajattelu taka-alalle. Kestävän ajattelun myötä myös käytänteet muuttuvat kestäviksi ja seuraavat kaksi ammattilaisille tärkeää päämäärää toteutuvat:
Perillä odottaa kallisarvoinen palkinto Mahdollisuuksien Tulevaisuudessa mielenterveystyö painottuu aiempaa vahvemmin ennakoiviin ja ennaltaehkäiseviin toimiin sekä pureutuu tiukemmin juurisyihin. Mielen haasteista voi puhua avoimesti ja hoitoon pääsee nopeasti. Hoitoprosessissa kuntoutuja tulee aidosti kuulluksi ja saa tukea kokeakseen jälleen toivoa. Kokemusasiantuntijuuden saaman uudenlaisen arvostuksen myötä mielen haasteita kokeneille avautuu aito osallisuuden mahdollisuus. Ammattilaisille Mahdollisuuksien Tulevaisuus merkitsee omien arvojen; oikeudenmukaisuuden ja tasa-arvoisuuden sekä arvostavan ihmiskäsityksen entistä parempaa toteutumista. Uudenlainen todellisuus vahvistaa myös työn merkityksellisyyden kokemusta, sillä tehty työ ei enää tunnu valuvan hukkaan. Epävarmuuden, turhautumisen ja huolen väistyessä ammattilaisten oma toivo vahvistuu. Se auttaa ammattilaisia jaksamaan heidän tärkeässä työssään, toisten toivon kannattelijoina. Mikä merkityksellisintä meille kaikille, yhteiset ponnistelut palkitaan todellisuudella, jossa mielen hyvinvointi ja ihmisyys saavat aiempaa paremmat mahdollisuudet. Lopuksi Mielenterveystyön ammattilaiset osoittavat sellaisia päämääriä, niihin johtavia polkuja ja toimijuutta, jotka johtavat meille kaikille parempaan todellisuuteen. Sanomallaan mielenterveystyön ammattilaiset osallistuvat paitsi alansa myös yhteiskunnallisen toivon johtamiseen. Tälle tielle ammattilaiset kutsuvat mukaan meitä kaikkia vedoten: ”Kuunnelkaa, kuulkaa, kiinnostukaa ja kunnioittakaa”. Virpi Ylitalo Lapin yliopisto, yhteiskuntatieteiden tiedekunta Kirjoitus perustuu hallintotieteen, erityisesti johtamisen psykologian pro gradu -tutkielmaan ”TOIVOA ON JA TEHTY TYÖ TULEE KANNATTAMAAN”. Toivo päämäärinä, polkuina ja toimijuutena mielenterveystyön ammattilaisten tulevaisuuskirjeissä. Työn ohjaajana toimi Virpi Tökkäri. Kirjallisuutta: Hietala, O. & Rissanen, P. (2015). Opas kokemusasiantuntijatoiminnasta. Hoidon ja avun kohteesta omien kokemusta jakajaksi sekä palveluiden kehittäjäksi. Kuntoutussäätiö, Mielenterveyden keskusliitto. https://www.mtkl.fi/uploads/2020/09/f27fa53c-kokemusasiantuntijaopas.pdf. Juuti, P. (2005). Toivon johtaminen. Otava. Mäki ym. (2014). Lähiesimies hoitajan toivon vahvistajana psykiatrisessa hoitotyössä. Head nurses’ views on how to strengthen nurses’ hope by leadership in psychiatric nursing. Hoitotiede 26(3), 190–201. Nordling, E. (2018). Mitä toipumisorientaatio tarkoittaa mielenterveystyössä. Duodecim 134(15), 1476–1483 Snyder, C. R. (2002). Hope Theory: Rainbows in the Mind. Psychological Inquiry 13(4), 249-275. Jatkuvat muutokset kuormittavat, mutta vertaistuki ja resilienssi auttavat jaksamaan. Esihenkilötyö on kuormittavaa jatkuvien muutosten keskellä
Koronavirusta vastaan järjestetyissä massarokotuksissa esihenkilöiden vastuulla oli rokotusten organisointi ja toteuttaminen. Rokotusten järjestelyissä tapahtui jatkuvasti myös paljon muutoksia. Muutosten suuri määrä, muutosten jatkuva luonne, muutosten epälineaarisuus ja vähäinen ennakoitavuus, muutosten toisinaan nopea tahti, korkeat odotukset muutosten toteuttamisesta lyhyellä valmisteluajalla, liian suuri työmäärä työaikaan nähden, työn keskeytykset ja vähäinen tuki olivat kuormittavia tekijöitä, kuten tutkimuksestani ilmenee. Esihenkilötyö koettiin pandemian aiheuttamassa poikkeuksellisessa tilanteessa erityisen kuormittavaksi. ”Mut tuol se tahti oli, et siin ei ollu mitään johdonmukaisuutta tai ennakoitavuutta, et niinku meil ois kolme palapeliä, mitkä aamuisin heitetään ilmaan, ja sitte silmät kiinni otetaan sieltä neljä palaa, koitetaan elää niitten kanssa…ja tehdään huomenna uusilla palapeleillä se sama homma…se oli johdonmukaisesti sekavaa. (Katkelma esihenkilön haastattelusta) Kollega on kullanarvoinen Voimavarana jatkuvien ja ennakoimattomienkin muutosten keskellä toimii erityisesti vertaistuki eli esihenkilöiden hyvät keskinäiset suhteet. Kollegan kuunteleminen ja ongelmien ratkominen tiimin kesken on työn voimavara. Kun työkaveri on lähellä, on matala kynnys purkaa myös turhautumisen ja harmituksen tunteita sekä jutella muustakin kuin työstä. Tällöin moninaiset ja haastavatkin muutostilanteet keventyvät eikä nopeatempoista työtä ja suurta vastuutakin vaativia päätöksiä tarvitse tehdä täysin yksin. Muutoskokemukset ovat kokijalle tosia Eletty kokemus on aina kokijalleen todellinen [1], ja siksi esihenkilöiden ja työntekijöiden kokemukset työyhteisössä kannattaa ottaa vakavasti. Kokeminen ei ole objektiivisen datan rekisteröintiä, vaan elävää, jaettua vuorovaikutusta, joka tapahtuu yhteisessä kontekstissa ennakkokäsitysten ja todellisuuden välillä [2]. Kokemukset syntyvät yhteisöllisessä viitekehyksessä vuorovaikutuksessa sekä organisaatioon että muihin ihmisiin. Työyhteisön muutoskokemuksissa olennaisinta on, miten vuorovaikutus toimii transaktiotasolla eli työyhteisössä yksilökohtaisesti ja työyksikkötasolla [3]. Muutos on mahdollisuus resilienssin rakentamiseen Muutokset testaavat aina myös yksilöiden ja yhteisön resilienssiä. Resilienssillä laajasti tarkoitetaan dynaamisen systeemin kykyä sopeutua onnistuneesti häiriöihin, jotka uhkaavat sen toimintaa, elinkykyisyyttä tai kehitystä [4]. Resilienssi ei ole lähtökohtaisesti vain geneettistä, vaan persoonallisten piirteiden ja ympäristötekijöiden muodostama yhdistelmä [5]. Tutkimukseni perusteella esihenkilöiden keskinäinen onnistunut työskentely ja vertaistuki pohjautui sekä yksilöiden että yksikkötason hyvään resilienssiin. Esihenkilöiden korkea resilienssi ilmeni muutostilanteiden näkemisenä kehitysmahdollisuuksina sekä työkyvyn ylläpitona ja pystyvyytenä työntäyteisinä aikoina [6]. Vuorovaikutustaidot käyttöön Meillä kaikilla on olemassa resilienssiä, jota voimme rakentaa. Muutokset ovat mahdollisuuksia entistä parempaan työssä jaksamiseen, jos muutoskokemukset otetaan vakavasti. Organisaation pitkittyneissä muutostilanteissa esihenkilöitä ja työntekijöitä on syytä kuunnella. Huomiota tulee kiinnittää organisaation sisäisen vuorovaikutuksen rakentamiseen sekä kokonaisvaltaisen työhyvinvoinnin tukemiseen. Jatkotutkimuksissa olisi syytä tutkia tarkemmin, miten yksilöiden ja työyhteisön resilienssiä voidaan kasvattaa muutosjatkuvuuden keskellä. Kollega on kullanarvoinen, joten pidetään hänestä kiinni rakentamalla entistä resilientimpää työyhteisöä! Päivi Ojala Yhteiskuntatieteiden tiedekunta, Lapin yliopisto Kirjoitus perustuu hallintotieteen ja johtamisen psykologian pro gradu -tutkielmaan ”Esihenkilöiden muutoskokemukset ja resilienssi koronarokotusten aikana”. Tutkielman ohjaajina toimivat Virpi Tökkäri ja Ville Pietiläinen. Lähteet
|
Yhteisillä tulillaLapin yliopiston yhteiskuntatieteellisen tiedekunnan tutkimusyhteisön blogi. Categories |
Yhteisillä tulilla | Yhteisillä tulilla |